***Pienen tytön matka maailmaan.....***

Maanantaina 14.11 meillä oli äippäpoliaika ja toivorikkaanahan sinne menin : pyh, kanavaa 3 cm jäljellä ja auki sen 2 cm.... melkein itkua väänsin, mutta lääkäri kysyikin että onkos hammasharja mukana =). Olihan tuo kassi ja niin sitä mentiin osastolle miehen kanssa saamaan ekaa Cytotec-murusta. Kello oli tuolloin kun ekaa murusta laitettiin n. 10:50 ja supistuksia alkoikin piirtyä nätisti käyrälle, mutta nehän eivät tuntuneet missään =(.



Tarkoitus oli laitella uutta murusta kello 14:00, mutta koska käyrä näytti erittäin huonolle (monotoninen vailla vaihteluita) ajatteli lääkäri että en saakaan uutta Cytotecia vaan pääsen saliin oksitosiinirasitustippaan.



Klo 15:45 oltiin salissa ja tilanne edelleen tuo sama : kanavaa jäljellä 3 cm ja auki 2 cm. Käyrään alkoi tulla vauvan sydänääniin laskuja aina supistusten kohdalle ja lääkärikin tuli niitä ihmettelemään. Sanoivat että vauva ei kestä keinotekoisia suppareita ja supistukset lopetetaan Ventolinella sekä Petidiinillä.



Tässä vaiheessa aattelin että tässäpä tämä yritys olikin etenkin kun sydänäänet laskivat ollen lopulta 80. Kätilö töni vauvaa ja ravisteli masua, vaihdoin asentoa kiikkustuolista sänkyyn kyljelleen ja siitähän vauva piristyi ja sydänäänet alkoivat olla aika normaalit.



Päätettiin jatkaa rasitusta ja lääkärin kanssa keskusteltuaan kätilö nosti yhä nopeammin tippaa ja aloinkin tuntea ihan mukavia suppareita, mutta ei kuitenkaan kipeitä. Mies lähti klo 20:00 hakemaan iltapalaa minulle osastolta ja söinkin sen siinä sängyssä vaikka mies kyseli että tulenko pöydän ääreen !!! Pöydän ??? Kädessä tippaletku, toisessa verenpainemittari, masussa suppari- ja sydänäänikäyrät =D. No, en mennyt ja siihen jäin sänkyyn syömään kolmea leipäpalasta ja teetä. Aloin siinä syödessä tuntemaan kovempia suppareita ja pyysin miestä hakemaan kätilön. Tämä antoi jyväpussin ja totesin että eipä auta, haluan ilokaasua, sen sain ja kätilö sanoi että voidaan tutkia vaikkakin tuskin tilanne edistynyt. Olihan se, kanavaa ei enää ollut ja auki 3 cm !



Sitten tilattiinkin epiduraali. Kätilö yritti puhkaista kalvot ja saikin ne rikki, vettä tuli hirveät määrät.... IUCG-pinniä kätilö ei vauvan päähän saanut sillä vauva oli liikkuvana yläaukeamassa, siis ei edes laskeutunut saatikka kiinnittynyt. Vauva tarjoili vaan kätilölle aukileitaan ja eihän sitä pinniä voitu laittaa aukileeseen =/. Täytyy sanoa että kyllä kätilö yritti tonkia kovasti, mutta sormet eivät ylettyneet kuin juuri ja juuri vauvan päähän.



Sitten koitti epiduraali. Ei tuo laitto juurikaan sattunut ja siinä hymyillen otin suppareita vastaan. Ja se autuas ilokaasu ! Naukkailin sitä ja kyllä se auttoi kun epiduraali taltutti vain sen kovimman kivun, mutta nuo yhdessä ovat minulle lyömätön yhdistelmä.



Siis synnytys alkoi edetä klo 20:00 ja klo 22:18 kätilö totesi minun olevan täysin auki vaikkakin tunsin kyllä ponnistustarpeen jo aiemmin, mutta sanoin että en ponnista ennen kuin olen päässyt alusastialle, minä haluan sitä paitsi vähän FIILISTELLÄ siinä " tuskissani" ensin ennen H-hetkeä =DDD. Siis hymyillen mentiin huumorilla ponnistusvaiheeseen.



Kätilö sanoi siinä ollessani kyljelläni että koitas ponnistaa, mutta samassa sanoi että älä herran aika ponnista. Piti saada toinen kätilö paikalle kun viereisessä salissa syntyi samaan aikaan toinen tyttönen... Toinen kätilö tuli ja kun pääsin selälleni ja aukaisin jalat kätilö sanoi että nyt ja samassa tunsin kun pieni solahti sieltä jostain korkealta ja parkaisi ensi-itkunsa pontevasti tietämättä mistään ongelmista synnytyksen alussa =).



Kysyin mieheltä että näitkö kun tyttö syntyi, niin tämä ei kuulemma ehtinyt ahteriaan tuolilta nostaa kun kuului jo itku...ponnistusvaihe siis hurjat 1 min. Synnytys oli todella helppo ja saimme tyttökaartimme jatkoksi ihanan, täydellisen, kauniin ja todella rakkaan 10 pisteen tytön =). Tämä oli 22:19, ja tyttösen mitat 3170 g / 49 cm, py 35.



Niin, eipä sitä tiedä mitä rakkaus on ennen kuin saa oman lapsen mitä rakastaa..... Nyt ollaan kotosalla totuteltu vauva-arkeen ja isot siskot ovat ihastuksestaan soikeina.



Toivottelemme kaikille tänne odotusosastolle ihanaa odotusaikaa ja rakkauden täyttämää joulunaikaa.



T : Rapuäiti ja neiti-Töppönen 6 vrk:tta, isi ja 4 isoa siskoa.