Pitkäaikaisen ja parhaan ystäväni lapsesta on tulossa kiusaaja!
Olen niin surullinen tästä asiasta koska se vaikuttaa meidän ystävyyteemme. Hänen lapsensa on 9v ja erityisluokalla dysfasian vuoksi. Lapsi on aina ollut vaikea, mutta tämä kiusaaminen sai selvästi alkunsa kun lapsi aloitti koulun. Satuttaa muita lapsia tahallisesti ja naureskelee päälle ja ilkkuu. Jos näkee, että joku satuttaa itsensä hän myös alkaa ilkkua ja nauraa, vaikka toisella olisi kuinka paha mieli tahansa. Lapsi myös suunnittelee kiusaamista, eli miettii miten voi pilata muiden leikit ja alkaa toteuttaa tätä. Tämmöistäkö lapset oppivat koulussa? Surullista tässä on se, että paras ystäväni ei puutu lapsensa kiusaamiseen mitenkään. Hän ei edes reagoi. Jos hänen lapsensa alkaa riidellä toisen lapsen kanssa , hän antaa tilanteen mennä pahasti fyysiseksi. Ja syy tuntuu olevan aina toisessa lapsessa, ei omassa. Mitään rangaistuksia ei huonosta käytöksestä seuraa, ei edes nuhtelua. On niin surullista että ystävyyssuhteemme on katkeamassa tämän myötä.
Onko erityislapsen äidin vaikea ohjata lastaan vai eikö erityislapsia kasvateta samalla lailla? Vai voisiko syy olla, että äiti niin väsynyt lapseen ettei enää jaksa puuttua lapsen käytökseen. Jos äiti puuttuu, niin tämä lapsi alkaa lyödä/purra äitiään ja mekkaloi.
Äiti on Yh ja erittäin kunnollinen ihminen. Onko muilla perheillä samanlaisia ongelmia dysfaatikon kanssa?
Kommentit (3)
vaan siihen, että lapsella on huono itsetunto. Mahdollisesti erityisvaikeutensa takia. Elämä on aina taistelua ja kurjaa, eikä ole hyvä missään. Osa lapsista purkaa pahaa oloaan sitten noin. Hakee huomiota ja eräänlaista hyväksyntää.
Erittäin ikävää, ettei lapsen vanhempi osaa asiaan puuttua. Voi olla, että hän on väsynyt ja neuvoton. Voisitko puhua ystävällesi, asiallisesti selittää ja kysyä ystävän mielipidettä.
Lapsella voi myös olla jokin muukin oireyhtymä eikä pelkkä dysfasia. Esim. aspergerlapsilta saattaa puuttua empatiankyky ja sosiaaliset taidot ovat hukassa. Usein lapsella voi olla erilaisia häiriöitä ja piirteitä eri oireyhtymistä, harvoin on kyse puhtaasta yhdestä oireyhtymästä oppikirjamaisesti.
Itselläni on pitkä "kokemus" erilaisista erityislapsista. Meillä kaksi omaa jotka ovat käyneet erityiskoulua vuosia. Kaikenlaiseen on törmännyt ja aika monella lapsella ongelmia aiheuttaa huono itsetunto, kun ei koskaan oikein ole hyvä missään..
Hänelle puheenaihe on hyvin arka. Ja mielestäni hän ei oikein näe lapsensa ongelmia. Voiko kiusaamisen aloittaminen liittyä kouluun, mietin jos sieltä oppii? Eikö eritysluokilla ole yleensä häiriköitä?
Ilmeisesti siis dysfaasia ei ole syynä kiusaamiseen. Itse olin ollut siinä luulossa että erityislapset yleensä joutuvat kiusatuksi. Tämä on nyt ihan uutta että erityislapsi kiusaa.
Minun on vaikea puhua tästä ystävälleni koska tämä asia alkanut viilentää välejämme.
Itselläni ei ole kokemuksia erityislapsista niin olisin halunnut kuulla vähän siitä miten sairaus esiintyy ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen?