Sitä mä en käsitä miten psykoterapiassa vanhojen märehtiminen parantaa masennusta?

että kun ne asiat saa käsiteltyä ja hyväksyttyä, ne voi jättää taakseen.

että kun ne asiat saa käsiteltyä ja hyväksyttyä, ne voi jättää taakseen.

Masennus vaan lisääntyy kun vanhoja paskoja kaivelee.

uuden elämän alku.

Itselleni ei sopinut, kun minulla muutenkin oli jo alunperin ongelmana liika menneiden vatvominen ja oman tunne-elämäni liiallinen analysoiminen ja syiden etsiminen joka hiton asialle. Sitten kun terapia vielä oikein ylltti enemmän siihen niin homma meni ihan solmuun.



Mulle auttoi kun eräs tuttava joka ei edes ole mikään ammattilainen näissä sanoi, että voithan sinä kohdata sen menneen nykyhetkessä, siinä miten se juuri nyt vaikuttaa tuntemuksina ja ajatuksina. Että ei sinun niitä syitä tarvi löytää, vain kohdata, hyväksyä ja elää läpi. Aloin tehdä näin ja kas kummaa, aika pian alkoi helpottaa.

mutta varsinkin jos lapsuudessa tapahtuu jotain traumaattista, niin voi olla, että sen trauman tiedostamiseksin vaaditaan työtä. Ja toisaalta se tapahtunut asia ei välttämättä ole mikään lapsuuden trauma vaan ihan lyhyemmänkin ajan sisällä sattunut.



Eikä pääosassa pitäisi olla menneiden penkominen vaan sen havainnoiminen, että miten menneet vaikuttavat omaan toimintaan ja olotilaan nykyhetkessä. Ja tuota vaikutusta aletaan tunnistaa, niin seuraava askel on pyrkiä oppimaan uutta reagointitapaa asioihin.



Sitten taas jos ei osaa tunnistaa masennukselleen mitään selkeää syytä tai alkupistettä, niin tuollainen työskentely on tietysti vaikeampaa. Toisaalta eivät ne lääkkeetkään masennusta sen enempää paranna, joka tapauksessa ihmisen on itse käytävä työskentelyä oman päänsä sisällä.

ihminen



-hyväksyy että näin nyt on käynyt ja



-sille ei välttämättä aikoinaan itse voinut mitään



-nämä tapahtumat aiheuttavat sen että tietyissä tilanteissa tapani reagoida on tietynlainen



-saa keinoja niissä ahdistavissa tilanteissa tehdä parempia ratkaisuja vanhoista kokemuksista huolimatta.



esimerkiksi siksi. Vanhojen "märehtimisellä" ei ole tarkoitus vain itkettää ihmisä.

paranna ketään. Toki ne on hyvä käydä läpi, mutta aika pian pitäisi päästä eteen päin, että tervehtymistä voisi tapahtua.



Eräs sukulaiseni on surullinen esimerkki siitä, kuinka ravasi "terapiassa" vuosia ja vuosikymmeniä mutta mitään parantumista ei tapahtunut. Syynä oli se, että terapeutti salli tämän henkilön vatvoa näitä vanhoja asioita vuodesta toiseen. Vieläkin näkee painajaisia tapahtuneesta vaikka aikaa on kulunut jo n. 25 vuotta.

Ei se mitenkään taianomaisesti ole masennusta parantanut, mutta olen oppinut todella paljon omista reaktioistani ja käytöksestäni ja saanut uusia näkökulmia ja ajattelutapoja sen sijaan, että velloisin niissä samoissa ajatuksissa koko ajan.

Olen myös joutunut kohtaamaan sellaisia tuntemuksia, joita en ole tiennyt minussa olevankaan. Asioita, joita olen tiedostamattani työntänyt pois kun ne pyrkivät pintaan, ne kun ovat olleet liian kipeitä kohdattavaksi yksin, mutta terapeutti osaa auttaa niiden kohdalla.

ihminen

-hyväksyy että näin nyt on käynyt ja

-sille ei välttämättä aikoinaan itse voinut mitään

-nämä tapahtumat aiheuttavat sen että tietyissä tilanteissa tapani reagoida on tietynlainen

-saa keinoja niissä ahdistavissa tilanteissa tehdä parempia ratkaisuja vanhoista kokemuksista huolimatta.

esimerkiksi siksi. Vanhojen "märehtimisellä" ei ole tarkoitus vain itkettää ihmisä.

että kun ne asiat saa käsiteltyä ja hyväksyttyä, ne voi jättää taakseen.

Masennus vaan lisääntyy kun vanhoja paskoja kaivelee.

Päinvastoin, jos ne asiat jättää roikkumaan ne palaa sieltä ennenpitkään kummittelemaan ja on entistä pahempi masennus. Siks ne asiat käydäänkin psykologilla läpi, haetaan niihin eri näkökantoja ja opitaan hyväksymään ne.

Ja masennustani en koe ongelmaksi.

Heti otsikosta tunnisti.

Olen myös joutunut kohtaamaan sellaisia tuntemuksia, joita en ole tiennyt minussa olevankaan. Asioita, joita olen tiedostamattani työntänyt pois kun ne pyrkivät pintaan, ne kun ovat olleet liian kipeitä kohdattavaksi yksin, mutta terapeutti osaa auttaa niiden kohdalla.

Paha olo on kuin psyyken ojentama kahva johon kiinni tarttumalla ongelma saadaan vedettyä päivänvaloon. Psyyke haluaa traumoistaan eroon, ihminen ei vaan usein itse osaa.