En taida halutakaan miestä

Niin paljon olen lukenut, nähnyt ja kuullut.



Toki olen vielä nuori, kovin rakkaudennälkäinen mutta ilmeisesti vaarallisen herkkä, koska en voisi kuvitella selviäväni eroista, miesten pettämisistä ja muista sydänsäryistä.



En unelmoi hienoista taloista tai autoista, ulkomaanmatkoista tai menestymisestä, haaveilen kumppanuudesta ja läpi elämän kestävästä rakkaustarinasta. Ihan itseäkin ällöttää, miten lällyltä ja naiivilta tuo kuulostaa, mutta mielestäni olisin naiivi vasta silloin, jos kuvittelisin sellaista löytäväni.



Haluaisin, että joku välittäisi ja rakastaisi niin paljon, ettei ikinä voisi kuvitellakaan satuttavansa minua. Ei voisi kuvitella elämäänsä ilman minua. Enkä minä ilman häntä. Ettei mitkään Viron kymmenen euron maksulliset naiset voisi ikinä tulla väliin, ei Thaimaan reissut, parisuhde ei olisi valtapeliä tai kaupankäyntiä seksistä, kauniita sanoja ja tekoja ei sanottaisi ja tehtäisi vain, jotta päästäisiin purkamaan lasti. Aivan, naiivi olisin, jos tällaista uskoisin löytäväni.



Maailma on ruma paikka, ja minulla on monta yksinäistä vuotta edessä.