Mistä tietää että vauvan perusturvallisuus on kunnossa?

Vauvan perusturvallisuuden luomisesta puhutaan paljon, mutta huomaako sitä jotenkin ulospäin että asia on kunnossa ja vauva hyvin hoidettu? Vai näkyykö se kenties vasta aikuisena että metsään meni ja yksi traumatisoitunut aikuinen lisää tässä maailmassa?



Mitkä asiat huojuttavat perusturvallisuuden luomista? Esim. itkun huomioimatta jättäminen, pitääkö sen olla systemaattista ja jatkuvaa vai riittääkö siihen että joskus et vain jaksa muuta kuin tuijottaa ja toivoa että ole jo hiljaa?