Lue keskustelun säännöt.
G: Miten suuri osa vanhemmista tekee mielestäsi oikeasti parhaansa lastensa eteen?
30.04.2012 |
Toisessa keskustelussa mainittiin että 90% tekisi ja toinen oli sitä mieltä että 30%.
Oma mielipiteeni on, että nykyään mennään liian usein helpoimman kautta ja silloin ei kyllä toimita lapsen parhaaksi. Ongelmaperheet oma lukunsa.
Sanoisin, että mielestäni ehkä noin 40% tekee ihan aidosti parhaansa lasten eteen. Enkä nyt tarkoita että joka hetki lapsi olis ykkönen. Vanhemmat saa olla myös itsekkäitä ja sekin voi olla lapsen parhaaksi. Ristiriitaista? jep! :)
Kommentit (8)
ehkä optimistina sanon, että 60% vanhemmista tekee parhaansa lastensa eteen :)
ja vaikeaa tosin on määritellä se, mikä on "parhaansa". Meille kaikille se varmaan merkitsee eri asioita. Toisille se on materialismin hankkimista, toisilla se on luopumista omasta ruuastaan, jotta lapsi saa syödäkseen yms. Kukin tavallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollessaan raskaana ei tee parastaan lastensa eteen. Oma napa menee edelle.
Ja joo, olen itse polttanut, joten tiedän mistä puhun. Lopetin raskaaksi tultuani. Heti.
Onko siis tarkoitus se, että kuinka monta prosenttia vanhemmista tekee parhaansa? Vai siitä kuinka moni prosentti tekee parhaansa niin että se on hyvä lapselle?
Moni narkkarikin voi tehdä parhaansa lapselleen jne.
Luulen kyllä että suurin osa periaatteessa ihan yrittää parhaansa, mutta ei nähdä sitä että se oma toiminta, minkä katsoo siis siksi parhaaksi, voisi olla jotenkin vinksallaan. Lapsiin kiinnitetään nykyään rutosti enemmän huomiota kuin koskaan ennen. Monen elämä pyörii täysin lasten ympärillä ja silti (tai ehkä juuri siksi) menee metsään.
yleensäkin ei aja IKINÄ lasten asiaa. Lapsella on oikeus raittiiseen vanhempaan, joten alkoholin suurkuluttajat ja jokapäiväisen viinipullonsa tissuttelijat eivät ilmeisesti myöskään tipu tähän "parasta lapselle" kategoriaan.
Itse olen savuton ja harvoin (siideri-kaksi) alkoholia käyttävä äiti, joten tiedän mistä puhun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon että ihan kaikki tekevät parhaansa. Toisilla vaan se paras ei ole kovin kummoista, se miksi näin on johtuu eri syistä. On helppo ymmärtää, että esim. päihdeongelmaisen paras on aika heikko esitys.
Mutta mitä sitten jos näen vaikka tapauksen jossa minusta vanhempien ura koko ajan menee lasten edelle, eikö tässä ole niin että he eivät tee parastaan lasten eteen? Heillä selvästi olisi, toisin kuin alkoholistilla, voimia ja kykyjä ja energiaa siihen, ja kyse on halusta valita toisin. Mutta toisaalta, kyse on heidän yksilöllisistä käsityksistään ja arvostuksistaan. Tuskin he ajattelevat, että "minulle nyt ura on tärkeämpi kuin tuo mukula, joten lykkään sen jo pienenä päiväkotiin ja muutenkin yritän pääästä mahdollisimman helpolla kaikesta". Ei, todennäköisesti he mielestään tekevät parhaasa, heillä on vaan vähän eri käsitykset siitä mitä lapsi tarvitsee ja kaipaa kuin esim. minulla. He tekevät parhaansa, mutta parhaansa oman ymmärryksensä mukaan.
Kuka tietää 100 % varmuudella, mikä on lapselle parasta? Ja miksi lapsen parhaaksi käsitetään aina vanhempien uhrautuminen? Eikö lapselle ole parasta elää ihan normaalia elämää iloine ja suruineen?
Miksi pitää jatkuvasti arvottaa ihmisiä ja arvioida jotain prosenttilukuja lapsen parhaaksi elämisestä?
kanssasi! Nykyään ollaan sellaisella asenteella, että kaikki pitäisi saada heti, mahdollisimman vähällä vaivalla ja mieluusti suoraan ojennettuna. Tämäkään ei koske kaikkia!! Mutta mielestäni itsestä huolehtiminen ja esim. kunnon ylläpitäminen on samalla lapsen edun ajamista.
Mikään kasvatuksessa ja lasten ja vanhempien välisessä suhteessa ei ole ristiriidatonta (kuten ei missään parisuhteessa).