Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Suomeen paluumuuttajat, miten olette selvinneet?

Vierailija
24.04.2012 |

Ollaan palaamassa Suomeen vuosien ulkomailla asumisen jälkeen. Palstaa lukeneena on alkanut pelottaa. Miten sinne sopeutuu? Koti-ikävä on ollut kova, ja kaikki odottavat muuttoa innokkaasti. Mutta apua, millaisia vaikeuksia meillä tulee olemaan?



Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Mihin pitäisi henkisesti valmentautua? Luin aika järkyttyneenä äsken tuosta lasten inhoamisesta Suomessa. :( Hirmu surullista.

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun luin vielä miten ratikalla ei pidä kulkea jos ei yksin pysty kampeamaan vaunuja kyytiin päätin jäädä ulkomaille pariksi vuodeksi...



Ei vaan, meilläkin on paluumuutto edessä ja aihe kiinnostaa.



Vierailija
2/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole huomannutkaan sitä ketjua.Itse asumme Kaakkois Aasiassa emmekä ole ihan heti palaamassa Suomeen. Käymme välillä kyllä mutta en ole huomannut mitään lasten inhoamista.

Ongelmia voi tulla kyllä siitä että täällä minulla on paljon apua lasten kanssa enkä joudu niitä bussiin ahtaamaan.Vaunuja täällä ei kukaan käytä kun kadut ovat ahtaat ja täynnä ihmisiä.Lapsia ei täällä kuljeteta ostareilla vaan heille on omia harrastusmahdollisuuksia. Aasialaiset tykkäävät että lapsen pitää aina opiskella jotain.Itse en ole niin sen kannalla.

Ihmiset täällä kantavat lapsensa itse (lastenhoitajat) tai sitten lapset kävelevät jos ovat niin isoja.

Hintataso on Suomessa kyllä aika korkea. Ruoka ja vaatteet vielä menevät mutta asuminen ja liikkuminen maksaa ihan liikaa.Julkinen liikenne on Suomessa todella kehitysmaa tasoa ja kallista.

Asunnot ovat myös pieniä. Täällä ollaan puolet päivästä uima-altaalla ympäri vuoden. Lapset eivät (isotkaan) koskaan leiki ilman valvontaa missän.

Suurin ongelma tulisi siinä että ei ole mitään tekemistä. Ilmasto on ankara ja pitää olla jatkuvasti sisällä. Täällä me mennään ja tehdään koko ajan jotain.Suomessa kun asuisi niin varmasti sitä jotain keksisikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseäni lähinnä huolestuttaa monien suomalaisten hälläväliä kasvatusmallit,ja yleinen moraalin löystyminen. Kaikki sopii, mistään ei saa kieltää. Lapset eivät tunnu kunnioittavan vanhempiaan eivätkä vanhuksia.



Monet lapset eivät osaa edes tervehtiä tai kiittää, kun kotona ei näitä asioita heille opeteta, ylipäätään käytöstavoissa on paljon toivomisen varaa. Myös kielenkäyttö (sekä lasten että vanhempien) on sellaista että en ole missään muualla asuessani törmännyt.

Vierailija
4/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

enaa Suomeen. Olen liian puhelias, kohtelias ja hymyileva. Kuulemma luultaisiin hulluksi.

Toisaalta asuntojen ahtaus peloittaa, en kestaisi elaa jossain 1-2n makuuhuoneen huushollissa.

Meita on vain kaksi mutta kummallakin on riittavasti omaa tilaa. Ei ihme etta suomalaisten miesten pitaa lahtea baariin kun niilla ei ole mitaan omaa soppea ja rauhaa hetkeksikaan.

Vierailija
5/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset ovat Suomessa käydessäni kyllä aika huonosti käyttäytyviä. Ei varmasti kaikki mutta aika monet erottuvat joukosta.

Täälläkin on huonosti käyttäytyviä lapsia mutta kukaan ei ota heitä mukaan vaikka kauppaan. Asioihin puututaan herkemmin.Suomessa ei mistään saa sanoa mitään ja ollaan hyvin herkkiä omien lasten suhteen.En tiedä mistä tämä johtuu. Täällä kun tapaan suomaalis-perheiden lapsia niin ovat todella hyvin käyttäytyviä. Varmasti sekin kun Suomessa yleinen trendi on se että "ei sillä nyt niin ole väliä" niin vanhempien on vaikeampi kasvattaa lasta hyväkäytöksiseksi.

Vierailija
6/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap tässä taas. Mitenkähän suhtaudutaan lapsiin, jotka käyttäytyvät (ainakin yleensä) kohtuullisen hyvin? Katsovat silmiin, tervehtivät, kiittävät, auttavat tarvittaessa muita? Saavatko nuo yhtä huonoa kohtelua Suomessa osakseen? Ajatellaanko, että mitä ne yrittää esittää? :(



Pitää kai varautua siihen, että kerran jos toisenkin saan lapsille selittää niissä ratikoissa ja muissa, miten Suomessa käyttäydytään vaan eri tavalla. Että täti tai setä ei vain tykkää lapsista, tädillä ja sedällä on vain huono päivä. Täti ja setä ovat vain suomalaisia... Voi olla kova paikka lapsille, joille Suomi on ollut ihanuuksien ihmemaa. :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monessa kulttuurissa avioparit antavat toisilleen tilaa enemmin. Vaikka niitä huoneitakaan ei ole niin montaa täällä pidetään kunnioittava väli toiseen hyvässä mielessä.Vain Suomessa asuneen on varmasti vaikea tätä tajuta.

Toinen asia on tietysti se "small talk" johon täällä tottuu. Tunnen esimerkiksi meidän taloyhtiöstä kaikki ja voin kevyesti viettää puolikin tuntia rupatellessa. Lähtökohtana täällä on positiivisuus ja ystävällisyys.Suomessa asuva ystäväperhe kertoi että naapurit eivät edes tervehdi heitä vaan kääntävät selkänsä.Naapureiden tervehtiminen ei kuulu Suomessa tapoihin,outoa.

Vierailija
8/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvin käyttäytyviin lapsiin olisi kohdistunut mitään vihaa.

Ehkä tulkitsit väärin. Suomalainen kun on aika jörö. Suomessa käydessämme usein ihmettelemme että mikä tuollakin oli kun tuolla tavalla sanoi.Todellisuudessa sanoja ei tarkoittanut mitään negatiivista.Hän vain ilmaisee itseään niin "suomalaisesti".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvin käyttäytyviin lapsiin olisi kohdistunut mitään vihaa. Ehkä tulkitsit väärin. Suomalainen kun on aika jörö. Suomessa käydessämme usein ihmettelemme että mikä tuollakin oli kun tuolla tavalla sanoi.Todellisuudessa sanoja ei tarkoittanut mitään negatiivista.Hän vain ilmaisee itseään niin "suomalaisesti".


kohteliaisuus ja small talk on pinnallista, ei suomalainen sellaiseen turhuuteen sorru.

Vierailija
10/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

neljän vuoden ulkomailla olon jälkeen ja olemme viihtyneet todella hyvin.



Meidänkin entisessä "kotimaassamme" lapsiin suhtauduttiin todella ylitsevuotavan ystävällisesti, mutta ei Suomessakaan lapsia sentään vihata - nimettömien palstakeskusteluiden takia ei pitäisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä...



Lasten kanssa Suomessa on mukava asua, koska täällä on puhdasta ja turvallista. Ainakin pk-seudulla on pienillekin monenlaista tekemisen mahdollisuutta metsäretkistä teatteriin. Julkisesta terveydenhuollosta ei ole kokemusta, mutta yksityinen toimii hyvin. Ja on ihan loistavaa, että pienten lasten kanssa ei ole vielä tarvinnut ruveta miettimään opiskelu-uraa...



Eikä tietenkään voi väheksyä sitä, että isovanhemmat ovat lähellä ja lapset saavat viettää heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin haluavat.



Niin, ja joku kauhisteli asumisen ahtautta... meillä on Suomessa sama 4h ja keittiö kuin ulkomaillakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokaisessa kulttuurissa on omat piirtensä, mutta kyllä niihin keskivertoälyllä varustettu ihminen pystyy sopeutumaan ilman mitään isompia ongelmia. Yhtälailla Suomeen kuin johonkin toisaallekin. Me on kyllä asuttu useammassa maassa, joten ehkä me on harjoiteltu sopeutumista.



Ei Suomi ole mitenkään erityisen epäkohtelias maa, mutta täällä kohteliaisuussäännöt ovat vähän erilaisia kuin joissain toisisa paikoissa. Täällä pyritään siihen, että kanssaihmisille annetaan yksityisyyttä ja tilaa ja rauhaa, vaikka olisivatkin julkisilla paikoilla, kun taas esimerkiksi USA:ssa yksinäiselle ihmiselle pitää mennä juttelemaan ja varmistamaan että kaikki on ok (ei vain silloin jos näyttävät huonovointisilta, vaan koska yksin oleminen on outoa jo sinänsä). Sen tilan ja yksityisyyden takia ei esim tungeta samaan penkkiin bussissa, tai samaan pöytään baarissa, jos muuallakin on tilaa. Mutta kyllä täälläkin voi bussipysäkillä vaihtaa muutaman sanan pikkupuhetta, eikä sitä kukaan minään hulluna pidä. Vain silloin jos toinen selvästi on omissa ajatuksissaan, ei pidä toista häiritä.



Ehkä suurin jokapäiväinen ero on kulkemisessa: siinä, että Suomessa ihmisten odotetaan kävelevän tai pyöräilevän joka paikkaan, kun taas USAssa sen yrittämistäkin pidettäisiin outona. TOinen ero, johon kokojan törmää, on se, että kun täällä tervehditään, ei kuulu sanoa, ketä tervehditään: pelkkä "huomenta" riittää.



mitä lasten inhoamiseen tulee, en ole huomannut sellaista, mutta toki täällä on ihan erilaiset odotukset siitä, miten lasten kanssa toimitaan. Täällä lapsiystävällisyyttä on se, että lasten on turvallista liikkua yksinkin, metsissäkin jne. USA:ssa lapsiystävälllisyyttä on huolellinen vahdinta.



Mun suurimmat vaikeudet on olleet ihan viranomaisten kanssa. Kela jostain syystä ei ymmärtänyt, milloin muutimme takaisin Suomeen ja sit kesti hetken, ennenkuin sain esim äitiyspäivärahat kohdalleen. Kyllä sekin sujui, mutta vaati ylimääräistä panostusta. Toinen oli se, että esikoinen ei koulussa ollut opiskellut ihan samoja asioita kuin samanikäiset Suomessa - jossain enemmän ja jossain vähemmän - mikä ensimmäisen lukukauden aikana aiheutti vähän ongelmia koulussa, mutta kyllä siitäkin sitten selvittiin.



Jos teillä on koti-ikävä, se kyllä kertoo valitettavan huonoa 'kotiin' sopeutumisesta. Koti-ikävä tarkoittaa usein, että joitain osia on idealisoitu ja silloin todellisuus ei yleensä vastaa kuvitelmaa. Parempi on ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaan tulevat.

Vierailija
12/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan palaamassa Suomeen vuosien ulkomailla asumisen jälkeen. Palstaa lukeneena on alkanut pelottaa. Miten sinne sopeutuu? Koti-ikävä on ollut kova, ja kaikki odottavat muuttoa innokkaasti. Mutta apua, millaisia vaikeuksia meillä tulee olemaan?

Kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Mihin pitäisi henkisesti valmentautua? Luin aika järkyttyneenä äsken tuosta lasten inhoamisesta Suomessa. :( Hirmu surullista.

Perustat mielipiteesi siihen, mita talla palstalla sanotaan? Voi hyva ihminen! Ei kannata. Tama palsta on yleensa aivan seko.

Juttele mielummin tuttujen Ja sukulaisten kanssa, Ja muuta takaisin avoimella mielella. Niin varmaan muutit aikoinaan myos nyk. asuinmaahasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokaisessa kulttuurissa on omat piirtensä, mutta kyllä niihin keskivertoälyllä varustettu ihminen pystyy sopeutumaan ilman mitään isompia ongelmia. Yhtälailla Suomeen kuin johonkin toisaallekin. Me on kyllä asuttu useammassa maassa, joten ehkä me on harjoiteltu sopeutumista.

Ei Suomi ole mitenkään erityisen epäkohtelias maa, mutta täällä kohteliaisuussäännöt ovat vähän erilaisia kuin joissain toisisa paikoissa. Täällä pyritään siihen, että kanssaihmisille annetaan yksityisyyttä ja tilaa ja rauhaa, vaikka olisivatkin julkisilla paikoilla, kun taas esimerkiksi USA:ssa yksinäiselle ihmiselle pitää mennä juttelemaan ja varmistamaan että kaikki on ok (ei vain silloin jos näyttävät huonovointisilta, vaan koska yksin oleminen on outoa jo sinänsä). Sen tilan ja yksityisyyden takia ei esim tungeta samaan penkkiin bussissa, tai samaan pöytään baarissa, jos muuallakin on tilaa. Mutta kyllä täälläkin voi bussipysäkillä vaihtaa muutaman sanan pikkupuhetta, eikä sitä kukaan minään hulluna pidä. Vain silloin jos toinen selvästi on omissa ajatuksissaan, ei pidä toista häiritä.

Ehkä suurin jokapäiväinen ero on kulkemisessa: siinä, että Suomessa ihmisten odotetaan kävelevän tai pyöräilevän joka paikkaan, kun taas USAssa sen yrittämistäkin pidettäisiin outona. TOinen ero, johon kokojan törmää, on se, että kun täällä tervehditään, ei kuulu sanoa, ketä tervehditään: pelkkä "huomenta" riittää.

mitä lasten inhoamiseen tulee, en ole huomannut sellaista, mutta toki täällä on ihan erilaiset odotukset siitä, miten lasten kanssa toimitaan. Täällä lapsiystävällisyyttä on se, että lasten on turvallista liikkua yksinkin, metsissäkin jne. USA:ssa lapsiystävälllisyyttä on huolellinen vahdinta.

Mun suurimmat vaikeudet on olleet ihan viranomaisten kanssa. Kela jostain syystä ei ymmärtänyt, milloin muutimme takaisin Suomeen ja sit kesti hetken, ennenkuin sain esim äitiyspäivärahat kohdalleen. Kyllä sekin sujui, mutta vaati ylimääräistä panostusta. Toinen oli se, että esikoinen ei koulussa ollut opiskellut ihan samoja asioita kuin samanikäiset Suomessa - jossain enemmän ja jossain vähemmän - mikä ensimmäisen lukukauden aikana aiheutti vähän ongelmia koulussa, mutta kyllä siitäkin sitten selvittiin.

Jos teillä on koti-ikävä, se kyllä kertoo valitettavan huonoa 'kotiin' sopeutumisesta. Koti-ikävä tarkoittaa usein, että joitain osia on idealisoitu ja silloin todellisuus ei yleensä vastaa kuvitelmaa. Parempi on ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaan tulevat.

Tama oli ihanan realistinen Ja asiallinen kommentti. Tatahan se juuri on. Kulttuurieroja Ja niihin sopeutumista. Maailmassa ei ole paratiisia ;)

Vierailija
14/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap tässä taas. Mitenkähän suhtaudutaan lapsiin, jotka käyttäytyvät (ainakin yleensä) kohtuullisen hyvin? Katsovat silmiin, tervehtivät, kiittävät, auttavat tarvittaessa muita? Saavatko nuo yhtä huonoa kohtelua Suomessa osakseen? Ajatellaanko, että mitä ne yrittää esittää? :(

Pitää kai varautua siihen, että kerran jos toisenkin saan lapsille selittää niissä ratikoissa ja muissa, miten Suomessa käyttäydytään vaan eri tavalla. Että täti tai setä ei vain tykkää lapsista, tädillä ja sedällä on vain huono päivä. Täti ja setä ovat vain suomalaisia... Voi olla kova paikka lapsille, joille Suomi on ollut ihanuuksien ihmemaa. :(

Omat lapseni ovat sosiaalisia, juttelevat ja hymyilevät vieraille ihmisille. Valitettavan usein ihmiset kääntävät päänsä pois sanomatta sanaakaan. Jopa omassa rapussa naapurit eivät välttämättä vastaa tervehdyksiin. Selitä siinä sitten 5 vuotiaalle, että tädillä on huono päivä / kiire.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta vieläkin kaipaan "pois". Riippuu varmasti myös aika paljon, miten on aikaisemmin viihtynyt Suomessa, mistä pitää ja arvostaa täällä, missä maassa on asunut ennen takaisin muuttoa jne.



Inhoan Suomen ilmastoa, kylmyys ja pimeys on ihan hirveää. Ihmisten töykeys ja kännäämisen ihannointi on todella ärsyttävää, ihan lasten puolesta harmittaa. Itse siihen on tottunut jo lapsena. Asuimme Afrikassa, joten oli ihan normaalia, että joku oli koko ajan kylässä, milloin vain pystyi menemään sukulaisille, kavereille vaikka syömään tai muuten vain. Koko ajan oli tekemistä, ei tarvinnut ulkona paleltua. Meidän osalta rasismi on myös viikottaista Suomessa, siihenkin on jo "tottunut", mikä on ihan hirveetä. :(

Vierailija
16/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tervehtivät naapurwita, puhuvat vieraille, hymyilevät, eikä sellaista ihmistä hulluna pidetä. Täällä vaan ei tarvitse sellaista jonninjoutavaa jutella.Mutta päivittäin kyllä vieraat tulevat juttelemaan, kysyvät neuvoa ym.

Vierailija
17/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset ovat Suomessa käydessäni kyllä aika huonosti käyttäytyviä. Ei varmasti kaikki mutta aika monet erottuvat joukosta.

Täälläkin on huonosti käyttäytyviä lapsia mutta kukaan ei ota heitä mukaan vaikka kauppaan. Asioihin puututaan herkemmin.Suomessa ei mistään saa sanoa mitään ja ollaan hyvin herkkiä omien lasten suhteen.En tiedä mistä tämä johtuu. Täällä kun tapaan suomaalis-perheiden lapsia niin ovat todella hyvin käyttäytyviä. Varmasti sekin kun Suomessa yleinen trendi on se että "ei sillä nyt niin ole väliä" niin vanhempien on vaikeampi kasvattaa lasta hyväkäytöksiseksi.

Tämä on niin totta! Kun käväisimme suomessa niin oli aika kamalaa kuultavaa 10v lasten puhe ja kukaan ei puuttunut. Ja suomessa ei saa puuttua,jos kiroilevan lapsen äidille sanoo esim.lastensynttäreillä kullannuppunsa käytöksestä niin takuulla saa äidin kimppuunsa. Mitään asiallista keskustelua ei voi käydä.

Vierailija
18/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika, joka varmaan viljelee sitä v-sanaa kaupungilla kavereiden kanssa, vaikka kotona se onkin kielletty. Olisi tosi kiva jos joku hänelle siitä huomauttaisi, koska ulkopuolisen sana menisi varmasti paremmin perille kuin äidin.



Minusta Suomessa ei ole erityisen ikävää, paljon riippuu ihmisestä itsestään. Kukaan ei tule juttelemaan iloisesti, mutta harvoinpa toisaalta kukaan ajaa sinua pois jos alat jutella.

Vierailija
19/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja heitä pidetään outoina Suomessa. Saivat heti jonkin diagnoosin, niinkuin kaikki lapset nyky-Suomessa. Tyttäreni on kuulemma adhd ja poikani autisti. Tämä vain sen takia että lapseni eivät ujostele, tulevat heti syliin, antavat poskisuukkoja, ovat puheliaita ja tervehtivät kaikkia. Poikani autismi ilmenee kuulemma siten ettei hän vielä kaksivuotiaana puhu sujuvia lauseita. Kaksikielisyydellä ei tietenkään ole asian kanssa mitään tekemistä.....

Viime kesänä kyllästyin sen verran sukulaisten ja ystävien kritiikkiin ettemme tänä kesänä ehkä menekään Suomeen lomalle.

Vierailija
20/21 |
24.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

siihen, ettei tervehditä, ei osata jonottaa, ei avata ovia toisille, ei jutella mukavia, ei kiitetä, ei pyydetä anteeksi, ei kehuta ja kiitellä kun siivoaa koiransa sonnat, kolkotellaan ostoskärryillä kantapäille ja käsketään olemaan puuttumatta asioihin, jotka ei sulle kuulu.



Räntään ja pimeyteen ei totu koskaan.