Magnesium, nykyajan poppalääke mihin vain...

Minä ja tuttuni ollaan syöty nyt 1.5 vuotta vahvaa D:tä ja kumpikaan meistä aina sairastaneista ei ole sairastanut kertaakaan. Ainakin meillä pitää tulehdukset kaukana. Tosin apteekin annokset eivät aivan tähän riitä. Luontaistuotekaupasta kunnon volumea.



Voisin kokeilla tuota magnesiumiakin kyllä, koska kärsin elohiiristä, levottomista jaloista, nukahtamisvaikeuksista...

Joka päivä syön magnesium-tabletin, sillä jos en syö, niin yöllä on hirveät suonenvedot.

Nyt kohkataan D-vitamiinista ja magnesiumista.

Minä se jaksan edelleen uskoa, että monipuolinen tavallinen ruokavalio on terveellisempää kuin synteettisten lisäravinteiden (joissa voi olla ties mitä lisäaineitakin) popsiminen summamutikassa.

D-vitamiinista kohkataan, koska ihmisillä on siitä jatkuvasti aina isompi puutos, ja kyseinen vitamiini on paljastumassa erittäin tärkeäksi.

Vai mitä sanot siitä, että riittävästi D-vitamiinia saaneilla suomalaislapsilla oli 80 % vähemmän tyypin 1 diabetestä kuin pelkän ruokavalion varassa olevilla?

Tai että Espanjalaisilla esiintyi tutkimuksessa tyypin 2 diabetestä n. 14 %:lla D-vitamiinivajauksesta kärsivässä väestössä ja 0 %:lla kun veren D-tasot olivat korkeat.

Tai kun skitsofrenia- ja autismi-tapaukset muodostavat varsin hassunnäköisen U-kuvaajan, jossa U:n pohjapisteessä on päiväntasaaja, ja U:n kärkikohdissa vastaavasti isommalla ja pienemmällä leveysasteella olevat maat.

Tai kun influenssatutkimuksessa talvisin ei D-vitamiinin syöjät sairastuneet influenssankaltaisiin tauteihin yhtään sen todennäköisemmin kuin kesälläkään, siinä missä D:ttömillä oli se "luonnollinen" tilanne, jossa taudit kärsittiin suurimmaksi osin talvella.

Tai kun MS-tautin yleisyys on sitä korkeampi, mitä kauemmaksi päiväntasaajasta mennään, muodostaen jälleen sen U-kirjaimen. Ja hassusti MS-leesiot esiintyvät taudista kärsijöillä suhteessa vuodenaikaan, niin että kesällä niitä on reilusti vähemmän.

Tai kun allergiaa ja astmaa on D-vitamiinia vähän saavilla 2-3 kertaisesti runsaasti saaviin nähden. Itsellänikin lähti heinänuha jotakuinkin kokonaan pari vuotta sitten, lähes 30 kesän kärsimysten jälkeen, kuin tuhka tuuleen, aloitettuani 5000 IU päiväannokset.

Ja eräässä tutkimuksessa kokonaiskuolleisuus oli D-vitamiinia eniten saavilla reilusti pienempi kuin vähiten saavilla (0,87 vs. 0,63) ja sydäntautikuolleisuus huomattavasti pienempi sekin (0,92 vs 0,75).

Rintasyöpää esiintyi paljon D:tä saavilla 80 % vähemmän yhdessä tutkimuksessa.

Näitä löytyy vielä paljon lisääkin, mutten jaksa listata.

D:tä et tule ravinnostasi saamaan tarpeeksi, ellet syö *joka päivä* kalaa ja sieniä. Auringosta sitä saat vain kesällä (UV-indeksi yli 3) Suomessa, etelänmatkoja täytyisi olla about kuukauden välein kesän ulkopuolella.

Magnesiumista sen verran, että se on yksi D:n tarvitsemista kofaktoreista, jota myös tarvitaan, jotta D toimisi optimaalisesti. Epäilemättä sen puutteella on muitakin haittoja.



Nykyihmisillä ei ihan välttämättä ole huono ruokavalio, ainakaan suurimmalla osalla ihmisistä. Mutta jos käyt katsomassa tutkimuksia siitä, kuinka mineraalien pitoisuudet kasviksissa ovat tippuneet 1800-luvulta lähtien, niin yksi merkittävä syy alkaa selkeytyä. Juurikin katsoin yhtä Intialaista tutkimusta, jossa sikäläisissä vihanneksissa ja hedelmissä kuparin yms. mineraalien pitoisuudet tippuivat lähes puoleen vuodesta 1993 vuoteen 2005. Jostain syystä lannoittaminen ei kiinnosta maanviljelijöitä tarpeeksi, kunhan rehu vaan näyttää jotenkuten terveeltä kaupanhyllyllä ja siitä saa rahaa, niin jokainen säästetty sentti pellon mineraalipitoisuudessa on plussaa omaan kukkaroon. Eihän niitä mineraaliarvoja useinkaan kukaan tule mittailemaan...

Magnesium on painonhallinnan tärkein apu

Hyvästä ja tasapainoisesta terveydestä puhutaan paljon, mutta jostain syystä kaikkein myydyimpiä kirjoja ovat laihdutuskirjat. Yksi tärkeimmistä aineista painonhallinnassa on magnesium, jota tarvitaan yli 300 kehon reaktiossa, kuten aineenvaihdunta, entsyymit, energiantuotanto ja tukirangan kasvu. Magnesiumin puutos on syynä moniin nykypäivän sairauksiin ja vaivoihin.

http://www.magneettimedia.com/?p=9492



Magnesiumin puute väestössä on yleistä. Se ilmenee vähäisenä magnesiumin pitoisuutena veressä (seerumissa) ja myötävaikuttaa sydäntauteihin ja -kuolemiin, osoittaa uusi saksalainen 10-vuotinen seurantatutkimus. Valitettavasti suomalaiset lääkärit eivät yleensä mittaa potilaittensa veren magnesiumin pitoisuutta, jolloin puute jää huomaamatta ja korjaamatta.



Magnesiumin puutteesta ei kuitenkaan yleisesti ottaen juurikaan puhuta. Sitä vastoin joka tuutissa ylistetään kalsiumia, jonka nauttimisen myötä on vaarana se, että meidän magnesium-ongelmat pahenevat entisestään. Tämä johtuu siitä, että liiallinen kalsium estää magnesiumin imeytymistä.



Magnesiumvalmisteita löytyy useina eri yhdisteinä. Parhaiten imeytyvien joukkoon kuuluvat: Mg-aminohappokelaatti, Mg-sitraatti ja niiden jälkeen keskinkertaisesti imeytyvä Mg-karbonaatti sekä kaikkein huonoimmin imeytyvänä Mg-oksidi.

Mutta magnesium auttaa minulla raskausajan suonenvetoihin jota on alkanut öisin esiintyä.

Nykysuosituksia suurempi D-vitamiinilisä turvallinen ja tehokas tapa saavuttaa hyvä D-vitamiinipitoisuus



Nykysuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisällä voidaan turvata entistä paremmin vastasyntyneiden riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n D-vitamiiniannokset ovat vastasyntyneille turvallisia.



Suomessa on aiemmin suositeltu vastasyntyneille jopa 100 µg:n D-vitamiiniannoksia. Suositeltua annosta on sittemmin pienennetty, minkä perusteena on osittain ollut pelko suuriin annoksiin mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista. Nykyään D-vitamiinia suositellaan annettavaksi kaikille imeväisille 10 µg vuorokaudessa. Useat asiantuntijat pitävät riittävänä seerumin kalsidiolipitoisuutena arvon 80 nmol/l ylittävää pitoisuutta. Tuore tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia.



Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon.



Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia.



D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää.



Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg ja joiden hoitomyöntyvyys oli hyvä (yli 80 %). D-vitamiinipitoisuudella tai D-vitamiiniannoksella ei havaittu yhteyttä plasman kalsiumpitoisuuteen, seerumin parathormonipitoisuuteen tai virtsan kalsium-kreatiniinisuhteeseen. Seerumin kalsiumpitoisuus oli kaikilla lapsilla normaali.



Kolmen kuukauden iässä lasten sääriluun ominaisuuksia tutkittiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT). Suurten D-vitamiiniannosten havaittiin vaikuttavan suotuisasti luun kasvuun ja lujuuteen.



Tutkituilla, nykysuositusta suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saavutetaan suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus ja taataan elimistön riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n vuorokausiannos osoittautui turvalliseksi. Suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia luuston kehitykseen. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään suurempien D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia.



Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(19):2030

H i s t o r i a

Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja. Suomessa syötiin runsaasti kalaa ja sieniä, mutta Pohjolan pitkä talvi teki tehtävänsä. Kyseessä ei ole siis mitenkään uusi asia. Tietyssä mielessä D-vitamiini tai ainakin hoito löydettiin ennen kuin D-vitamiini varsinaisesti keksittiin. Nobelin palkinnon sai Adolf Windaus D-vitamiinin rakenteen selvittämisestä 1928. Suomessa lastenneuvoloiden kehittäminen toi D-vitamiinin ja kalanmaksaöljyn yleiseen tietoisuuteen 1930-luvulla. Arvo Ylppö oli myös keskeinen vaikuttaja ja hän uskalsi jopa altistaa lapset auringolle ja ulkoilmalle.





http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm

markkinointi on markkinointia ja ihmiset uskovat siihen. Mutta ap:kin vetää muutaman mutkan suoraksi.



Ensinnäkin, monipuolinen ruokavalio on varmasti kaiken perusta - aika harva varmaan sitä kiistää? Terve aikuinen tuskin tarvitsee muita lisäravinteita kuin D- vitamiinia, jos puutostiloja ei esiinny esim. anemiaa.



Mutta tässäkin voi yksilöllisiä eroja olla. Jos magnesium auttaa, niin kai sitä kannattaa syödä? Mutta tuskin se on poppalääke, joka tepsii kaikille.



Oscar.

Tärkeä D-vitamiini, Lääkäri Antti Heikkilä

http://www.katsomo.fi/?progId=140659



Miksi pillereitä kannattaa syödä pimeällä eli kaikki mitä sinun pitää tietää D-vitamiinista

http://honkanen.wordpress.com/2012/10/04/d-vitamiini-ihmelaaketta-purki…



D-vitamiinilisän käyttö on perusteltua

http://hevoskuuri.fi/terveys-ja-ravinto/444-d-vitamiinilisaen-kaeyttoe-…