Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista ahdistavaa kaveria?
26.04.2012 |
Olimme hyviä kavereita vuosia. Mutta jotenkin nykyisen välttelen hänen seuraansa, ei olla nähtykään nyt varmaan puoleen vuoteen. Toki esim. facebookissa silloin tällöin jutellaan.
Mutta huomasin hänen seuransa olevan ahdistavaa. Esim. tavatessamme hän on aina jotenkin sen oloinen, että mikään ei kiinnosta ja puhutaan aina vain pahaa jostain toisista yhteisistä kavereistamme. (aloin ajattelemaan, että miten paljon sitten minusta puhuu pahaa näille)
En halua edes kutsua häntä enää mihinkään juhliimme, koska jos hän tulee niin nököttää vain jossain nurkassa ja huokailee ja katselee kelloa, on koko ajan sen oloinen että ompa täällä tylsää... jos taas en kutsu niin ihmettelee kovasti miksi en kutsu.
Minullakaan ei liiemmälti niitä kavereita ole, että olisi ihan kivaa pitää yhteyttä tämän kaverin kanssa. Mutta itselleni tulee aina ahdistava olo hänen seurastaan. Tuntuu, että mikään ei ole kivaa hänen kanssaan, aina vain puhutaan jotain pahaa tai ollaan sen oloisia että seura ei kiinnosta. Silti hän vähän väliä pyytää minua johonkin...
Mielipiteitä?
Kommentit (10)
kuin kaverisi. Mulla se johtuu siitä että olen hyvin yksinäinen ja tottumaton sosiaalisiin tilanteisiin enkä oikein osaa toimia niissä luontevasti. Tästä tulee sellainen jäykkyys, se ettei keksi oikein puheenaiheita (helposti ainoa mitä keksii on juuri toisista selän takana puhuminen), että juhlisa on epämukava olla ja se valitettavasti näkyy päällekin. Haluan silti kovasti tulla sosiaalisemmaksi ja toivon että joku ihminen minua jaksaisi! Mutta eihän ne jaksa vaan nimenomaan ahdistuvat seurastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyä siltä kaverilta, esim. tyyliin "onko jotain sattunut, kun oon huomannut, että sä olet jotenkin erilainen kuin ennen". En tiiä, voi tosin suuttua tuosta, mutta muutakaan neuvoa en osaa antaa.
nimenomaan oikeastaan mitään ei ole sattunut vaan tämä henkilö on aina ollut vähän samantapainen.
Jotenkin olen vain nyt huomannut sen paremmin viimeaikoina, kun eräs yhteinen tuttavammekin on puhunut jotenkin ahdistuvansa hänen seurastaan.
Meillä on pian taas tulossa eräät juhlat ja kyseinen kaverikin on niistä tietoinen. Loukkaantuu varmaan suuresti, jos en kutsu häntä, mutta millään en haluaisi kutsua. Koska tiedän oman fiilikseni menevän siinä, jos katson hänen "kyllästynyttä olemistaan" siellä kun pitäisi pitää hauska ilta.
ap
Jätä kutsumatta ja katso miten toimii.
Kokonaan en ole osannut/halunnut välejä katkaista, mutta aika harvoin nykyään nähdään. Toisaalta tämä ystävä kuitenkin itse haluaa ottaa yhteyttä ja nähdä, vaikka välillä tuntuu, ettei häntä oikein kiinnosta.
Lisäksi meillä on esim. aikamoisia mielipide eroja. Ymmärrän, että ystävien ei tarvitsekaan olla kaikesta samaa mieltä, mutta hän on esim. rasisti, ja minun on vaikea sitä hyväksyä.
Hän myös käyttäytyy välillä isossa seurassa omituisesti. Joskus melkein häpeän.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut asenteen, että kutsun mukaan (ja aina tulee), mutta en välitä tuosta huokailusta mitään :D. Kyllä siihen tottuu, se on vaan sen tyyli. Hetkeksi se piristyy, jos sen kanssa juttelee sen omista asioista, mutta palaa sitten samanlaiseksi mielensäpahoittajaksi. No big deal.
sanoa, kun alkaa esim puhua pahaa jostain, vaikka että musta ei tunnu kauheen kivalta tää selän takana puhuminen tai puhuu itse positiivisia asioita tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa, kun alkaa esim puhua pahaa jostain, vaikka että musta ei tunnu kauheen kivalta tää selän takana puhuminen tai puhuu itse positiivisia asioita tai jotain.
Usein haukkuu tai paheksuu muita. Jos puhutaan jostain kolmannesta henkilöstä, joka on yhteinen tuttavamme, kertoo aina jotain ikävää tähän liittyen. Ei ikinä kerro mitään kivoja uutisia, vaikka sellaisiakin olisi.
Ylipäänsä on mun mielestä aikalailla haukkunut yhteisten tuttaviemme miehet, asunnot ja kaiken muun, joten väistämättä tulee mieleen, mitä mahtaa musta puhua selän takana.
Lisäksi hän pitää monia mulle ihan arkipäiväisiä juttuja hienosteluna. Vaikkapa liittyen hyviin käytöstapoihin.
Sitten hän arvostelee esim. minun pukeutumistani. Jos lähdemme kävelylle ja minulla on vaikkapa farkut jalassa ja ulkoilutakki, joka ei ole ihan tuulitakki vaan vähän siistimpi, sellainen, jossa voi liikkua kaupungillakin, se on hänestä hienostelua. Pitäisi ilmeisesti olla vaan risa tuulipuku päällä.
Nää on yksittäisinä juttuina pieniä ja mulla on sen verran hyvä itsetunto, etten lamaannu, vaikka joku arvostelisi kerran mun pukeutumista. Mutta kun joka kerta tavatessa on joku tällainen ärsyttävä pikkujuttu, alkaa koko ihminen vähän tympiä.
t. 6
Kuulostaa NIIN tutulle. Haukkui aina kaikki sukulaisensakin selän takana ja kadehti kaikkia.