Lue keskustelun säännöt.
Muita lapsia raapiva 2-vuotias
23.04.2012 |
Mitä tuolle voisi tehdä? Sanominen ei vain auta.
Tänään meni raapimaan yhtä lasta naamasta, ja heti tiukan puhutteluni jälkeen ryntäsi kahden toisen lapsen kimppuun. Lähdimme sitten saman tien pois puistosta, kun en muutakaan rangaistusta keksinyt, mutta eipähän tuo tajunnut edes pahoittaa mieltään siitä. Eli ainoa kasvatuksellinen hyöty taisi olla se, että muut lapset näkivät, että pitää lähteä puistosta, jos on tuhma.
Poika raapii ja nipistelee myös meitä vanhempiaan, emmekä siihenkään saa oikein kuria. Mikään huuto ei auta. Kiristystä ja lahjontaa ei ymmärrä.
Ja niille, jotka ovat tulossa kommentoimaan tyylillä "ei normaali lapsi": ei ole takuita, että tuo on ihan normaali. Lähete neuropsykologille on jo saatu. Jotenkin ne erityislapsetkin pitäisi kuitenkin kasvattaa.
Kommentit (9)
Paitsi huomiosta myös innosta.
Eli miten harvoin siellä puistossa käydään?
Puhuitko jollekin kun lapsi puri?
Reagoitko aina kaikkeen mitä lapsi tekee? Entä jos jättäisit vähemmälle kontrolloinnin? Siis ei nyt noissa puremisissa, ne tarttee aina jauhaa ettei saa. Uudestaan ja uudestaan.
Te voitte jäädäkin sinne puistoon, selitä niille lapsille myös että lapsi on nyt hankala.
Entä mihin aikaan lapsi menee nukkumaan illalla?
Mihin aikaan herää? Onko liian väsynyt jo puistossa?
Miten lapsi syö aamupalaa? Olisko sillä jo nälkä silloin kun puree?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saisiko purra, läpsiä, nipistellä. Meillä aina napakasti kiellettiin ja leikki loppui siihen. Myös sylistä tuli lähtö lattialle, jos alkoi läpsimään naamalle. On tuo peli nyt harventunut ihan satunnaisiin kertoihin.
Ipana jäähypenkkiin 2 minuuttia ja jos karkaa, heti takaisin.
Menee hymyillen toisten lasten lähelle ja yhtäkkiä sitten raapaisee. Ei ole koskaan ollut aggressiivinen muita kuin ihan lähimpiään kohtaan joskus suuttuessaan.
Jäähypenkkiä voisi tietysti alkaa kotona kokeilla... Ehkä se muiden lasten raapiminen vähenisi siinä samalla, kun oppisi, että vanhempien raapimisesta seuraa jotain ikävää. Luulen kyllä, että tuon saa sitten palauttaa sille penkilleen vähintään 15 kertaa per jäähy...
Kaksivuotiaat kommunkoivar vielä kovin fyysisesti, kun sanallista kommunikointia vasta harjoitellaan.
En lähtisi aina paikalta pois, mutta ohjaisin lasta jatkuvasti vierestä, ettei saa niin tehdä ja selittäisin, miksi. Siihen saatta menä kymennen, sata tai tuhat kertaa ennenkuin viesti menee perille - riippuu lapsesta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuoti…
Sanoo esim näin:
Leikissä opetellaan pelisääntöjä
Lapsi alkaa toisella ikävuodella usein matkia leikeissään vanhempiaan tai muita lapsia. Hän ei vielä jaksa keskittyä leikkiin kauan yhtäjaksoisesti. Hän nauttii toisten lasten seurasta, mutta voi tutustua toisiin leikkijöihin kuten elottomiin leluihin: tökkiä, töniä ja repiä.
Yhteiselämän pelisääntöjä pitää opetella vähitellen. Vanhemman kannattaa olla kaverusten kahnauksissa rauhallinen ja määrätietoinen ja muistaa, ettei lapsi ole paha tai tuhma. Itsekeskeisyys kuuluu tähän ikävaiheeseen, ja lapsen on vielä vaikea ymmärtää erilaisia syy–seuraussuhteita.
Kädestä napattu lelu palautetaan sen oikealle omistajalle ja lapselle selitetään, ettei toisen kädestä saa ottaa. Näin lapsi vähitellen oppii ottamaan huomioon myös muiden toiveita, tarpeita ja tunteita. Lohduttomaan protestointi-itkuun auttaa usein syli ja huomion suuntaaminen uuteen kiinnostavaan leluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä seuraa jos lapsi raapii vanhempiaan? Olin ymmärtävinäni, että ei juuri mitään. Lapsen on toais vaikea tajuta, että kotona saa raapia ja muualla ei. Ja sellainen 'älä viitti' ei oikein tepsi tuon ikäiseen. Sanot napakasti 'ei' ja lapsi pois sylistä ainakin ja anteeksipyyntö. Jos homma menee tolkuttomaksi niin jäähylle. Ja kyllä minä ainakin rähähdän jos minua raavitaan, purraan tai lyödään. Muutoin yritän sitten olla mukava Ja aina jos toista satuttaa pitää pyytää anteeksi. Jos ei pyydä niin jäähylle ja sitten anteeksipyyntö. Mutta pitää sitten muistaa itsekin pyytää lapselta anteeksi aina jos on aihetta.
että vaikka parivuotiaan raapiminen aikuisten näkökulmasta olisi pikkujuttu, toiset lapset saattavat pelätä kovastikin. Kukaan, ei edes pieni saa toisia satuttaa. Supernanny-ohjelmasta saa vähän vinkkiä vastaavanlaisiin tapauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raapiminen tai lyöminen on asioita, jotka eivät ole sallittuja. Aikuisen tulee se lapselle selittää ja kun sanotaan EI, niin se tarkoittaa ei. Eli kannattaa opetella sanomaan Ei niin että se möys tehoaa. Napakasti ja sellainen ilme äidillä kasvoilla, että lapsi asian ymmärtää. Huutaa ei tarvitse, mutta asia tehdään selväksi.
Poika oli vähän yli 1,5v, kun puri meitä. Mä rääkäsin kovasti AUU EI SAA! Poika säikähti niin, ettei tainnut vähään aikaan purra. Isi keksi sanoa että puraise omaa kättäsi, kokeile miltä tuntuu, ja poikahan puraisi. Se auttoi myös.
Ehkä vvääriä tapoja, mutta meillä toimi. Jos ei olisi toiminut, niin olisin varmaan seuraavaksi itse purrut poikaa.