Kun ei pysty syömään hirveästä nälästä huolimatta...

Olen nyt sairastellut kaksi viikkoa putkeen. Sairastelu alkoi noroviruksella, jatkui pahoinvoinnilla ja viikon kestäneellä kuumeella ja sitten kurkkutulehduksella, pientä pahoinvointia on yhä - eilen aamulla oksensin kerran.



Ongelma on seuraava: minulla on ollut jumalattoman kova nälkä koko ajan ja se ei laannu, koska en saa syötyä mitään kiinteää ruokaa. Lämpimän ruoan tuoksu saa minut pahoinvoivaksi(en ole raskaana). Hiljalleen kaikki mehukeitot, jogurtit, tehojuomat saivat minut myös huonovointiseksi eli en oikein pysty käyttämään niitäkään ravintona.



Mies yritti reilun viikon verran pakottaa minua syömään - tekemällä ruokia, katsomalla vieressä itkuani, koska syöminen sattui, puhumalla ja myötäelämisellä, mutta ei jaksa eikä halua enää pakottaa aikuista ihmistä syömään.



Eilen yritin syödä vähän puuroa ja mustikoita - mustikat meni alas, mutta ei vienyt nälkää - pahensi vaan. Puuroa en pystynyt syömään paljon yhtään.



Minusta tuntuu, että kun esim. juon lasillisen vettä antibiootin yhteydessä, se aiheuttaa minulle ruokatorvessa kamalan olon - tuntuu kuin ruoka lähtisi takaisin ylös, vaikka tuskin lähtee?



Miksi syöminen tekee minulle kipeää ja aiheuttaa pahoinvointia?



Olen kuitenkin aina omannut hyvän ruokahalun ja nautin syömisestä.



Minulla ei uskoakseni ole mitään pahempaa stressiäkään taustalla - ainoastaan tuo pidempikestoinen sairastelu.



Olo alkaa käymään tosi huteraksi ja heikoksi. Minua pyörryttää ja heikottaa ja nälkä on aivan mahdoton.



Mitä ihmettä oikein läpikäyn? Tämä on todella tuskaista aikaa minulle ja tekisi mieli vain itkeä... :'(