Pääsin peloistani ja tiedän haluavani lapsia - mies ei haluakaan?!
Olen vuosia paininut erilaisten pelkojen ja uhkakuvien kanssa, liittyen siihen, mikä kaikki lapsen saamisessa ja kasvattamisessa voi mennä pieleen... Olen pelännyt niin raskautta kuin synnytystäkin, sekä kaikkia sairauksia, vammoja jne. joita lapsella voisi olla. Puhumattakaan siitä, osaisinko kasvattaa häntä...
Nyt tunnen viimein päässeeni irti peloistani, ja vihdoin tuntuu, että elämä kantaa. Alan nähdä lapset paremminkin rikkautena ja seikkailuna kuin riskinä. Olen tajunnut potevani jopa pientä vauvakuumetta. Ikää on kohta 30.
Mutta mutta... Miehen kanssa keskustellessani järkytyin. Kuvittelin miehenkin olevan melko halukas lasten saantiin, siis että koko asia on enemmän minusta kiinni. Kävi kuitenkin ilmi, että mies ei välttämättä halua koskaan lapsia, ei ainakaan pitkään aikaan. Mitä minä nyt teen? Olisko lasten saaminen tärkeämpää kuin avioliitto? En voi vaihtaa miestä enkä pakottaa nykyistä lasten tekoon. Miehellä on aikaa vaikka vuosikymmeniä saada lapsia, minulla ei...
Miehen epäröinnin myötä vanha ahdistus uhkaa palata... Tuskin minusta olisi siihen kuitenkaan..?
Kommentit (6)
Mikä tässä on ongelma? Sanot itse että et voi vaihtaa miestä etkä pakottaa häntä lastentekoon. Joten, jos mies ei halua lapsia, sinä et saa lapsia.
No näinhän se menee.
Minulle on uusi henkilökohtainen kriisi tajuta, että mies ei ehkä haluakaan kanssani lapsia. Olisi kurjaa joutua luopumaan siitä ajatuksesta. Toisaalta, enhän ole vielä ihan ikäloppu, meillä on vielä pari vuotta aikaa pohtia asiaa.. Onko muille käynyt näin? Miten selvisitte? Miten tavallista on, että kolmikymppinen lapseton mies ei sitten koskaan haluakaan lapsia?
-ap
Olin samassa tilanteessa ja olin jo jättämässä miestä, kun hän sitten käänsikin kelkkansa. Vuosia et voi odotella, puoli vuottakin on tarpeeksi. Miehen pitää tajuta että olet tosissasi.
Tuntuisi kamalalta esittää uhkavaatimuksia... :/ Ei kyllä tosiaan auta muu kuin odottaa ja katsoa..
Mitenköhän mulla nämä ajatukset näin muuttuikin? Ollaan kyllä miehen kanssa aina ennen puhuttu, että lapsia voisi tulla "sitten joskus"... Minusta se voisi olla jo aika piakkoin...
-ap
Tuntuisi kamalalta esittää uhkavaatimuksia... :/ Ei kyllä tosiaan auta muu kuin odottaa ja katsoa..
Mitenköhän mulla nämä ajatukset näin muuttuikin? Ollaan kyllä miehen kanssa aina ennen puhuttu, että lapsia voisi tulla "sitten joskus"... Minusta se voisi olla jo aika piakkoin...
-ap
sun pitää sanoa miehelle, että teidän pitää erota. Tai sitten hyväksyt ettei lapsia tule.
itselläni niin kävi kolmekymppisenä, ja halu saada lapsi oli tosi kova. Mies itse oli puhunut tahtovansa lapsen, ja minä kerroin olevani siihen valmis myös. Sen jälkeen jätin pillerit. Kun kerroin miehelle lopettaneeni pillerit, hän kauhistui ja sanoi, ettei ollut tarkoittanut, että lapsi tehdään NYT vaan sitten joskus.
Sanoin, että minä ole valmis saamaan lapsen nyt ja todella tahdon sitä, mutta alan syömään taas pillereitä, jos hän todellakin VAATII että alan niitä syömään. Mutta itse en tahtoisi sitä tehdä. Mies sitten suostui, tein asian niin selväksi, siis sen, että tosissani tahdon lapsen.
Ehkä sinunkin pitäisi saada mies ymmärtämään, että kyseessä on sinulle todella tärkeä asia (jos näin tosiaan on), ja että tahdot lopettaa ehkäisyn, ellei mies ehdottomasti vastusta asiaa.
Miehille ensimmäisen lapsen saaminen on usein jotenkin vaikea ajatus, ja jos vaimokin näyttää vielä vähän epäröivän, niin on helpmpi lykätä asiaa koko ajan vain eteenpäin. Heillehän se on mahdollista. Mutta jos vaimo tekee selväksi, että asia on tärkeä, niin moni mies luopuu epäröimisestään ja on ihan täysillä mukana lapsen hankkimisessa.
Mikä tässä on ongelma? Sanot itse että et voi vaihtaa miestä etkä pakottaa häntä lastentekoon. Joten, jos mies ei halua lapsia, sinä et saa lapsia.