Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vihaanko teistä kukaan äitiään?
15.04.2012 |
Mun äiti on erikoinen, sotkuinen, tunnekylmä, pihalla, sairas, epäluotettava, eronnut, köyhä ja elämänhallintaa ei ole. Voiko paremmin mennä?? Olen kärsinyt hänestä, hänen teoistaan ja tekemättä jättämisistään koko elämäni, 30 vuotta. Hän juuri ilkeästi toteaa, et keskity omaan elämääsi. Miten voi kun vanhemmilta ei ole saanut pienintäkään tukea opiskeluissa, häissä, asunnon hankinnassa ta ylipäätään missään? Olen yrittänyt elää eteenpäin, mutta ärsyttää kun on muodollisesti muutaman kerran vuodessa oltava tekemisissä.. Onko muilla yhtä pahaa tilannetta?
Kommentit (4)
Äitini on kylmä, itsekäs, ja hänellä on jonkin asteinen persoonallisuushäiriö, jota ei kuitenkaan ole diagnosoitu. Hän on pilannut isäni elämän, joka ei kuitenkaan osaa/uskalla lähteä suhteesta ja jättää äitiäni, koska tietää miten äitini tulisi pilaamaan hänen loppuelämänsä. Äidilleni on myös raha kaikki kaikessa, mutta sitä ei varmasti anneta kenellekään muulle kuin itselle. Ulos päin tulee näyttää pärjäävältä ja hyvinnoivalta, mutta sisältä hän on täyttä paskaa. Vaikeista asioista on turha puhua hänen kanssaan. Hän ei mielestään tee koskaan virheitä. Jos jokin asia ei mene kuin hän haluaa, hän raivostuu totaalisesti.
Meidät lapset hän on ajanut kotoamme vuorotellen pois, kun emme ole toimineet teininä kuten hän on halunnut. Hänen kun on saatava pitää kaikki narut hallussaan, eikä kukaan saa asettua häntä vastaan. Hänen ansiotaan on myös, että itsetuntoni on todella huono.
Että tosiaan välillä tuntuu kyllä, että vihaan äitiäni. Toisaalta haluan tehdä asioita oikein ja pyrkiä olemaan väleissä hänen kanssaan. Turhauttaa vain, kun en voi sanoa hänelle suoraan, mitä mieltä todella olen hänestä ja hänen käytöksestään. Haluisin vain elää omaa elämää ja olla ajattelematta häntä tai hänen tekemisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kyllä pojalleen todella tunnekylmä ja ilkeä. Hämmästyttää vain, että miksi hän on sellainen?
tosin olen päässyt vihastani eroon kun jossain vaiheessa tajusin, että hän ei ole sen arvoinen, että tuhlaisin jatkuvasti energiaani häneen. Nyttemmin se on muuttunut sääliksi.
Siinä suhteessa kyllä viha leimahtaa esiin, jos mietin, että millainen raunio olin kun 18-vuotiaana pääsin lähtemään pois kotoa. Tuntuu että menetin ne parhaat mahdollisuudet siihen että jouduin parantelemaan itseäni todella pitkään ennen kuin kykenin "normaaliin" elämään ja ihmissuhteisiin.
Alue: Aihe vapaa
tunteesta kun tajuat, että luultavasti ? äitisisikään ei ole juuri saanut mitään eväitä elämää varten. Jos näin on niin jatka omaa elämääsi ja hanki tietoa ja taitoja miten parhaiten selviäisit itse. Kukaan ei voi sanoa etteikö nykyään saa hankittua apua!