Anoppi kadoksissa - sairaalahenkilökunnalla vaitiolovelvollisuus?

Minulle kävi niin, että äiti oli leikkauksessa ja meinasi kuolla pelkkään nukutukseen. Kun ei alkanut mistään suunnasta kuulua mitään, niin soitin ja kysyin äidistä, niin sain vastauksen, että on siirretty päivystykseen ja miehensä (=oma isäni) tietää enemmän. Eivät suostuneet kertomaan enempää, kun äiti oli juurikin ilmoittanut isän lähiomaisekseen. Sen jälkeen toki lisäsi minut ja veljen ja oltaisiin saatu samat tiedot kuin isä.

ja kyllä mä sain soittamalla sieltä tietoja, samoin mun tätini. Sanoivat sitten siellä, että jos halutaan että joku muu saa puhelimitse kysellä miten voi niin meidän pitää ilmoittaa nimet kenelle saa kertoa.

Ei mun isän tarvinnut erikseen sanoa mitään, että kuka saa tietoja.

että lahiomaisille saa antaa tietoja, jos sitä ei ole erikseen kielletty.

Kyllä minä olen joutunut erikseen ilmoittamaan, että tietoja ei saa antaa: oletusarvoisesti annetaan tieto, onko ko. henkilö sairaalassa. Jouduin estämään erikseen, jotta lehdistölle tai urkkiville sukulaisille ei kerrottaisi. Ko. sairaala sinällään olisi jo paljastanut, millä asialla sitä siellä ollaan (synnäri).

ei voi varmistua, että kysyjä on esim. oma tytär. Kuka tahansa voi sanoa olevansa etsityn henkilön lähiomainen.

johon voi soittaa. Sitte soitat siihen potilaiden puhelimeen johon joku toinen ladattava vastaa ja kysyt häneltä, että onko anoppi siellä.



Hoitajat eivät kerro. Mutta ne toiset potilaat eivät ole vaitiolovelvollisia millään muotoa. Joka paikassa ei ehkä ole potilaille tuota puhelinta.

Onkohan sillä merkitystä tietojejn antamiseen, onko potilas akuutti vai kuntoutus?

Tosin kyse oli tunneista. Päivystyksestä vastattiin, että hän oli käynyt lääkärin vastaanotolla, mutta on jo lähtenyt. Muuta tietoa ei saatu, mutta tuokin tieto helpotti huolestunutta appea.

lähiomaisekseen ja sitä tulkittiin kirjaimellisesti. Kertoivat kyllä, että äiti oli siirretty päivystykseen, mutteivät mitään muuta. Vetosivat vain siihen, että miehensä tietää enemmän. Eli en tosiaankaan saanut enempää tietoa, vaikkei äiti ollut sitä koskaan kieltänyt.



Miehen isän tapauksessa niin, että myös pojat on ilmoitettu ja kertovat hyvin sairaalasta mitä on milloinkin menossa.



T. se jolle ei kerrottu

lähiomaisekseen ja sitä tulkittiin kirjaimellisesti. Kertoivat kyllä, että äiti oli siirretty päivystykseen, mutteivät mitään muuta. Vetosivat vain siihen, että miehensä tietää enemmän. Eli en tosiaankaan saanut enempää tietoa, vaikkei äiti ollut sitä koskaan kieltänyt.

Miehen isän tapauksessa niin, että myös pojat on ilmoitettu ja kertovat hyvin sairaalasta mitä on milloinkin menossa.

T. se jolle ei kerrottu

mun isän lisäksi minä, mun täti ja mun mummo saatiin soittamalla tietoja.

Kai nämä sitten vähän vaihtelee sairaalakohtaisesti.

sovittuun operaatioon. Tätini (2kpl) huolestuivat kun eivät saaneet häneen normaalisti yhteyttä ja minä soitin Hgin kaupungin sairaaloiden palvelunumeroon. Siellä asiani esitettyäni herrahenkilö etsi koneelta äiti olinpaikan ja antoi osaston numeron. (tai yhdisti, en muista). Osastolta hoitaja sanoi, että äiti on sovitussa operaatiossa, ottaa yhteyttä kun on kunnolla herännyt.

Mun mielestä oli asiallista palvelua, olen äitini lähiomaiseksi merkittynä.

Ainakin takavuosina sai tiedon hyvin helposti kysymällä "millä osastolla" tai "vieläkö NN on täällä" eli antoi henkilökunnan ymmärtää, että minä tiedän jos asian ja olen tulossa katsomaan häntä.

Eri asia, jos olisi erikseen kieltänyt, silloin ei varmaan olisi sanottu. Käsittääkseni papereihin merkitylle lähiomaiselle kerrotaan, jos potilas ei ole kieltänyt sitäkin.

kun vahva epäily että mieheni oli siellä baari-illan jälkeen tikattavana: Sanoivat heti, että täällä on. Tosin, mä olen uskottavasti myös mieheni lähiomaisensa heidän tiedostoissaan.

Kyselikö hetun loppuosaa tms? Puhelimitse ei pitäisi ainakaan aluksi antaa mitään tietoja, ellei ole kyse ennalta sovitusta toimenpiteestä tai kroonisesti sairaasta.

soitan perään ja kysyn keskuksesta mistähän äiti löytyy, sen jälkeen yhdistävät sinne ja jututan usein osastolla/päivystyksessä jotain sairaanhoitajaa ja kyselen äidin vointia tai tilaa ja sitten pyydän voinko jutella hänen kanssaan (päivystyksessä pyysivät, että soitan äidin kännyyn, koska heillä lankapuh). Tämä Helsingissä. Mitään erillistä paperia tuskin on täyttänyt, ellei sellainen ole kerran täytetty ja aina voimassa.

Ihan oikeasti ei saa ilmaista onko potilas paikalla vai ei. Ei sanota: ei ole täällä.



Koska ainoa oikea vastaus on: emme anna potilaistamme tietoja.



Tiedän, että käytännöt ovat mitä sattuu, mutta vastauksesta ei oikeasti saa pystyä päättelemään onko potilas käynyt/ ei ole käynyt/ onko paikalla.





Osaan tuon siksi, että olen ollut niin kauan töissä, jonne soittaa jopa media, että varovainen täytyy olla joka sanan kanssa. Media päivystää isoissa kriiseissä ulko-ovella kameroiden kanssa, kun henkilökunta vaihtaa vuoroa ja yrittää saada kuvamateriaalia ja kommentteja.

Ihan oikeasti ei saa ilmaista onko potilas paikalla vai ei. Ei sanota: ei ole täällä.

Koska ainoa oikea vastaus on: emme anna potilaistamme tietoja.

Tiedän, että käytännöt ovat mitä sattuu, mutta vastauksesta ei oikeasti saa pystyä päättelemään onko potilas käynyt/ ei ole käynyt/ onko paikalla.

Osaan tuon siksi, että olen ollut niin kauan töissä, jonne soittaa jopa media, että varovainen täytyy olla joka sanan kanssa. Media päivystää isoissa kriiseissä ulko-ovella kameroiden kanssa, kun henkilökunta vaihtaa vuoroa ja yrittää saada kuvamateriaalia ja kommentteja.

että kaltaisiasi olisi töissä joka sairaalassa ja päivystyksessä.

Olin synnyttänyt esikoiseni 8 tuntia aiemmin. Pari yötä valvottuani, erittäin väsyneenä ja huolissani vauvan voinnista (verensokerit laskivat, sai lisämaitoa), en ollut sillä tuulella että olisin jaksanut jutella kenenkään kanssa mitään (paitsi mieheni kanssa ja hoitohenkilökunnan).

Potilashuoneessa pöydälläni oleva puhelin soi ja vastasin siihen. Kaveri soitti ja halusi keskustella synnytyksestä. Olin aivan ihmeissäni, mistä kaveri tiesi että olen synnyttänyt. Tiesin että mieheni ei ollut kertonut sillä ei tykännyt ko. kaveristani. Kaveri kertoi että oli yrittänyt soittaa kännykkääni ja kun en ollut soittanut takaisin muutaman tunnin sisällä, oli arvannut ja soittanut synnytyssairaalaani. Eka oli kysynyt mua jostain neuvonnasta josta oli sanottu etteivät anna tietoja potilaistaan. Kaveri oli pyytänyt yhdistämään synnyttäneitten osastolle ja sieltä sitten pokkana pyytänyt yhdistämään minulle.

No, eipä muuten mutta vitutti kun ko. kaveri soitti minulle 5 kertaa sen 3 päivän aikana mitä olin lapseni kanssa sairaalassa. Enkä tosiaan olisi jaksanut lätistä tyhjää kenenkään kanssa. Millä ihmeen luvalla hoitaja vain yhdisti puhelun minulle? Eikö osannut ajatella niin pitkälle että kännykkäaikana olisin vastannut kännykkääni jos olisin halunnut puhua kaverini kanssa.

löytänyt uuden miehen ,hä hä hää..

niin jos mietin että olisin itse potilaana vaikka sitten mielisairaalassa, niin en todellakaan haluaisi, että sinne voisi soittaa kuka vain ja kysyä, olenko siellä potilaana.



Lähiomaisten kohdalla ei tietenkään haittaisi, mutta aika hankala on puhelimessa varmentaa, että soittaja on se, keneksi esittäytyy.

koska kuka tahansa voi esittäytyä puhelimessa lähiomaiseksi. Voi vaikka väkivaltainen mies etsia ex-vaimoaan, mutta tekeytyy puhelimessa naisen veljeksi tai muuksi..

Up

Anoppi on löytynyt. Eikä tarvinnut soitella sairaalaan tai poliisille. Oli kuulemma päättänyt ottaa pienen irtioton arjesta ja lähtenyt äkkilähdöllä Turkkiin. Hän on välillä hieman äkkipikainen, joten en oikeastaan ole yllättynyt... :)

Ennen ei ole ollut tavoittamattomissa kuin erimielisyyksien jälkeen, joten siksi nyt huolestuimme, kun ei ennen "katoamista" ollut ollut mitään kinoja.

Mutta kiitos kuitenkin vastauksista, eihän sitä tiedä jos joskus tulevaisuudessa näitä tietoja tarvitsee.