kymenlaakson synnäri, kotka

Synnytin Koksissa viime vuonna ja uudestaan lokakuussa.

Eka kerralla synnytys kesti 25 tuntia ennen ku tehtiin sektiopäätös. Ensin jouduin 8a:lle odottelemaan supistuksia, kun lapsivedet oli menny jo. Siellä henkilökunta oli mukavaa, vähän vaan häiritsi kun supistuksia tuli illalla jo kymmeneltä jollon mies käskettiin kotiin. Vaikka olin huoneessa yksin ei mies silti saanut jäädä. Jouduin sitten yhen aikaan soittamaan miehen takasin ku pääsin synnytyssaliin. Salissa meillä sitten sattui olemaan sekä kätilö- että sairaanhoitajaharjottelija, jotka piti seuraa meille melkein koko synnytyksen ajan. Epiduraalia kävi yrittämässä ensin toinen anestesialääkäri, joka ei sitä paikalleen saanut vaik tökki selkää vartin verran ja paikalle soitettiin toinen lääkäri, jolta homma suju kerralla. Kun sitten tilanne huomattiin että kohtu ei aukene ni leikkaukseen pääsin nopeasti, vartissa. Siellä henkilökunta oli pätevää ja mukavaa, kuten myös heräämössä. Osastolla huomasin selvää epätasa-arvoa minun ja huonetoverini kesken, en tiedä mistä johtui. Mulle tuputettiin lääkkeitä ja kyseltiin haluanko lapsen hoitohuoneeseen, mutta eipä huonekaverille. Päin vastoin, yhtenä aamuna sille sanottiin ettei nyt kerkee ottaa lasta sinne kun on niin kiire ja viiden minuutin päästä multa tultiin kysymään että haluunko tuoda vauvan sinne ja mennä suihkuun...

Toisen kanssa mentiin suoraan saliin, jossa oli suorastaan tylsää ilman harjottelijaseuraa. Kaikki tapahtu asiallisesti, välillä vaan tuli aika hylätty olo kun kukaan ei tuntiin käyny kattomassa. Mies oli kyllä mukana. Tämäkin synnytys meni sektioon kun ei taas kohdu auennut. Tällä kertaa aukeamista odoteltiin vaan 12 tuntia ennen leikkauspäätöstä, kätilö sano että kun ei viimeksikään auennu, ni tuskin aukee nytkään. Leikkaussalissa olikin sitten ihan eri meiniki. Hoitajat ja lääkärit puhu paskaa toisistaan selkien takana ihan ku mua ei olis edes ollu paikalla. Tuli sellanen olo, että päästäkää pois. Heräämössä oli ihan asiallista toimintaa. Osastolla oli kerenny säännöt muuttua totaalisesti, enää ei vieraita saanu tuoda huoneeseen lukuunottamatta isovanhempia ja sisaruksia. Siellä porukka oli tällä kertaa asiallisempaa ja ihan mukavaa. Lääkkeitä vaan tuputettiin mun mielestä liikaa.



Tässä siis meijän kauhutarina, tuskin kuitenkaan jokaisen kohdalla näin. Moni on jopa kehunu Koksia. Riippuu varmaan ihan siitä minkälainen henkilökunta sattuu paikalle.

Kyseessä oli esikoisen syntymä ja täytyy sanoa, että jollen olisi perehtynyt etukäteen imetysasioihin huolella niin voipi olla että imetys ei olisi kauheen hyvin onnistunut. Osastolla oli kyllä silloin kamala kiire ja kaikki huoneet ja kansliat täynnä äitejä ja vauvoja, joten se varmaan vaikutti asiaan. Lisämaitoa tyrkytettiin ja kieltäydyttiin hörppyyttämästä(" Meillä ei hörppyytetä" sanottiin, kun sanoin että teen sen itse, kunhan joku neuvoo), vaikka sairaalan antamissa imetysohjeissa nimenomaan sanottiin, ettei pulloa kannata vauvalle antaa jos meinaa imettää. Vetosivat painon laskuun, mutta kun lasketin sen niin paino ei todellakaan ollut laskenut pahasti ja lisämaito oli turhaa(muistaakseni paino sai laskea 10% syntymäpainosta). Pelottelivat että lääkäri ei päästä kotiin jos ei anneta lisämaitoa kun paino laskee...Ei kovin imetysmyönteistä, tosin voi riippua henkilöistä joiden kanssa on tekemisissä. Synnytyspuolesta en osaa kauheesti sanoa kun olin jo 10cm auki sairaalaan tullessa ja menin suoraa ponnistamaan. Jakkaran sain jonkun aikaa intettyäni, toinen kätilö oli vastaan, mutta toinen onneksi kipaisi sen hakemassa. Amme löytyy ainakin, minä en ehtinyt sitä vaan testata.



Meille järkättiin tutustumiskäynti sairaalaan neuvolan kautta. Kannattaa käydä tutustumassa, sitten on kivempi mennä tuttuun paikkaan. Olet varmaan jo saanut Haikaranpesästä hyvää imetystietoutta ja ohjausta, joten pärjäät varmaan ihan hyvin vaikka Kotkassa se homma vähän ontuisikin. Kaikki nää vaikutelmat riippuu tietysti siitä, miten sattuu henkilökemiat yhteen jne., mulla jäi tällä kertaa hiukan huono maku suuhun.

Synnytin esikoiseni viime heinäkuussa. Itse tykkäsin hirveästi äitiyspolin ja synnytysosaston porukasta. Meillä synnytys kesti sen verran kauan että tutustuttiin sekä aamu-, päivä- että yövuoron kätilöihin ja kaikki olivat tosi mukavia.



Ylhäällä synnyttäneiden osaston henkilökunnasta en taas oikein pitänyt ja erityisesti osastonhoitajan kanssa jouduin lähes riitoihin eriävien mielipiteiden takia. Osastolla tuntui että ensisynnyttäjää pidettiin lähes idioottina..

Olin edellisellä viikolla käynnisteltävänä, mikä epäonnistui ja silloin jäi kyllä lääkäreistä erittäin huono fiilis. Kätilöt olivat ihania, mutta lääkäreiden asenne rassasi. Käynnisteltiin 8-15 ja lopetettiin aina tuohon, sillä kaksossynnytystä ei haluttu virka-ajan ulkopuolelle. Neljäntenä päivänä olin niin katki, että itkin vain hysteerisenä lääkäreiden ilkeilyistä ja kätilö ylipuhui lääkärin päästämään mut kotiin.



Parin päivän kotilevon jälkeen synnytys lähti itsestään käyntiin ja mentiin sunnuntaina klo 20 ä-polille (siinä sitten sitä virka-aikaista synnytystä..:)). Synnärillä oli hieman hässäkkä, mutta kaikki olivat todella mukavia. Epiduraalia en koskaan saanut, sillä anestesialääkäriä ei löydetty ajoissa, mutta loppujen lopuksi parempi noin. 23-01:30 en oikeastaan tajunnut, mitä ympärillä tapahtui, sillä se oli miltei yhtenäistä supistusta, mutta kyllähän siinä porukkaa pyöri. Ponnistusvaiheessa porukkaa olikin sitten vaikka kuinka paljon ja ainoa asia, minkä muistan ärsyttäneen, oli kätilön jankutus siitä, että sukista pitäisi pitää kiinni. Kun ei tuntunut oikealta, niin ei tuntunut. Kun vauvat sitten lopulta syntyivät, saatiin rauhassa tutustua synnytyssalissa. Vasta joskus aamuyöllä mut vietiin osastolle vauvojen kanssa.



Meillä tietysti vaikutti asiaan sekin, ettei kaksossynnytyksessä ammeet, kävelyt ym. oikein olleet mahdollisia. Itse en tuntenut sängyllä makaamista millään tapaa pahaksi asiaksi, sillä supistuksien aikaan en jaksanut kuin liikkua vessaan ja rojahtaa takaisin sängylle ja jos ponnistusvaiheessa joku olisi yrittänyt käskeä mua sängyltä pois, olisi tuloksena varmaan ollut hirmuinen huuto.



Osastolla mut ohjattiin automaattisesti yhdenhengen huoneeseen ja tukea ja särkylääkkeitä tuotiin tarpeeksi. Muksut nukkuivat lastenhoitohuoneessa ja kätilöt toivat tissille vuorotellen. Imetykseen saatiin ohjausta, eikä lisämaitoa tyrkytetty kuin meidän pienipainoiselle neidille.



Synnytyksen jälkeen kiukuttavia asioita ei ollut kuin se, että vaikka olin kirjoittanut allergiat tietolomakkeisiin, niin silti mulle yritettiin syöttää noita aineita. Kukaan osastolla ei tiennyt, mitä ruuissa oli ja keittiötä ei ilmeisesti kiinnostanut allergioiden seuraus. Eli jos tälläisiä ongelmia on, niin kannattaa olla aika tarkka siitä, mitä suuhunsa pistää.



Dummy + kaksikko (7 kk)

oma synnytykseni kesti reilut 20 tuntia ja päättyi sektioon. omalle kohdalleni sattui " perinteikäs vanhanajan kätilö" , joka kävi salissa kerran tai kaksi yön aikana, hän ei ollut kiinnostunut kivunlievityksistäni, eikä siitä miten voin.



aamulla kätilö vaihtui, hän oli erittäin ystävällinen, hoiti minulle nopeasti epiduraalin, lapsivedet puhkaistiin, ja vihdoin pääsin sektioon kun synnytykseni ei kertakaikkiaan edennyt.



osastolta pääsin viikon kuluttua. nuoret hoitajat olivat erityisen symppiksiä.



en kokenut mitään maatamullistavaa fiilistä, enkä usko, että on sairaalasta kiinni kuinka synnytys menee. ihmisistä se on kiinni, minkälainen kätilö, sellainen synnytys. lääkäreillä saattaa olla ruuhkaa, tai sitten ei.



olin kipeä, tottakai, mutta jälkeenpäin ajattelen että olisin seisonut vaikka vuorokauden päälläni sen kamalan kätilön kanssa ja tehnyt ihan mitä vain, jos olisin tiennyt minkälaisen pojan tulen saamaan.

mutta vastaus häipyi jonnekin bittiavaruuteen järjestelmävirheen takia, argh!!! Nyt tulee sitten lyhennetty versio, en jaksa kirjoittaa vuodatustani uudelleen. Synnytin vuonna 2002. Synnäristä jäi hyvät muistot, oli tosi hyvä kätilö vaikka kovasti kiireinen synnytyspäivä silloin olikin.



Osastolla olosta jäi lähes pelkästään negatiiviset muistot; kätilöt oli tosi kylmiä ja tehtäväkeskeisiä. Osastonhoitaja itketytti mua kommenteillaan monta kertaa. Positiivista olivat ihanat lastenhoitajat. Ruokapuoli oli pielessä; millään ei imennyt perille niin yksinkertainen asia kuin hyla-tuotteiden käyttäminen. Koskaan ei automaattisesti ollut ruokatarjoilussa esillä hyla-tuotteita vaan joka kerta piti erikseen mankua eikä silloinkaan aina saanut kun eivät olleet muistaneet tilata esim. maitoa tai jogurttia.



Olin ensisynnyttäjä ja ehkäpä liian kiltti, nyt osaisin olla vaativampi ja sanoisin kyllä suoraan palautetta henkilökunnalle jos jonkun kohdalla olisi moitittavaa tai erityisesti kiitettävää. Olin ennen äitiyslomaa töissä kyseisessä sairaalassa ja papruistakin varmaan näkivät ammattini, joten en tiedä kuinka paljon se vaikutti saamaani hoitoon; ehkä mua jännitettiin tai sitten ajateltiin että toi nyt ei mitään ohjausta tai apua tarvitse kun on alan ihmisiä(tosin kyllä aivan eri ala kuin synnäri-puoli).

Kun tänne pitkästä aikaa eksyin..

Eli mulla 2.synnytystä koksissa.Eka oli jouluaattona -01 ja vaikka oli ääretön kiire sekä alhaalla synnytysosastolla ja ylhäällä synnyttäneiden puolella niin silti kaikki oli aivan mahtavaa.Mulle sattui ihana kätilö ja ylhäällä mukava omahoitaja (vai mikä se on?).Sain huomiota ja apua aina kun tarvin.Ekana yönä en ottanut tyttöä vierihoitoon vaan jätin vauvalaan.Hyvä kokemus!Ja mistä tykkäsin paljon,oli kun kätilö kävi vielä osastolla juttelemasta synnytyksestä..



Toinen synnytys oli nyt -05 Tammikuussa ja oli riskiraskaus,jonka takia juoksin äitiyspolilla tosi paljon.Tuli kaikki kätilöt aika lailla hyviksi tutuiksi ja voin sanoa,että koko henkilökunta on tosi mukavia.Käynnistyksellä tehtiin synnytys,sain kaiken mitä pyysin.

Mutta ylhäällä henkilökunta oli vaihtunut edellisestä ja en tykännyt yhtään!!Mulla ei synkannut kenenkään kanssa..

Lähinkin kotiin seuraavana päivänä :)

Pitkin hampain soitti päivystävän lääkärin (oli viikonloppu) tekee mulle kotiuttamispäätöksen.

Poika jäi lasten teholle..Siellä taas porukasta tykkäsin!Käytiin joka 4.tunti (onneksi koti oli lähellä).

Kätilöä en kerennyt enää näkemään.Mutta sain koko äitiyspolin henkilökunnalta terkkuja,kun ystävä kävi synnyttämässä!



Kh

Itse synnytys kesti niin pitkään et 3 työvuoron kätilöjen kanssa olin tekemisissä, mutta kaikki olivat ihania. Kivunlievitystä sain kun pyysin ja vastauksi kysymyksiin ym.



Osastolla olin vähän " pallo hukassa" . Ekaa kertaa siellä siis olin, kukaan ei oikeestaan kertonut koska ruoka, mistä puhtaota vaatteita ym. huonekaveri kyllä onnkesi infosi. Kaikki kyllä muuten pelasi hyvin sit kun oli selvinnyt noi perusjutut. Viimisenä päivänä sairaalassa sit huoneesta " löysin" kansion jossa oli ruoka-ajat ym.



Ihanaa oli myös se, että kätilö jonka työvuorossa meitin vaava sit syntyi kävi seuraavana päivänä juttelemassa ja varmistamassa ettei jäänyt mikään juttu synnytyksessä vaivaamaan.



Mutta ihan ok paikka, olin varmaan itsekin ensikertalaisena vaan turhan arka henkilökuntaa vaivaamaan vaate, pyyhe ym. asioilla.

Se kyseinen osastonhoitaja onnistui itkettämään myös meikäläistä. Että voikin olla niin tunteeton ja sosiaalisilta taidoiltaan vajavainen ihminen tuossa hommassa.

Kotkassa. Ja kehui kovasti mukavaksi sairaalaksi. Tosin Hänen synnytyksistään on jo. 14 ja 11 vuotta. Mutta ainakin silloin oli kuulemma ihana henkilökunta ja leppoisaa olla.

Elikkäs elokuussa olin Kymenlaakson keskussairaalassa synnytyspuuhissa. Ensin olin naistentautien ja synnyttämättömien osastolla 8A käynnistyksessä, siellä henk.kunta tosi mukavaa, miinuksena voi sanoa, että heillä menee suuri osa ajasta naistentautien potilaiden hoidossa, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää. Mut kun saa suunsa auki ja kyselee niin vastaavat mielellään.

Synnytyssalissa oli ainakin mulla aivan mielettömän ihanat ja ammattitaitoiset kätiöt. Miestäkin pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, tarjottiin kahvia ja syömistä. Anestesialääkäri oli todella miellyttävä vanhempi herra ja tuli laittamaan epiduraalin heti kun pyydettiin, tosin oli päiväsaika. Synnytyksen jälkeen tuotiin tuoreille vanhemmille saliin voileivät, teetä ja tuoremehua kuoharilaseissa. Musta oli hieno ele.

Vuodeosastosta mulle ei jäänyt kovin ruusuista kuvaa,koska siellä oli mieletön määrä äitejä ja vauvoja ja ainakin mut jätettiin ihan oman onneni nojaan. Pikkuisen oli pelko persiissä kun oli kyseessä vielä ekan lapsen syntymä eikä kukaan tullut neuvomaan. Sitten oli vaan otettava asioista selvää itse. Mut kaikenkaikkiaan ihan hyvä kokemus, varsinkin sen synnyttämisen osalta.

Tsemppiä koitokseen.