Synkin salaisuuteni
Olen eronnut! Monta kuukautta sitten! Enkä ole kertonut asiasta töissä.. En vaan saa avattua suutani. Tunnen eläväni valheessa, mutta tuntuu ylivoimaiselta alkaa tästä vuodattaa.. Siihen liittyy kuitenkin niin paljon (ikäviä) asioita. En muutenkaan pidä huomion keskipisteenäolemisesta. Asia vaivaa minua todella, mutta en vaan pysty. Mietin jopa että pitäisikö vaihtaa työpaikkaa tämän takia… Huoh
Kommentit (6)
Tunnen niin valtavaa syyllisyyttä asiasta. En ole kellekkään valehdellut, onneksi…
mutta sä et ole velvollinen kertomaan kenellekään! Älä turhaan stressaa, olet vaan niinkuin ennenkin. Jos jossain tulee esille, niin sanot vaan miten asia on, ei sun tarvitse kenellekään alkaa mitään selittelemään.
Tsemppiä!
Tunnen niin valtavaa syyllisyyttä asiasta. En ole kellekkään valehdellut, onneksi…
Ja vieläpä työkavereita kohtaan? Ei kannata. Elämä on liian lyhyt turhasta murehtimiseen. Ero tuo varmasti jo ihan tarpeeksi ajateltavaa itsessään.
oletko eronnut vai edelleen jossakin liitossa. Tällaiset asiat eivät kuuluu kenellekään muulle, varsinkaan työkavereille. Ihan oikein kun vaikenet koko asiasta niin kauan kuin sinusta tuntuu vaikealta ottaa asiaa kenenkään kanssa puheeksi. Eroaminen on nykyään niin yleistä että tuskinpa kukaan sitä edes ihmettelisi. Suurempi ihmetyksen aihe on jos jokin liitto kestää kymmeniä vuosia.
Sait yllä hyviä ohjeita. Muista pitää itsestäsi huolta ja jos et halua kuunnella työkavereiden neuvoja kaikista erokursseista jne. rajoita heitä selvästi ja ystävällisesti.
olet itse saanut käsiteltyä asian niin, että pystyt siitä puhumaan. Kunhan et sepitä mitään juttuja, joista saa sellaisen mielikuvan, ettet olisi eronnut. Ja joskus jos tulee sopiva tilanne, niin voit ihan ohimennen mainita, että "nyt kun olemme eronneet..." jne, ja jos työkaverit ihmettelee, että oletko eronnut, niin sanot vain, että "ai, enkä mä oo teille kertonutkaan....".
Ero on iso juttu sinulle, mutta työkavereille se ei ole iso juttu, ei haittaa vaikket ole siitä kertonut.