Kuuluuko äidin luopua kokonaan omasta persoonastaan lapsensa tähden?

Mä suosittelen, ettet liian tiuhaan surffaile täällä vauva-palstalla jos lapsenteko ei ole sulle ajankohtainen. Vanhemmuutta ei voi ymmärtää ennen kuin on itse vanhempi.

Äidin on siis elettävä kokoajan lapsensa ehdoilla? -esim.luovuttava kokonaan omasta vapaa-ajasta -ystävistä, naistenilloista, entisen elämän asioista -ei ole oikeutta huolehtia itsestä, koska lapsen tarpeet menevät kaikessa etusijalle -äidin hyvinvointi ei ole tärkeää, koska äidin pitää olla ku robotti, lapsen hyvinvointi kokoajan tärkein, äidinkin huvinvoinnin laiminlyönnin johdosta -äidillä ei ole ihmisoikeuksia, lapsi päättää mit äiti saa tehdä ja mitä ei -äiti ei saa olla vaimo, ei ystävä, ei mitään muuta kuin äiti -äiti ei saa syödä, nukkua, käydä vessassa -ei saa tehdä mitään kivoja omia juttuja elämässä Koska ihmiset toitottaa kaikessa vain lapsennparasta ja on huono äiti, jos toteuttaa edes jotain noista edellämainituista. Äiti on siis itsekäs olento, jos syö, tapaa ystäviä, käy ulkomailla, nukkuu tai käy vessassa. Toi kaikki pitäis olla kiellettyä ni olis täydellinen äiti. Tuollaistako äitiys on? Ihmisarvoista elämää..

tuomitsevat ne, ketkä eivät kuvailemasi kaltaiseen äitiyteen suostu.

Mä en ole kuullut koskaan, että ketään on tuomittu noista mainituista asioista. Äitiyteen sen sijaan kuuluu se, että äiti helposti syyllistyyy kaikesta, kuvitellustakin arvostelusta. Näitä herkästi syyllistyneitä äitejä minä tunnen paljonkin.

Äitisi on valehdellut sulle ap, ei se ole tuollaista. :D

mutta voi olla, ettei jotkut noista jutuista edes kiinnosta, kun on pieniä lapsia. Lapsen tarpeet menevät siinä mielessä aikuisen tarpeiden edelle, että lapsi ei kykene itse pitämään itsestään huolta alkuvuosina, vaipat, ruoat, unet on aikuisen huolehdittava ja parhaassa tapauksessa äiti siitä jopa nauttii. Kypsä ihminen osaa pitää myös itsestään huolta

tuossa luettelossa, ei hänen lapsensa pysy hengissä. Eli ennen lasten hankkimista on mietittävä, mitä haluaa elämältä. Jos se on tuo lista, niin sitten ei hanki lapsia. Niitä kun ei ole pakko saada.

Kiitos terapeuttien, kaikki mikä voi mennä vikaan on tietenkin aina ja joka kerta äidin vika. Äitivihaa lietsotaan ja äitejä syyllistetään ihan armotta. Saavathan isätkin toki oman osuutensa, mutta äiti on ykköspahis.

ja hyvin ovat hengissä. Toki teen niitä vähemmän kuin ennen, mutta mistään noista ei ole tarvinnut luopua KOKONAAN.

tuossa luettelossa, ei hänen lapsensa pysy hengissä. Eli ennen lasten hankkimista on mietittävä, mitä haluaa elämältä. Jos se on tuo lista, niin sitten ei hanki lapsia. Niitä kun ei ole pakko saada.

tuossa luettelossa, ei hänen lapsensa pysy hengissä. Eli ennen lasten hankkimista on mietittävä, mitä haluaa elämältä. Jos se on tuo lista, niin sitten ei hanki lapsia. Niitä kun ei ole pakko saada.

Kaikkea sopivasti, joten tuo lista on hyvin toteutettavissa. Suurimmalla osalla lapsista on myös lapsien hoitoon osallistuva isä.

tuossa luettelossa, ei hänen lapsensa pysy hengissä. Eli ennen lasten hankkimista on mietittävä, mitä haluaa elämältä. Jos se on tuo lista, niin sitten ei hanki lapsia. Niitä kun ei ole pakko saada.

Ai, miten ihmeessä minulla kaksi hengissä olevaa lasta?

Ai niin. Niillä on isäkin :P

Lapset ovat hengissä, onnellisia ja hyvinvoivia vaikka otankin itseni myös huomioon. Käyn ulkona, meikkaan, shoppailen, harrastan... Ei omasta persoonasta tarvitse tietenkään luopua! : D Tiedän kyllä ap:n tarkoittaman äitityypin, he ovat aika onnettomia ja elämäänsä pettyneitä ihmisiä. Ei kannata yrittää olla mikään täydellinen marttyyriäiti, olkaa ihan vaan omia itsejänne myös äiteinä, varsinkin, jos teillä on tyttäriä!

ja hyvin ovat hengissä. Toki teen niitä vähemmän kuin ennen, mutta mistään noista ei ole tarvinnut luopua KOKONAAN.

tuossa luettelossa, ei hänen lapsensa pysy hengissä. Eli ennen lasten hankkimista on mietittävä, mitä haluaa elämältä. Jos se on tuo lista, niin sitten ei hanki lapsia. Niitä kun ei ole pakko saada.

sattui paljon terbeysongelmia lapsen ollessa vauva. Siis miehelle ja lapselle. Lapsi nukkui myös erittäin huonosti ja oii itkuinen. Ja kyllä lapsi meni kaiken ap:n luetteleman ohi. En olisi voinut kuvitella lähteväni naisteniltaan järjettömän väsyneenä ja jättäväni itkevää lasta isän kanssa, joka ei pystynyt kunnolla kanniskelemaan tätä. En voinut ajatella meikkaavani, kun lapsi itki vieressä. En lähtenyt kahville kavereiden kanssa ja jättänyt lasta yksin sairaalaan tai lapsen lääkärikäyntiä väliin.



Ainoa mitä pidin tärkeänä oli, että lapsi tuli hoidettua ja itse nukuin mitä ehdin ja muistin syödä. Joskus lapsen paras menee vaan lähes kaikkien äidin tarpeiden ohi.

Mä tulen aina jotenkin surulliseksi, kun luen täältä kuinka täällä haukutaan äitejä, jotka ovat "vain äitejä" ja näyttävät unohtaneen kaiken muun. Kaikki ne äidit, joiden minä tiedän olevan "vain" äitejä, ovat niitä joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Heillä ei miehet juuri lapsia hoida, ei ole sukulaisia, lapset voi olla sairaita jne. He kantavat käytännössä yksin vastuun koko perhe-elämästä. He ovat usein yksinäisiä siinä vanhemmuudessaan, hyvin väsyneitä - ja SILTI huolehtivat lapsista hyvin. On tosi törkeää, että heitä syyllisestään siitä, että paukut ja kiinnostus ei vielä riitä siihenkin, että harrastaa tai laittaa itseään.

sattui paljon terbeysongelmia lapsen ollessa vauva. Siis miehelle ja lapselle. Lapsi nukkui myös erittäin huonosti ja oii itkuinen. Ja kyllä lapsi meni kaiken ap:n luetteleman ohi. En olisi voinut kuvitella lähteväni naisteniltaan järjettömän väsyneenä ja jättäväni itkevää lasta isän kanssa, joka ei pystynyt kunnolla kanniskelemaan tätä. En voinut ajatella meikkaavani, kun lapsi itki vieressä. En lähtenyt kahville kavereiden kanssa ja jättänyt lasta yksin sairaalaan tai lapsen lääkärikäyntiä väliin.

Ainoa mitä pidin tärkeänä oli, että lapsi tuli hoidettua ja itse nukuin mitä ehdin ja muistin syödä. Joskus lapsen paras menee vaan lähes kaikkien äidin tarpeiden ohi.

niin toimisikin.. Kyse ei ollut kuitenkaan susta ja sun ongelmista, vaan siitä miten äitiys tuppaa johtamaan marttyyriuteen.

Mä tulen aina jotenkin surulliseksi, kun luen täältä kuinka täällä haukutaan äitejä, jotka ovat "vain äitejä" ja näyttävät unohtaneen kaiken muun. Kaikki ne äidit, joiden minä tiedän olevan "vain" äitejä, ovat niitä joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Heillä ei miehet juuri lapsia hoida, ei ole sukulaisia, lapset voi olla sairaita jne. He kantavat käytännössä yksin vastuun koko perhe-elämästä. He ovat usein yksinäisiä siinä vanhemmuudessaan, hyvin väsyneitä - ja SILTI huolehtivat lapsista hyvin. On tosi törkeää, että heitä syyllisestään siitä, että paukut ja kiinnostus ei vielä riitä siihenkin, että harrastaa tai laittaa itseään.

Haluaisin nähdä nämä, joiden mielestä on itsestäänselvää harrastaa, hoitaa itseään, käydä kavereilla, shoppailla ja matkaille. Mitä he tekisivät tilanteessa, jossa joutuisi niin tiukille, että kaikkea ei voi enää hoitaa hyvin. Jostain on pakko luopua. Kuinka moni todella jättäisi sen arjen ja lapsen hoitamatta toteuttaaksen itseään?

Onneksi todellisuudessa erittäin harva. Tuttavapiiriin on sattunut useampi äiti, joka on joutunut aika raskaaseen tilanteeseen pienen lapsen kanssa ja kaikki ovat hoitaneet lapsen. Vain ne ovat kohtalaisesti onnistuneet pitämään omista menoistaan kiinni, joilla on ollut esim. mummo tai kotiapu hoitamassa ja auttamassa tiheään.

Onneksi äidit eivät ole tunteettomia tai vastuuttomia. Eivät edes nämä haukkujat. Olen varma, että heistäkin lähes joka ikinen laittaisi tositilanteessa lapsensa hyvinvoinnin muun edelle.

t. 14

Mutta kyllähän vauvan ensimmäinen vuosi asettaa äidille tiettyjä rajoituksia oman vapauden suhteen ja niin pitää ollakin. Varsinkin, jos imettää, niin vauva on hyvin kiinni äidissään. Mulla on kolme lasta ja minusta vauvavuosi on kaikkien kohdalla tavallaan ollut jopa vapauttavaa. On voinut hetkeksi irrottautua sosiaalisesta paineesta osallistua kaikenmaailman kissanristiäisiin ja antaa itselleen vapauden olla vähän nukkavieru ulkonäön ym pinnallisuuden suhteen. Kyllä elämä (ulkonäkö mukaanlukien) on sitten pikkuhiljaa palautunut normaaliksi, kun lapset ovat kasvaneet.

Mutta joo, kyllä lapset ovat ainakin mulla menneet kaiken muun edelleen, silloin kun ovat olleet pieniä. Ja kyllä, olen ehkä hetkeksi unohtanut omat tarpeeni. Mutta so what, lapset kasvavat nopeesti ja itsensä löytää kyllä uudestaan.

Missä te tuota tuomitsemista näette ja koette?

.

Mun lukukykyni mukaan kyse on pääasiassa seuraavasta: nainen käy kerran viikossa ryyppäämässä tai pieni vauva laitetaan mummolaan yökylään vähän väliä, että vanhemmat pääsevät viihteelle ja kun ympäristö paheksuu tai kummastelee, väännetään se em. kuvattuun muotoon "äidin pitää luopua kaikesta omasta". Sama sopii mihin tahansa tilanteeseen, jossa äiti viettää kohtuuttomasti aikaa lasten luota ja paheksuminen käännetään noin "äidillä ei saa olla mitään omaa".

Muussa tapauksessa en todellakaan ymmärrä mistä ap puhuu. En ole kohdannut vastaavaa noin kahdeksan vuoden äitiyteni aikana. Tuntuu, että vallalla on enemmänkin näkemys, jonka mukaan äitiä pitää paapoa, ei lasta, ja monen mielestä äidin ei pitäisi joutua luopumaan yhtään mistään lapsen vuoksi. Mikä on osoitus nykyajan itsekeskeisestä, lapsellisesta aikuisuudesta.

Missä te tuota tuomitsemista näette ja koette?

.

Mun lukukykyni mukaan kyse on pääasiassa seuraavasta: nainen käy kerran viikossa ryyppäämässä tai pieni vauva laitetaan mummolaan yökylään vähän väliä, että vanhemmat pääsevät viihteelle ja kun ympäristö paheksuu tai kummastelee, väännetään se em. kuvattuun muotoon "äidin pitää luopua kaikesta omasta". Sama sopii mihin tahansa tilanteeseen, jossa äiti viettää kohtuuttomasti aikaa lasten luota ja paheksuminen käännetään noin "äidillä ei saa olla mitään omaa".

Muussa tapauksessa en todellakaan ymmärrä mistä ap puhuu. En ole kohdannut vastaavaa noin kahdeksan vuoden äitiyteni aikana. Tuntuu, että vallalla on enemmänkin näkemys, jonka mukaan äitiä pitää paapoa, ei lasta, ja monen mielestä äidin ei pitäisi joutua luopumaan yhtään mistään lapsen vuoksi. Mikä on osoitus nykyajan itsekeskeisestä, lapsellisesta aikuisuudesta.

Mitään yleistä nykyajan aikuisuutta ei ole olemassakaan. Mutta on aina ollut ihmisiä joiden mielestä ennen kaikki oli paremmin.

Jokainen on omanlaisessa äiti ja tekee aisoita mitkä itselle ja perheelle sopivat ja tuntuvat hyviltä. Minusta ei pidä ajatella sitä mitä muut puhuvat ja ajattelevat. Tärkeintä on oma ja perheen jaksaminen. Vaikka on äiti niin omia asioita saa ja pitääkin tehdä! Lapsen saanti ei estä sitä.

Oman elämäni lapsi mullisti täysin. Ei tosiaan kiinnostanut mitkään tyttöjen illat, saati sitten baari-illat kenenkään kanssa. Katsoin tärkeäksi pitää huolta omasta kunnostani (ja näin ollen siis myös ulkonäöstäni), joten liikunnan harrastaminen jäi jäljelle. Siihenkin tarvittavan ajan kanssa teki tiukkaa, kun vaunulenkit eivät enää onnistuneet lapsen kasvaessa. Mummoja tai muita hoitajia ei ole, mies on.



Baari-iltoihin tai muihin "tyttöjeniltoihin" ei mitään mielenkiintoa. Työn, kodinhoidon ja liikunnan lisäksi perhe-elämään ei kovin paljoa muuta mahdu. Illat kun ovat kohtuullisen lyhyitä. Viikonloppuja taas en ole kiinnostunut pilaamaan kankkusella.