Yksilapsiset ja pienten lasten vanhemmat ylipäätään ärsyttävät.
Minulla on kolme koululaista lasta. Sain lapset nuorena, joten omat kaverit alkavat vasta nyt saada lapsia.
En jaksaisi enää yhtään kuunnella yksilapsisten "totuuksia" lastenkasvatuksesta, vaikka olin itse ihan samanlainen. Ajattelen vain hiljaa mielessäni, että odotapas uhmaikää, odotapas, kun nuo virikkeelliset käpylehmät eivät riitä ja se pakollinen muovilelu on hankittava hyvästä ideologiasta huolimatta tai saatpa nähdä, että lisäaineetonta ruokavaliota noudattava 1v4kk lapsesi voi joskus oikeasti saada nuhaakin vakavamman taudin, vaikka onkin ollut terveempi kuin naapurin janipetteri.
Painotan siis, että olen itse ollut ihan samanlainen hörhö ja nähnyt kaiken mustavalkoisesti. Puin esikoistani ihan naurettavan kalliisiin vaatteisiin, oli pakko olla yllä ja alla Ruskovillaa ja juhlissa Burberryä ja kierrätykset ja kirpputorit kiersin kaukaa. Esikoinen oli helppo ja luulin, että se oli erinomaisen kasvatukseni ansiota. Nukkui yönsä laitokselta lähtien, söi sen, mitä eteen laitettiin, oppi kuivaksi ennen vuoden ikää, eikä uhmaiästä ollut tietoakaan. Sitten tuli toinen lapsi - _hyvin_ erilainen lapsi. Ja kolmas..
En vain jaksa kuunnella sitä, mitä itsekin olin! Tekisi mieli sanoa, että relatkaa, odottakaa ja eläkää. Pienten lasten kanssa on pienet murheet, ei kannata suurennella niitä. Isompien lasten kanssa tulee eteen paljon isompia murheita.
Pienten lasten äidit tuntuvat tekevän ihan käsittämättömän suuria ongelmia jostain vaippojen saumoista tai kantoliinojen kuoseista tai miten ne vaikuttavat lapseen (siis kuosit).. Ja kuinka vakavaa on antaa viikkoa vajaalle nelikuiselle 4kk tarkoitettua marjasosettta. Aargh.
Kommentit (12)
No voit lohduttautua sillä, että kaverisi eivät varmasti kovinkaan maireasti ajatelleet sinun käpylehmä-ideologiastasi silloin aikoinaan.
koska olin 10v kaveripiirini ainut lapsellinen. Nyt sitten parin viime vuoden aikana kaikki ovatkin äitejä.
Kasvaisivatpa nopeasti tuosta sumusta ulos..
ap
No voit lohduttautua sillä, että kaverisi eivät varmasti kovinkaan maireasti ajatelleet sinun käpylehmä-ideologiastasi silloin aikoinaan.
koska olin 10v kaveripiirini ainut lapsellinen. Nyt sitten parin viime vuoden aikana kaikki ovatkin äitejä.
Kasvaisivatpa nopeasti tuosta sumusta ulos..
ap
Kuvittelet toki olevasi jotenkin spesiaali, mutta oikeasti et ole. Valitan.
No voit lohduttautua sillä, että kaverisi eivät varmasti kovinkaan maireasti ajatelleet sinun käpylehmä-ideologiastasi silloin aikoinaan.
koska olin 10v kaveripiirini ainut lapsellinen. Nyt sitten parin viime vuoden aikana kaikki ovatkin äitejä.
Kasvaisivatpa nopeasti tuosta sumusta ulos..
ap
Siis todellakin opin olemaan puhumatta yhtään mitään lapsista, koska ketään sinkkukaveriani ei kiinnostanut kuunnella. Miksi siis olisin puhunut?
ap
Kuvittelet toki olevasi jotenkin spesiaali, mutta oikeasti et ole. Valitan.
Öö nyt en ymmärrä? Tuskin opin mitä?
Öö etkö osaa lukea omia viestejäsi?
Öö nyt en ymmärrä? Tuskin opin mitä?
Ja vastasit, että "tuskinpa opit". Niin että kuka tässä nyt ei osaa lukea?
ap
Öö etkö osaa lukea omia viestejäsi?
Öö nyt en ymmärrä? Tuskin opin mitä?
Ja vastasit, että "tuskinpa opit". Niin että kuka tässä nyt ei osaa lukea?
ap
Tokihan kaikki luulevat, että eivät puhu lapsistaan ja se, minkä puhuvat on säkenöivän kiinnostaa.
Mikä tässä nyt oli niin ylivoimaista?
Öö etkö osaa lukea omia viestejäsi?
Öö nyt en ymmärrä? Tuskin opin mitä?
Ja vastasit, että "tuskinpa opit". Niin että kuka tässä nyt ei osaa lukea?
ap
Tokihan kaikki luulevat, että eivät puhu lapsistaan ja se, minkä puhuvat on säkenöivän kiinnostaa.
Mikä tässä nyt oli niin ylivoimaista?
Puhuin imperfektissä, puhuin menneessä ajassa. Tuon 10v aikana, kun minulla oli lapsia ja kavereillani ei, en puhunut lapsistani. Nykyään puhun, kun muillakin on lapsia. Tosin se keskustelu on sitä, että kaverit kysyvät minkä kokoisia lapseni olivat 5kk iässä. Asia, jota en todellakaan voi muistaa.
Mikä ihme nyt risoo? En puhunut - mennyt aikamuoto - opin olemaan puhumatta. Ja olin puhumatta. What.
ap
Puhuin imperfektissä, puhuin menneessä ajassa. Tuon 10v aikana, kun minulla oli lapsia ja kavereillani ei, en puhunut lapsistani. Nykyään puhun, kun muillakin on lapsia. Tosin se keskustelu on sitä, että kaverit kysyvät minkä kokoisia lapseni olivat 5kk iässä. Asia, jota en todellakaan voi muistaa.Mikä ihme nyt risoo? En puhunut - mennyt aikamuoto - opin olemaan puhumatta. Ja olin puhumatta. What.
ap
Puhut ihan asiaa. Noinhan se menee: ekan lapsen syntymä on niin iso mullistus naiselle, että sitä hooposti kuvittelee olevansa suurin piirtein eka, joka saa lapsen ja joka keksii, miten lapsia on hoidettava.
Sellainen historiattomuus tosiaan on aika typerää ja tylsää kuunneltavaa, kun itse tietää, että ei se OLE niin.
Joo, toki kuuntelen ihan naama peruslukemilla, mutta itsekseni minäkin saatan vähän vinosti hymyillä, kun joku esitelmöi minulle oppejaan, jotka kuvittelee itse keksineensä.
No mitäs se "opit" on, jos ei imperfekti?
Puhuin imperfektissä, puhuin menneessä ajassa. Tuon 10v aikana, kun minulla oli lapsia ja kavereillani ei, en puhunut lapsistani. Nykyään puhun, kun muillakin on lapsia. Tosin se keskustelu on sitä, että kaverit kysyvät minkä kokoisia lapseni olivat 5kk iässä. Asia, jota en todellakaan voi muistaa.Mikä ihme nyt risoo? En puhunut - mennyt aikamuoto - opin olemaan puhumatta. Ja olin puhumatta. What.
ap
Yhtä hyvin voisin väittää, että sinulla oli punainen paita eilen päälläsi. Tiedän, että oli, koska kirjoitan sen nyt tähän.
Jäikö päiväunet kesken?
ap
Olen aivan samassa tilanteessa. Hymyilyttää ja ärsyttää, mutta olen luvannut itselleni etten väheksy toisten ”tärkeitä” juttuja. Oli ne minullekin aikanaan tärkeitä…
Muistan juurikin kuinka tuskaista oli kun esikoinen oli poika ja olisin halunnut vaaleanpunaisen kantoliinan (koska käytin silloin paljon sitä väriä mm. omissa vaatteissa). Ostin sitten beigen ja vieläkin asia ärsyttää :D
Pieni lapsi ja pienet murheet...
että kaverisi eivät varmasti kovinkaan maireasti ajatelleet sinun käpylehmä-ideologiastasi silloin aikoinaan.