Millaista on elää sellaisen lapsen kanssa, jolle ei kelpaa kaveriksi kuin harva?

Aikuinenhan on aikuinen ja osaa ajatella asioista järkevästi, eikö?

Ei voi puhua harvoista valituista jos 3 kelpaa..

Aikuinenhan on aikuinen ja osaa ajatella asioista järkevästi, eikö?

tiedä aikuista, jolle oman lapsen surulliset tai rankat kokemukset eivät vaikuttaisi myös lapsesta välittävän vanhemman tunteisiin.

Aikuinenhan on aikuinen ja osaa ajatella asioista järkevästi, eikö?

tiedä aikuista, jolle oman lapsen surulliset tai rankat kokemukset eivät vaikuttaisi myös lapsesta välittävän vanhemman tunteisiin.

surulliset kokemukset saaneet pois tolaltani. olen tietysti tukenut lapsiani, ollut se vankka peruskallio johon voi aina tukea, eikä ole tullut mieleenikään että lähtisin mukaan lasteni tunteisiin. Elämä on ja äiti auttaa.

ja ainakin minusta se tuntuu aika paljolta. Joka päivä on joku lapsen kaveri kylässä, useimpina päivinä monta. Jos kavereita olisi enemmän, saattaisin pitää sitä jo häiritsevänä.

Surettaa lapsen puolesta, mutta enpä voi sille mitään, että vain harva kuitenkaan kelpaa kaveriksi. Lapsi kuitenkin kaipaisi kaveri seuraa... kinkkistä.

Aikuinenhan on aikuinen ja osaa ajatella asioista järkevästi, eikö?

tiedä aikuista, jolle oman lapsen surulliset tai rankat kokemukset eivät vaikuttaisi myös lapsesta välittävän vanhemman tunteisiin.

surulliset kokemukset saaneet pois tolaltani. olen tietysti tukenut lapsiani, ollut se vankka peruskallio johon voi aina tukea, eikä ole tullut mieleenikään että lähtisin mukaan lasteni tunteisiin. Elämä on ja äiti auttaa.

lapsi nirsoilee kavereista?

Aikuinenhan on aikuinen ja osaa ajatella asioista järkevästi, eikö?

tiedä aikuista, jolle oman lapsen surulliset tai rankat kokemukset eivät vaikuttaisi myös lapsesta välittävän vanhemman tunteisiin.

surulliset kokemukset saaneet pois tolaltani. olen tietysti tukenut lapsiani, ollut se vankka peruskallio johon voi aina tukea, eikä ole tullut mieleenikään että lähtisin mukaan lasteni tunteisiin. Elämä on ja äiti auttaa.

lapsi nirsoilee kavereista?

Ehkä lapsella on ikäviä kokemuksia kodin ulkopuolelta, niitä ei paraskaan kasvattaja voi estää tulemasta (en tiedä, onko tarkoituskaan). Ja voihan lapsella olla vain hitaasti lämpenevä temperamentti, sille ei kovin paljon mitään voi.

Tyttäreni, kuten itsekin aikanani, on aika erikoinen ja sisäänpäinkääntynyt luonne, eikä hänellä oikein koskaan ole kavereita ollut. Mutta ei hän niitä tunnu kaipaavankaan ja ymmärrän häntä hyvin kun olin itsekin ihan samanlainen, tyytyväinen omissa mielensisäisissä maailmoissani yksikseni. Ei tämä rankkaa mitenkään ole kun lapsi ei asiasta kärsi.

Tyttäreni, kuten itsekin aikanani, on aika erikoinen ja sisäänpäinkääntynyt luonne, eikä hänellä oikein koskaan ole kavereita ollut. Mutta ei hän niitä tunnu kaipaavankaan ja ymmärrän häntä hyvin kun olin itsekin ihan samanlainen, tyytyväinen omissa mielensisäisissä maailmoissani yksikseni. Ei tämä rankkaa mitenkään ole kun lapsi ei asiasta kärsi.

Paljon kamalampaa minustakin oli, kun ympäristö yritti pakottaa sosiaalisemmaksi...

T. Myös yksi jossain määrin erakkoluonne. Nykyään olen ammatiltani tutkija, eli ei se ole vieläkään kokonaan ohi mennyt, eikä tarvitsekaan...

Meillä kolme lasta, josta keskimmäiselle kelpaa kaveriksi vain muutama tyttö. Koulusta on kaksi-kolme kaveria ja harrastuksesta muutama. Muiden seuraa ei kaipaa, eikä halua.



Tyttömme on rauhallinen, hitaasti lämpiävä ja tarvitsee aikaa uusiin asioihin. Toisaalta on fiksu, oppivainen ja vastuuntuntoinen. Kyseessä on aivan ihana tyttö, josta moni aikuinen pitää, erityisesti sellaiset jotka eivät välitä yleensä lapsista.



Tyttö viihtyy hyvin niiden muutaman kaverin kanssa ja ongelmia ei ole. Kaverit ovat tosi kivoja ja lähes päivittäin on kavereidensa kanssa. Viihtyy myös välillä yksinään ja kaipaa rauhoittumisaikaa.



Minusta on helpompi että on valikoiva kaverien suhteen kuin että meillä kävisi ties sun minkälaisia lapsia ja ilmassa olisi pientä kiistaa.



Niiden kahden muun lapsemme muutaman kaverin kanssa on joskus tuntunut että mitä järkeä on olla kaikkien kaveri, jos toinen ikävä ja hankala. Onneksi iän myötä heilläkin on kaverit olleet sitten kivemmasta päästä. Ei kaikkien kanssa tarvitse kaveri ollakaan, riittää että tulee toimeen ja on kohtelias.

Meillä kolme lasta, josta keskimmäiselle kelpaa kaveriksi vain muutama tyttö. Koulusta on kaksi-kolme kaveria ja harrastuksesta muutama. Muiden seuraa ei kaipaa, eikä halua.

Tyttömme on rauhallinen, hitaasti lämpiävä ja tarvitsee aikaa uusiin asioihin. Toisaalta on fiksu, oppivainen ja vastuuntuntoinen. Kyseessä on aivan ihana tyttö, josta moni aikuinen pitää, erityisesti sellaiset jotka eivät välitä yleensä lapsista.

Tyttö viihtyy hyvin niiden muutaman kaverin kanssa ja ongelmia ei ole. Kaverit ovat tosi kivoja ja lähes päivittäin on kavereidensa kanssa. Viihtyy myös välillä yksinään ja kaipaa rauhoittumisaikaa.

Minusta on helpompi että on valikoiva kaverien suhteen kuin että meillä kävisi ties sun minkälaisia lapsia ja ilmassa olisi pientä kiistaa.

Niiden kahden muun lapsemme muutaman kaverin kanssa on joskus tuntunut että mitä järkeä on olla kaikkien kaveri, jos toinen ikävä ja hankala. Onneksi iän myötä heilläkin on kaverit olleet sitten kivemmasta päästä. Ei kaikkien kanssa tarvitse kaveri ollakaan, riittää että tulee toimeen ja on kohtelias.

Se kaksi-kolmekin kaveria on ihan riittävä ja arvokasta että lapsella on kavereita. Ei kaverien lukumäärällä ole sitten niin suurta merkitystä kuin laadulla.