Kadutko, ettei tullut tehtyä kolmatta lasta?

Onneksi saatiin, niin ei jäänyt kaduttamaan...

tehtiin se kolmas ja vielä neljäskin.

tosin meillä ei vauvoja tehdä vaan tulevat kun ovat tullakseen, odoteltu on jokaista. Tuskin olisin enää viitsinyt muutaman vuoden päästä, lapset ovat nyt 5 ja 2 kun vauva syntyy ja itsekin päälle 30. Kyllä jäisi harmittamaan jos olisi halunnut ja harkinnut, mutta jättänyt sikseen. Ihan eri juttu jos on varma että kaksi riittää.

jos ajattelisit asiaa siltä kannalta että aika moni katuu sitä tekemätöntä lasta mutta ei varmaan kukaan sitä että tuli tehtyä...

Meillä on nyt kaksi (adoptoitua) ja kyllä meidän perhe on nimenomaan tässä. Ihanasti helpottaa taas, kun vaippavaiheet yms. jäävät taa!

Etukäteen kun ei tosiaan voi tietää, vaikka joskus haluaisikin.



ap

Meillä on neljä ihanaa lasta ja kaikkia olemme innolla odottaneet. Olemme onnekkaita, neljä halusimme ja neljä saimme. Nyt lapsilukumme on täysi!

Kyllä senkin sitten tietää, että nyt on perhe tässä, eikä enää moisia mietiskele.

Itse tiesin, että kaksi "ei riitä" minulle, oli vahva mielikuva kolmen lapsen perheestä. Neljättä en enää toivo, nyt on tunne että perheemme on tässä, ketään ei puutu... minua auttoi hahmottamaan kun mietin millaista elämä olisi 5v, 10v ja 15v päästä a) kahden b) kolmen lapsen kanssa ja vaikka tieisn, että vauva vaihe voi olla rankkakin, niin se mikä mielikuva tuli pitkällä tähtäimellä, oli selvästi se että kolmas on erittäin tervetullut. Kolmas on nyt kaksi vuotias ja olen todella onnellinen, että meillä on hänet :)

Haluaisin tietää niiden ajatuksia joilla lapsia on 2. Onkohan täällä kahden lapsen vanhempia?

Ja mitkä seikat tuolla tulevaisuusajattelulla saivat puoltamaan kolmea lasta?



ap

Ja kiitos sinulle joka kerroit että kaksi adoptio lasta ovat hyvä määrä, ettekä kaipaa kolmatta. Joskus on mullakin käynyt mielessä että kolmannen voisi adoptoida, vaikka lapsia muutenkin olemme saaneet.



ap

Nyt kun on vihdoin enemmän aikaa itselleni ja parisuhteelle, ymmärrän paremmin miten väsynyt olin pikkulapsiaikana ja miten kovilla oli parisuhde. Ajoittain tuntuu että kahdenkin kanssa on tiukilla, en todellakaan kaipaa kolmatta tähän. Kaksi ihanaa ja rakasta on meille juuri sopivasti.

On rahaa matkustaa, harrastaa, syödä ravintoloissa...



Emme ole katuneet.



T: kahden äiti

...kaksi on jo

kuopus täyttää 6 v ja elämä on niin helppoa nykyään. Miksi ihmeessä haluaisin tehdä elämästäni vaikeaaa jälleen? Alkaa taas valvomaan, taas jäämään kotiin kitumaan kotiäitinä pari vuotta, taas istumaan hiekkalaatikolla... Tätä elämää en enää koskaan halua, joten eipä ole alkanut kaduttamaan, ettei kolmatta ole tehty.

Nyt kaksi 9 ja 4v ja ikää 30v itsellä! Aina ollut sitä mieltä että yli 30v en lapsia tee mutta, nyt kuitenkin mietityttää! Ihana olisi saada vielä kokea vauva-aika ja lapsen kasvu vauvasta leikki-ikäiseksi! Kuitenkin omat hyvätpuolensa on tässä kahden lapsen perheessäkin, on kaksi kättä ja autossa tilaa,helppo jättää toinen kotiin ja ottaa vaan toinen vaikka kauppaan mukaan! Talossakin on nyt huoneet täynnä :-) Monta asiaa on mietittävänä miten elämä muuttuu kun lapsia onkin 3