Ajatteleeko miehet tosiaan, että haluavat pitää vaimon tyytyväisenä-

Hänelle tuntuu olevan tosi tärkeää että olisin tyytyväinen. Heti jos valitankin jostain asiasta, vaikkei se liittyisi edes mieheen mitenkään, hän miettii pystyisikö jotenkin auttamaan minua ongelmassa, ja jos pystyy, todellakin auttaa. Hän näyttää saavan suurta iloa siitä jos pystyy jotenkin minua "palvelemaan", on joskus sanonutkin että naisia kuuluu auttaa. Ai niin mutta mieheni onkin espanjalainen ;)

Eikä olla ihan tuore pari. Tosin tilanne on molemminpuolinen, mulle tulee niin hyvä fiilis siitä, kun saan pidettyä mieheni onnellisena. Ehkä tässäkin motivoi se, että mies on vähään tyytyväinen ja aidosti ilahtuu ja _huomaa_ pienetkin teot, jotka hänen eteensä teen, eli eivät jää huomiotta. Kai sitä sen verran itsekäs on (minä), että en halua ponnistelujeni menevän hukkaan, vaan kiittelytkin tuntuvat hyvältä... =)



Oikeastaan kumpikaan ei vaadi mitään ihmetekoja, vaan juuri ne pienet arkipäivän jutut riittävät ja pitävät molemmat tyytyväisenä. Kun mies ostaa kaupasta jotain lempituotettani, kiillottaa saappaani samalla kuin omansa, nousee yöllä käyttämään koiraa, tuo teetä sohvalle lempileffani pariin, vie töihin vesisateella... Tällasia juttuja, jotka ei vaadi häneltä paljon, mutta ovat mulle merkityksellisiä ja pitävät mut kehräävänä... =)

kiillottaa saappaani samalla kuin omansa

mutta pitää olla molemminpuolista!!



Mun mies - ihan vapaaehtoisesti - tekee kaikkea pientä mistä tietää mun nauttivan (vaikkei itse olekaan hirveän innoissaan välttämättä). Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin että tuo kukkia joka lauantai, ostaa mun lempijäätelöä mitä itse inhoaa, katsoo välillä lällärileffoja, antaa öljyhierontaa vaikkei koskettamisesta itse niin pidäkään jne jne. Kodin hoitaminen yhdessä nyt on itsestäänselvyys, siksi en tuossa sitä listannutkaan.



Samalla tavalla minä yritän huomioida niitä asioita mistä hän pitää; katson autontuunausohjelmia, käyn moottoripyöräliikkeessä kuolaamassa hänen kanssaan, kunnostin hänen kanssaan jenkkiautoa, suunnittelen viskimatkaa kun täyttää pyöreitä (inhoan viskiä), pidän huolta ulkonäöstäni koska hän nauttii hyvinhoidetusta ja halukkaasta vaimosta jne.



Eipä tuosta hirveää rasitusta ole kummallekaan ollut, mutta varmasti yksi 16v suhteemme onnellisuuden peruste.



Varmimmin ja nopeimmin tämän suhteen tappaisi se että jompikumpi rupeaisi pihtaamaan rakastelua ja hellyyttä. Saisi olla aika hyvä selitys tuolle että uskoisi puolin tai toisin rakkauden olevan yhä täydellistä ilman fyysisyyttä!

... että suomalaisella miehellä on kaksi perustarvetta: pitää vaimo tyytyväisenä ja saada olla rauhassa. Ehkä noiden kahden asian suhde eri miesten kohdalla sitten vaihtelee...



Omalle miehelleni ainakin on hyvin tärkeää, että minä olen tyytyväinen, ja hän näkee paljon vaivaa asian eteen - ja onnistuu erinomaisesti :)

Kyllä ainakin oma mieheni koittaa pitää minut tyytyväisenä ja on onnistunut siinä jo yli kymmenen vuotta. Tiedän kyllä ettei kaikki miehet ole sellaisia. Ihme tuuri kun on tuollaisen löytänytkin.

Elämä on paljon onnellisempaa, jos vaimo on tyytyväinen. Onnellinen vaimo tekee hyvää myös miehelle ja periaatteessa onnellisuuden kierre on valmis.



Ja... mahdollisuus saada on suurempi, jos vaimo on tyytyväinen. Että on siinä itsekkaatkin syyt mukana.



Ja varmasti myös suuri(n) osa vaimoista pyrkii samaan, eli että mies olisi tyytyväinen.

jotta saisi pillua.

simple as that.

Miehelle lähes kaikkein tärkeintä rakastelussa että minulla on hyvä olla, ja saan nautintoa.Hän sanoo että hänen nautintonsa nousee kun näkee minun nauttivan, ja se pitänee paikkansa.

Ja... mahdollisuus saada on suurempi, jos vaimo on tyytyväinen. Että on siinä itsekkaatkin syyt mukana. Ja varmasti myös suuri(n) osa vaimoista pyrkii samaan, eli että mies olisi tyytyväinen.

Entäs sitten, kun vaimolle ei kelpaakaan mikään, mitä mies tekee? Valivali sitä ja valivali tätä, vaikka kaikessa auttaa ja huomioi, missä ehtii. Seksistä ei tietoakaan, puhumattakaan miehen, siis minun, huomioimisesta millään lailla. Sehän alkaa vi*uttamaan pidemmän päälle, eikä silloin enää kiinnosta itsekään suorittaa huomioimista, kun ei sillä saavuta mitään. Jännä juttu, että ero tuli ja sehän on minun syyni, vaikka en itse eroa halunnut.

Ja... mahdollisuus saada on suurempi, jos vaimo on tyytyväinen. Että on siinä itsekkaatkin syyt mukana. Ja varmasti myös suuri(n) osa vaimoista pyrkii samaan, eli että mies olisi tyytyväinen.

Entäs sitten, kun vaimolle ei kelpaakaan mikään, mitä mies tekee? Valivali sitä ja valivali tätä, vaikka kaikessa auttaa ja huomioi, missä ehtii. Seksistä ei tietoakaan, puhumattakaan miehen, siis minun, huomioimisesta millään lailla. Sehän alkaa vi*uttamaan pidemmän päälle, eikä silloin enää kiinnosta itsekään suorittaa huomioimista, kun ei sillä saavuta mitään. Jännä juttu, että ero tuli ja sehän on minun syyni, vaikka en itse eroa halunnut.

Jaa- sulla on ollut sellainen perusnegatiivinen vaimo. En osaa sanoa tuohon mitään, kun itse olen sellainen peruspositiivinen. Tykkään seksistä ja silloinkin kun itseä ei haluta niin mukava on silti antaa toiselle nautintoa vaikka suikkarilla. Siinä kyllä on itsekyyttäkin mukana, koska sillä saa pisteet kohoamaan, mutta haittaakse?

että parisuhteessa molemmat haluavat pitää toisen tyytyväisenä. Tietysti. Tottakai mä haluan että se ihminen, jota rakastan eniten maailmassa, on tyytyväinen. Ja ilman muuta mieheni haluaa myös että minä olen tyytyväinen. En tajua miten muuten voisi olla.

joka ottaa itsestäänselvyytenä kaikki jutut jotka teen häntä ilahduttaakseni, ja alkaa vaatia vain lisää ja lisää... lisäksi valittaa jatkuvasti. Eikä puhettakaan vastavuoroisuudesta.

No, en enää kauheasti teekään juttuja häntä ilahduttaakseni. En passaa koska hän muuttuu heti kamalaksi passuuttajaksi ja juoksuttajaksi jos vähänkään erehtyy jotain toisen puolesta tekemään.

Harmi, kun minä tykkäisin sellaisesta ilahduttamisesta puolin ja toisin, pienillä arjen teoilla.

Ja... mahdollisuus saada on suurempi, jos vaimo on tyytyväinen. Että on siinä itsekkaatkin syyt mukana. Ja varmasti myös suuri(n) osa vaimoista pyrkii samaan, eli että mies olisi tyytyväinen.

Entäs sitten, kun vaimolle ei kelpaakaan mikään, mitä mies tekee? Valivali sitä ja valivali tätä, vaikka kaikessa auttaa ja huomioi, missä ehtii. Seksistä ei tietoakaan, puhumattakaan miehen, siis minun, huomioimisesta millään lailla. Sehän alkaa vi*uttamaan pidemmän päälle, eikä silloin enää kiinnosta itsekään suorittaa huomioimista, kun ei sillä saavuta mitään. Jännä juttu, että ero tuli ja sehän on minun syyni, vaikka en itse eroa halunnut.

mutta miehestäni ei.

että parisuhteessa molemmat haluavat pitää toisen tyytyväisenä. Tietysti. Tottakai mä haluan että se ihminen, jota rakastan eniten maailmassa, on tyytyväinen. Ja ilman muuta mieheni haluaa myös että minä olen tyytyväinen. En tajua miten muuten voisi olla.

Mä en ainakaan tykkää.

Inhottavinta oli kun äijä toi aamikahvit sänkyyn...

Ja... mahdollisuus saada on suurempi, jos vaimo on tyytyväinen. Että on siinä itsekkaatkin syyt mukana. Ja varmasti myös suuri(n) osa vaimoista pyrkii samaan, eli että mies olisi tyytyväinen.

Entäs sitten, kun vaimolle ei kelpaakaan mikään, mitä mies tekee? Valivali sitä ja valivali tätä, vaikka kaikessa auttaa ja huomioi, missä ehtii. Seksistä ei tietoakaan, puhumattakaan miehen, siis minun, huomioimisesta millään lailla. Sehän alkaa vi*uttamaan pidemmän päälle, eikä silloin enää kiinnosta itsekään suorittaa huomioimista, kun ei sillä saavuta mitään. Jännä juttu, että ero tuli ja sehän on minun syyni, vaikka en itse eroa halunnut.

Nro.14 siis tässä.

Ihan normaalia lapsiperheen arkea, isä(minä) töissä, äiti kotona. Ennen töihin lähtöä perheelle ruokaa, töiden jälkeen tiskikoneen laittoa, viikonloppuna imurointia. Kyse siis täysin normaaleista kotitöistä tässä tapauksessa, mutta ilmeisesti minun olisi pitänyt vaimon puolesta tehdä kaikki muutkin kotityöt sillä aikaa kun olen töissä, ettei hänen tarvitse niitä kotona ollessaan tehdä. Muut vaimon huomioimiset, esim. viikonloppuaamuna ipanoiden kanssa, että saa nukkua pidempään yms. siihen päälle ja aina vaan valitusta, kun en tee tarpeeksi. Ei tarvitse kaukaa hakea esimerkkejä, kun mies ei osallistu mihinkään kotitöihin. Kuinkahan huonoja miehiä/isiä ne sitten on, kun minä olen näin kauhea ollut...

että kotitöiden tekeminen olisi minun huomioimistani,tai lasten hoito. En pidä niitä asioita ensisijaisesti omina asioinani, lapsetkin meillä ovat yhteisiä. Minun huomioimiseni on sitä, että jutellaan minunkin asioistani, tehdään yhdessä asioita, jaetaan kaikkea, nauretaan yhdessä jne. Ja onneksi oma mieheni minua myös huomioi, eikä kuvittele, että se, että viettää aikaa omien lastensa kanssa, on minun huomioimistani.



Tottakai minusta naisenkin pitää kotitöihin osallistua, mutta silti minusta se, että mies tekee kaikki kotityöt täysin yksinkin, ei ole vaimon huomioimista, se on vaan sitä kotitöiden tekoa.

kyllä se jos mies tekee kaikki kotityöt on vaimon huomioimista. Kotityöt pitäisi jakaa tasan jos molemmat töissä. ja jos toinen hoitaa toisen osuuden on se todellakin toisen huomioimista. Jos toinen on kotiäitinä tai koti-isänä, minusta tällöin hänen tehtävä on hoitaa suurin osa kotitöistä. Tällöin jos puoliso tekee paljon kotitöitä, hän huomioi toista. Mies kertoi että teki aamuisin perheelleen ruokaa -> huomioimista jos vaimo vielä kotiäitinä. Itse en ikinä aamuisin ennen töihin lähtöä tekisi ruokaa, kyllä se jäisi miehen huoleksi (pääsee aikaisemmin töistä) töiden jälkeen.

että kotitöiden tekeminen olisi minun huomioimistani,tai lasten hoito. En pidä niitä asioita ensisijaisesti omina asioinani, lapsetkin meillä ovat yhteisiä. Minun huomioimiseni on sitä, että jutellaan minunkin asioistani, tehdään yhdessä asioita, jaetaan kaikkea, nauretaan yhdessä jne. Ja onneksi oma mieheni minua myös huomioi, eikä kuvittele, että se, että viettää aikaa omien lastensa kanssa, on minun huomioimistani.

Tottakai minusta naisenkin pitää kotitöihin osallistua, mutta silti minusta se, että mies tekee kaikki kotityöt täysin yksinkin, ei ole vaimon huomioimista, se on vaan sitä kotitöiden tekoa.

On ne kotityöt tehtävä, vaikkei sitä toista siinä oliskaan - se työssäkäyvä isä joutuisi ne tekemään joka tapauksessa, jos vaimoa ei olisi, ja jos ei miestä ole, joutuisi vaimo ne tekemään yksinään.

Minunkin mielestäni huomiointi tulisi olla asioita, joista tietää toisen nauttivan tai joista toinen tykkää erityisesti. Lastenhoito voi olla sitä, jos se antaa toiselle mahdollisuuden tehdä jotain, mitä toinen ei yleensä pysty tekemään tai saa tehdä - kavereiden kanssa ulos menoa tai jotain vastaavaa, mutta töiden jälkeen vartin leikkiminen omien lastensa kanssa ei ole puolison huomioimista. Minä kaipaisin juttelua minun asioistani, asioiden yhdessä tekemistä, selkähierontaa ja ajan antamista minulle. Valitettavasti minun mieheni luulee, että omien lastensa hoitaminen on minun huomioimistani, vaikka se ei toisinpäin olekaan niin. Siis hänelle ei huomioimiseksi riitä se, että minä hoidan lapsiamme kaikki päivät.

Nuo olivat vain esimerkkejä tuohon passaamiseen. Ei silti tarkoita, etteikö ollut muutakin ns. aitoa huomioimista. Ravintolailtoja, elokuvia, hartioiden ja selän hierontaa ja mitä tuohon nyt jonon jatkoksi sitten vapaasti voi keksiä, jotta vaimolla olisi ollut hyvä olla, eikä ehkä olisi itsekään tarvinnut aina kuunnella sitä jatkuvaa kiukuttelua ja valittamista. Kyse ei ollut avun tai huomioimisen puutteesta, mikään ei vaan riittänyt, kaikki oli aina huonosti. Tuolla ylempänä joku (nro.15 vai 16?) mainitsi perusnegatiivisesta luonteesta. Sitä juuri, eikä sellaista kauan jaksa itsekään hermostumatta kuunnella ja seurata.