Lue keskustelun säännöt.
Kun työ ahdistaa
21.04.2012 |
Onko kellään muulla alkanut työ ahdistaa niin, että haluaisi löytää jonkin järkevän ulospääsyn? Olen ollut samassa työpaikassa 14-vuotta, ja varsinkin lapsia saatuani muutama vuosi sitten on työ alkanut ahdistaa ihan tosissaan.
Jotenkin koen, ettei ko. työllä ole enää annettavaa, ja toisaalta en koe työtä enää tärkeäksi, vaan perhe ja perhearvot vievät voiton työelämästä.
Kotona kaikki on hyvin, käyn harrastamassa ja en koe olevani muuten masentunut tai ahdistunut, mutta tämä työpalikka ei nyt istu palapeliin enää. Mitähän sitä tekisi? Meneekö ahdistus aikanaan ohitse, vai pitäisikö miettiä työpaikan vaihtoa, opiskelua vai mitä ihmettä? Ajatuskin työpaikan suuntaan saa sydämen muljahtelemaan ja tulee epämukava olo.
Kommentit (9)
ja vielä vuorotyönä niin, että kotipäiviä ehtii tulla kyllä viikossakin useita. Työ vaan tökkii kaikin puolin, koko ilmapiiri ja työ sinänsäkin. Työ ei muutu yhtään sen mukavammaksi, vaikke tekisin sitä ko. paikassa vain pari tuntia viikossa...
Haluaisin tehdä jotakin, josta tuntisi innostusta, mutta mitähän se olisi... Siinäpä pohtimista. Opiskelu olisi mukavaa, mutta kun lainaa on maksettava, niin ei oikein tässä vaiheessa onnistu kokopäivätoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinunan pohtisin jotain vuorottelu/opintovapaan kalttaisa vaihtoehtoa toviksi. Saisit mahdollisuuden miettiä että johtuuko ahdistus oikeasti työstäsi.
keksin mitä haluan tehdä ja vaihdoin työpaikkaa (ja samalla alaa)
Hmm jaa, miksei onnistuisi kotipäivinä opiskelu? Yliopisto pyörii lähinnä ti-to, voisit olla ma ja pe töissä.
ja vielä vuorotyönä niin, että kotipäiviä ehtii tulla kyllä viikossakin useita. Työ vaan tökkii kaikin puolin, koko ilmapiiri ja työ sinänsäkin. Työ ei muutu yhtään sen mukavammaksi, vaikke tekisin sitä ko. paikassa vain pari tuntia viikossa...
Haluaisin tehdä jotakin, josta tuntisi innostusta, mutta mitähän se olisi... Siinäpä pohtimista. Opiskelu olisi mukavaa, mutta kun lainaa on maksettava, niin ei oikein tässä vaiheessa onnistu kokopäivätoimisesti.
itse oon ollu viitisen vuotta nykyisessä työpaikassani ja aivan totaalisen kyllästynyt. Itse asiassa kyllästyin jo parin vuoden jälkeen, ilmeisesti tyypillistä mun luonteelleni. Aivan sama mitä työtä, missä ja kenen kanssa, aina se kyllästyminen tulee parin vuoden jälkeen. Ainoa haaveni tulevaisuudessa onkin jättäytyä pois töistä kokonaan ja vaihtaa alaa tai jäädä kotirouvaksi. Työ on aina ollut pakkopullaa mulle, kun ei nappaa niin ei nappaa. Mitäpä sitä kaunistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syytä heti tehdä muutoksia, kun työ vähänkin alkaa ahdistaa. Itse kituuttelin ahdistavassa työssäni liian kauan, kunnes vaan mitta täyttyi ja irtisanouduin ...ilman kunnon suunnitelmaa tulevasta. Putosin tyhjän päälle , mutta sekin tuntui oikeammalta kuin jatkaa siinä työssä. Neuvoni on siis, että kun sulla on vielä voimia suunnitella hieman tulevaa, joko uutta työtä tai opintoja, tee suunnitelmat ja lähde sitten vasta työstäsi. Tällainen äkkilähtö kuin mulla vaatii melkoista kestokykyä, jotta tästä selviää...ihan todella..suunnitele ja harkitse, toimi vasta sitten.
elämä ei vain ole pelkkää hauskanpitoa, vaan myös niitä vähemmän mukavia asioita joutuu tekemään ja hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota vaikka opintovapaata ja kokeile jotain muuta. Vakipaikasta ei näinä aikoina kannata vähällä luopua.
Voin vakuuttaa, että ahdistus on hyvin tuttu monissa muissakin työpaikoissa, mm. opetus- ja hoitoalalla.
eikä vika ole välttämättä työssä. Voihan olla että sinua virkistäisi työpaikan vaihto, jos olet ihan ryytynyt.
Aikaa ei ole vuorokaudessa liikaa omiin juttuihin ja perheelle kun siitä lohkaistaan pois nukkuminen ja työ.
Tottakai perhe on tärkeä, mutta työn ja perheen ei tarvitse sulkea pois toisiaan. Elämää voi järjestää niin että se on siedettävää ja jopa kivaa. Mitä sinun pitäisi tehdä?