galluppi vasemmalla sivussa: Oliko isä mukana neuvolakäynneillä ensimmäisen lapsenne odotusaikana?

On totta että äitiysneuvolassa se fyysinen seuranta keskittyy odottavan äidin vointiin, mutta kun neuvolakäynneissä ei ole - toivottavati - kyse pelkästään fyysisestä verenpaineesta, pissoista, painosta.

Varsinkin ensimmäisen lapsen odotuksen aikana kyse on myös vanhemmuuteen kasvamisesta. Miehelle neuvolakäynnit ovat varsinkin alkuraskaudessa melkeinpä ainoa konkreettinen tapa saada kosketus tulevaan vauvaan ja olla jo "isän roolissa".

On myös hyvä, että isä kuulee saman informaation synnytyksestä, raskauden edistymisestä yms kuin äiti, voivat tukea toisiaan.

Ehdottoman mielelläni näen isät vastaanotolla neuvolassa siinä kuin äiditkin, jo äitiysneuvola-aikana. Myös oma puolisoni halusi tulla minun mukanani neuvolaan ihan joka kerta (vaikka välillä sanoin loppuraskaudesta että älä nyt suotta, kun oli niitä nopeita tsekkauskäyntejä).

t. neuvolan terveydenhoitaja

th sanoi.

Th otti mukavasti myös miehen huomioon. Ei keskittynyt vain minuun ja vauvaan vaan myös mieheen ja hänen tuntemuksiinsa, odotuksiin jne. Minulle lapsi oli siis toinen, miehelle ensimmäinen.

Lapsi kuitenkin mullistaa myös miehen elämää, ei vain naisen ja on hienoa, että meillä th jutteli myös miehen kanssa. Näin myös mies pääsi "mukaan" odotukseen.

Ja kyllä mies aina innokkaana oli mukana. Häntä kiinnosti kovasti minun ja vauvan hyvinvointi ja kuten yksi aikaisempi vastaaja kirjoittikin, sydänäänten kuuleminen oli aina se "huippukohta".

Meillä nuo yhdessä käynnit mahdollisti se, että otettiin aina sellainen aika, ettei miehen tarvinnut olla pois töistä (vuorotyö).

Jäitä hattuun te jotka alatte heti todistella että isukki on kyllä tosi hyvä ja osallistuva vaikkei ollut neuvolassa mukana ja saman tien tosi hyökkäävästi alatte ihmetellä että miksi isän muka pitäisi olla neuvolassa. Eihän täällä kukaan ole väittänyt että isä olisi huono jos ei käy neuvolassa, joten ei tarvitse puolustautua!



Ite jännitin ja stressasin neuvolakäyntejä ekan raskauden aikana ja tuntui hyvältä kun mies oli mukana tukemassa. Ja meillä ei mies esimerkiksi tajunnut ikinä mitä yritin selittää mm. raskausdiabeteksesta ja sen seurannasta ennen kuin tokan ultran yhteydessä kätilö selitti asiaa hänelle. Muutenkin olen huomannut että jos yritän kertoa mitä neuvolassa on puhuttu, mies ei välttämättä rekisteröi asiaa samalla tavoin kuin jos on itse mukana juttelemassa hoitajan kanssa.



Onneksi mies ei ollut työelämässä vaan pääsi osallistumaan neuvolakäynteihin. Eihän se miehen läsnäolo tietenkään ole välttämätöntä vauvalle, äidille tai isällekään, mutta varmasti ihan positiivinen juttu kaikille. Eli ei siitä mitään harmiakaan ole, jos isällä vain on mahdollisuus osallistua.



Toivottavasti te "mitä miehellä tekee neuvolassa" -ihmiset ette ole sellaisia joiden mielestä äiti on lapsen ensisijainen vanhempi ja isän tehtävä on ennen kaikkea huolehtia että äidillä ja lapsilla on hyvä elintaso.

Mies kävi sekä töissä, että opiskeli, joten olisi ollut aika järjestämiset jos olis joka kerta mukaan tullut, toki olisi halunnut. Vaikka mitäpä siellä, samaa joka kerta; Pissaan purkkiin, kuunnellaan sydänäänet ja rupatellaan, oikeastaan olisi ollut aika ahdistavaa, jos mies olisi joka kerta ollut mukana!



Ultrissa on ollut jokaisessa, kaikissa raskauksissa ja synnytyksen jälkeen ollut parit kerrat neuvolassa :)

mukana ekalla kerralla (saamassa ne lyömätön linja -esitteet ym.) ja ultrissa. lapsen synnyttyä oli mukana isyyslomansa aikana ja sitten vei kerran myöhemmin kun olin kipeänä.



Mieheni on työelämässä, joten ei ehtinyt aina mukaan. Tunnin neuvolakäynti keskellä päivää vie työaikaa 3 tuntia. Mahdoton järjestää ihan joka kerta.

miehiä, jotka eivät ehdi mukaan joka kerta. Oli itselläkin vaikeuksia järjestellä töitä neuvolakäyntien takia ennen äitiyslomalle jäämistä. Harvalla on sellaista luppoaikaa töissä, että voi olla keskellä päivää tunteja poissa. Työnantajanhan nuo pitäisi järjestää, mutta ei minulle ainakaan mitään sijaista annettu neuvolakäyntien ajaksi...

Meillä mies ollut mukana molemmista tytöistä ultrat vaan ja mä olen ollut ihan tyytyväinen asiantilaan näin. Keskenämme ollaan kyllä kotona aina sit juteltu et mitäs neukussa ja muutenkin tulevaisuudesta jne.

eikä synnytyksien jälkeenkään.

Meillä kahdeksan lasta ja mies on vain kerran ollut ultrassa mukana ja se oli esikoisen rakenneultra.

On totta että äitiysneuvolassa se fyysinen seuranta keskittyy odottavan äidin vointiin, mutta kun neuvolakäynneissä ei ole - toivottavati - kyse pelkästään fyysisestä verenpaineesta, pissoista, painosta.

Varsinkin ensimmäisen lapsen odotuksen aikana kyse on myös vanhemmuuteen kasvamisesta. Miehelle neuvolakäynnit ovat varsinkin alkuraskaudessa melkeinpä ainoa konkreettinen tapa saada kosketus tulevaan vauvaan ja olla jo "isän roolissa".

On myös hyvä, että isä kuulee saman informaation synnytyksestä, raskauden edistymisestä yms kuin äiti, voivat tukea toisiaan.

Ehdottoman mielelläni näen isät vastaanotolla neuvolassa siinä kuin äiditkin, jo äitiysneuvola-aikana. Myös oma puolisoni halusi tulla minun mukanani neuvolaan ihan joka kerta (vaikka välillä sanoin loppuraskaudesta että älä nyt suotta, kun oli niitä nopeita tsekkauskäyntejä).

t. neuvolan terveydenhoitaja

kyllä minusta tuntuu, että meidän neuvolassa nuo neuvolakäynnit keskittyivät kovastikin siihen "pissa - paino - sydänäänet - kohdunpohjankorkeus"-seurantaan. Ei minun neuvolakäynneiltäni ainakaan mies olisi saanut mitään lisäarvoa. Mies olikin mukana ekalla kerralla, ultrassa + perhevalmennuksessa, jossa sitten käytiin enemmän niitä ylläsiteeratussa kirjoituksessa mainittuja asioita.

Toivottavasti te "mitä miehellä tekee neuvolassa" -ihmiset ette ole sellaisia joiden mielestä äiti on lapsen ensisijainen vanhempi ja isän tehtävä on ennen kaikkea huolehtia että äidillä ja lapsilla on hyvä elintaso.

En minä ainakaan ole. Raskauden alkumetreistä asti lapsi on ollut "meidän juttu", ei vain minun. Silti kysyin mitä miehellä tekee äitiysneuvolassa. Ehkä siksi, että omalla kohdallani neuvolakäynnit olivat jotenkin liukuhihnameiningillä pissa purkkiin, puntarille, verenpaineet, kohdun kokeilu, sydänäänet. Lopuksi aina terkka kysyi onko kysyttävää, mutta ei mulla ikinä siinä kohtaa mitään kysymyksiä tullut mieleen vaikka olisi etukäteen miettinyt, sen verran kiireinen ilmapiiri siellä oli. Lääkärikerroilla vielä se sisätutkimus, jolloin olis ollu vähän jopa kiusallista, ihan kuin olis ottanu miehen gynelle mukaan.

Meillä oli sitten erikseen perhevalmennus, jossa mies oli toki mukana joka kerta. Ehkä nämä eroaa paikkakunnittain paljonkin? Jos perhevalmennus olisi jotenkin ollut neuvolakäyntien yhteydessä niin sitten olisin ymmärtänyt miehen läsnäolon paremmin.

Oli mies mukana käynneillä (paitsi silloin kun oli sisätutkimus) ihan siksi että hän kuuli heti että miten ja mitä milloinkin tapahtuu.

Lisäksi hänestä oli mahtavaa kuulla sydänäänet kun niitä kuunneltiin siitä asti kun ne alkoivat kuulua, melkolailla joka kerta.



Lisäksi terkka osasi kertoa miehelle hyvin kaikkia näitä lieveilmiöitä mitä raskaana olevalle voi tulla, esim. miksi ensin saatoin itkeä, sitten nauraa, sitten suuttua ja lopulta itkeä taas. Joo, kyllä hän tiesi että hormoneista se johtuu, mutta jotenkin sen terkan selittämänä mies tuntui ymmärtävän asian paremmin.



Mies oli muutenkin kiinnostunut raskaudesta, eihän hän voi koskaan kokea sitä, joten hän halusi mahdollisimman paljon tietoa siitä mitä tapahtuu, miksi vaimoon sattuu, voiko harrastaa seksiä, mitä on liitoskivut jne.

Itsestäni tuntui että mies osasi varautua kaikkeen paljon paremmin ja ymmärsi paremmin vaikkapa sen että miksi saatoin herätä siivoamaan/järjestelemään lapsen huonetta keskellä yötä. Eikä hän nauranut minun jutuilleni kertaakaan, vaan osasi olla ymmärtäväinen ja empaattinen, kun pesänrakennusviettinen hormonihirviö itki keskellä lattiaa siksi että yksi maalipisara oli tippunut matolle. =)

Käytäntö on sitten jotain muuta. Ensinnäkin mies ei saa töistä vapaata vaimon neuvolakäynteihin.

Toisekseen ei siellä neuvolassa juuri muuta tehty kuin mitattu ja kuunneltu sydänäänet. Muut tiedot on luettu kirjoista, saatu kavereilta tai luettu av-palstalta :D Lisäksi neuvolatätimme oli lähes eläkeikäinen, pikkasen höppönän oloinen, jolla ei yhtään synkannut mieheni kanssa, ei edes minun kanssani.

On totta että äitiysneuvolassa se fyysinen seuranta keskittyy odottavan äidin vointiin, mutta kun neuvolakäynneissä ei ole - toivottavati - kyse pelkästään fyysisestä verenpaineesta, pissoista, painosta.

Varsinkin ensimmäisen lapsen odotuksen aikana kyse on myös vanhemmuuteen kasvamisesta. Miehelle neuvolakäynnit ovat varsinkin alkuraskaudessa melkeinpä ainoa konkreettinen tapa saada kosketus tulevaan vauvaan ja olla jo "isän roolissa".

On myös hyvä, että isä kuulee saman informaation synnytyksestä, raskauden edistymisestä yms kuin äiti, voivat tukea toisiaan.

Ehdottoman mielelläni näen isät vastaanotolla neuvolassa siinä kuin äiditkin, jo äitiysneuvola-aikana. Myös oma puolisoni halusi tulla minun mukanani neuvolaan ihan joka kerta (vaikka välillä sanoin loppuraskaudesta että älä nyt suotta, kun oli niitä nopeita tsekkauskäyntejä).

t. neuvolan terveydenhoitaja

kuinka monen vastaajan neuvolakäynneillä on käyty näitä kaikkia asioita läpi

kyllä minusta tuntuu, että meidän neuvolassa nuo neuvolakäynnit keskittyivät kovastikin siihen "pissa - paino - sydänäänet - kohdunpohjankorkeus"-seurantaan. Ei minun neuvolakäynneiltäni ainakaan mies olisi saanut mitään lisäarvoa. Mies olikin mukana ekalla kerralla, ultrassa + perhevalmennuksessa, jossa sitten käytiin enemmän niitä ylläsiteeratussa kirjoituksessa mainittuja asioita.

Meidän neuvolassa on 2 terkkaria. Mä olin varsinaisesti terveydenhoitaja A:n asiakas, mutta välillä kävin myös B:llä, koska A ottaa vastaan vain kerran viikossa. A oli ihan mukava terkka, mutta hänkin ehkä enemmän keskittyi noihin mittauksiin kuin juttelemiseen, pakolliset perheväkivalta- ym. kyselyt hoiti kyllä.

Niillä kerroilla, kun kävin B:n vastaanotolla, juteltiin kyllä paljon muistakin asioista, mm. synnytyksestä. Oli tosi hyvä juttu, että kävin välillä B:nkin asiakkaana, muuten olisi jäänyt monet tärkeät asiat puhumatta.

Voi olla, että jos saamme toisen lapsen, haluan B:n terkakseni, koska mulla saattaa tulla ongelmia synnytyspelon kanssa.

Minusta riittää ihan hyvin että äiti siellä käy. Minusta olisi ollut tosi outoa jos mies olisi tullut mukaan.