lesken syyllisyys

Olen leski. Vieläkin tekee tiukkaa sanoa se. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja pitkään ajattelin etten enää koskaan ole mitään muuta. Olen kuitenkin nyt tavannut uuden miehen. Syyllisyys kalvaa minua. Tiedän, että monet leskit aloittavat uuden suhteen ja olen vielä nuori. Silti tuntuu kuin pettäisin miestäni.



Olemme seurustelleet vuoden ja sitä ennen "tapailleet" toisen vuoden, kun en suostunut muuhun. Minä olen aina ollut se, joka on suhdetta jarruttanut. Miesystäväni haluaisi mennä naimisiin kanssani, perustaa perheen jne.. jotenkin menen aina ihan lukkoon, kun hän ehdottaa sellaista. Hän ehdotti, että muuttaisimme yhteen asumaan..



Lapsenikin pitävät miehestä, mutta itsestäni tuntuu että hän ei koskaan ole samassa asemassa kuin ensirakkauteni, sielunkumppani ja aviopuolisoni.. en kuitenkaan haluaisi miestä menettääkään. miksi emme vain voisi tapailla ja jatkaa kuten tähänkin asti!?!?



olisikohan jotain ajatuksia tai näkemyksiä jollain? omat ajatukseni pyörivät lähinnä kehää..