Missä vaiheessa kahden lapsen kanssa helpottaa?

Aiemmin helpottaa, mitä isompi ikäero, sitä myöhemmin, mitä pienempi ikäero.

ja mistä syyst ? Kiva jos viitsit vastata ja ihan kaikella ystävällisyydellä kysyn.

ja vaan mietin tätä asiaa... :) ap

Mutta jos on toisinpäin tai esim. kummatkin vauvat ovat vaativia, niin silloin tilanne voi olla äärimmäisen rankka muutaman vuodenkin. Ei siis voi yleistää...

meillä äärimmäisen helppo esikoinen nyt muutaman kuukauden vajaa 4v. ja kuopus 6kk, eikä niin helppo vauva. Rankkaa on ollut, monet itkut on itketty ja jopa tullut miettityä, että miksi tehtiin toinen lapsi, tämä ajatus onneksi vain ohimenevää sorttia ja tulee mieleen aina niinä todella huonoina hetkinä.

Odotan hullun lailla ajan kulumista ja yritän lohduttaa itseäni, että se kirkkain kruunu antaa vielä odotuttaa itseään.

Ihan kuin joka lapsen kanssa.

Nauti nyt hyvä ihminen, kaiholla tulet ennen pitkää muistelemaan aikaa kun lapset oli pieniä. Se aika nimittäin on ohi ennenkuin tajuatkaan.

Ja nyt kun kuopus 1½v. niin elämä hymyilee. Valitettavasti meillä meni näin kauan. Kuopus siis meillä se vaativampi tapaus. Mutta eipä ole mitään niin ihanaa kuin seurata lasten touhuamista keskenään! :)

Tsemppiä ap:lle! Mielestäni oikean valinnan olette tehneet, vaikka aluksi se rankkaa onkin.

kaikkensa tehnyt ja vauva vaan narisee, kitisee ja vääntelehtii päivät pitkät ?

Jos joudut valvomaan yökaudet ja päivisinkään et saa lepohetkeä...vauva kitisee ja vääntelehtii jatkuvasti ja on vaatimassa tauotonta huomiotasi, esikoinen repii lahkeesta jne...ja tätä jatkuu puoli vuotta niin kyllä se vie mehut kenestä tahansa ihmisestä. Kokeilepas joskus. Ei se ole enää nautittavaa, kun ei ehdi edes vessaan mennä rauhassa ja kun syöt ruokaa on sulla kiemurteleva vauva toisella käsivarrella ja kaappeja lattialle tyhjentävä esikoinen kaverina. TUrha siinä on tulla sanomaan että " nauti tästä hetkestä" .



t: ei ap

Naperot leikkivät jo ihan kivasti kaksistaan ja isompi osaa auttaakin.

Ulosmeno on vielä aikamoista rumbaa kun molempia täytyy auttaa pukemaan, mutta esim. ruokailu on ollut jo monta kk vaivatonta kun molemmat syövät itse.

Jälkeenpäin katsoen se oikein megavaikea ja raskas aika oli tosi lyhyt.

... sen takia kai se kolmaskin olisi toiveissa!

viidessä vuodessa helpottanut mitenkään. Lisäksi kolmannen syntymä ei ole vaikeuttanut sitä mitenkään. Nämä kaksi vaan jaksaa tapella ja olla hankalia.

Jos olisi itse kokenut vaikeita aikoja lasten kanssa, ei viljelisi tuollaisia klisheitä ollenkaan...



Kun molemmat lapset sairastaa ja elämä on pelkkää itkua ja huutoa aamusta iltaan (ja rikkinäset yöt päälle), sitä RUKOILEE, että kumpa tämä olisi mahdollisimman pian ohi! Eikä takuulla kaipaa sitä aikaa takaisin!!



Meillä lapset nyt 4v ja 2v ja alkaa elämä helpottamaan. Toisen lapsen syntymnä jälkeinen vuosi on ollut elämäni kamalin, enkä iknä tule kaiholla muistelemaan sitä helvettiä.



Mutta ap:lle: riippuu niin lastesi luonteista ja siitä, ovatko he terveitä vai sairastelevia. Jos he ovat perusterveitä ja " hyvä" luontoisia, ja sinulla on mahdollisuus omaan aikaan silloin tällöin, ei välttämättä vaikeita aikoja edes tule. Joissakin perheissä toisen lapsen syntymä ei tee elämää yhtään sen vaikeammaksi (vaikka lasten ikäero olisikin pieni). Meillä elämän vaikeuteen oli useita eri syitä.

Eli nyt nuorempi 2v ja onhan nyt vähän helpompaa, eli ensimmäinen vuosi mulla aika rankka, mun mies tekee aika paljon töitä, eli olin yksin kahden kanssa tosi paljon, eli riippuu onko miehes sun apuna, miten esikoinen suhtautuu tulokkaaseen ja minkälainen tempperamentti tällä uudella pienokaisella on, mutta lupaan että ensimmäinen vuosi ainakin menee vauhdilla. =)





Ihanaa vauva vuotta ja jaksamista.

Esikoinen oli rauhallisempi tapaus joten pieni vauva meni siinä rinnalla ihan jees, mutta voi äimän käki jos tähän nyt sitten syntyisi vauva :)



Lapset tappelevat miltei tauotta, tosin sitten halailevat ja nauttivatkin toistensa seurasta. En tiedä onko se tuollaista aina sisarusten kanssa? Pienempi vielä sellainen paukapää joka ei kuuntele neuvoja ja kieltelyitä, joten esim parkkipaikat joudun kantamaan. Itse koen että sitten kun saan vietyä hänet paikasta a paikkaan b niin että lapsi itse kävelee, helpottaa olo meillä.



Tosin koska isompi sisarus vielä välillä käy potalla, on se saanut pienemmän matkimaan pottailua kanssa, ja melkein kaikki tarpeet tulee pottaan pienemmältäkin.



Joo, itse oottelen vielä siihen että pienempi on 3v. Sitten mietimme onko helpompaa ja mahdollisesti annamme se kolmannen tulla jos on tullakseen. Mahdollisesti ;)

talossa oli helposti kahdeksankin kakaraa. eikä yhtään vinguttu kuinka rankkaa se oli. nyt ollaan heti itkemässä kun ei olekkaan aikaa istua tietokoneella koko päivää. ennen ei myöskään ollut kaikkia nykyajan hienoja kodinkoneita. ruuanlaitto ja siivous kuului automaattisesti naisille. tuntuu että naiset ei nykysin muuta tee kun vinkuu ja valittaa. kaikki kunnia mun äidille ja mummolle, ne todella sen ansaitsee. mä en tollasia teiän kaltasia vinkuiitoja vaimokseni huolis vaikka maksettais.

vaimoks kyllä rupeiskaan.

Tarkoituksesi oli ärsyttää ja siinä kyllä onnistuit.

missä äiti juoksi pellolla. Ennen vanhaan lapsia kuoli suhteellisen paljon enemmän, ennen vanhaan oli paljon asioita erilailla.



Toki silloinkin löytyi ajattelemattomia tolloja. Niihin ei edes aika pysty.

mulla avovaimon kanssa 2 lasta. mä meen joka aamu seittemäks työhön, jota mä vihaan. teen pitkää päivää, että muija voi olla kotona lasten kanssa. ja kun mä tuun kotiin, kämppä on ko kaatopaikka. enkä edes liiottele. useen se vielä istuu koneella yöpaita päällä, lapsilla paskaset vaatteet niskassa tai sitten hyvässä lykyssä ei yhtään mitään. ei puhettakaan ruuasta. mun pitää enstöikseni painuu kauppaan. no hyvä. sit mä tuun himaan ja alan väsätä sapuskaa. raivaan vähän isompia paskoja tai pesen pyykkiä. pistän muksut sänkyy. katon vähän aikaa telkkaria ja arvaas mitä mun muija tekee. koneella. viikonloppusin jos olis mahdollisuus saada muksut hoitoon, ni ei. mulla on hermot ihan vitun riekaleina. T:se edelline mikä numero ny olikaa.

Joku kai pielessä kuitenkin? Olisko avokkisi masentunut?