Mies epäilee onnellisuuttani

Pitkä liitto ja paljon vaikeuksia takana. Nyt jouduimme mielenterveysongelmani vuoksi järjestämään lasten hoitoasiat ym. uusiksi niin, että mies kantaa päävastuun heistä töidensä lisäksi ja minä saan hoitoa sillä aikaa. Vaikka onkin ollut ongelmia, olen onnellinen että mies on tukenut minua ja sanoinkin sen viimeksi toissapäivänä hänelle. Tänään mies kuitenkin makoili kanssani sängyllä, jutteli niitänäitä ja alkoi sitten hieman surumielisesti mutta hymyillen epäilemään ääneen onnellisuuttani. Yritin selittää hänelle parhaani mukaan että vaikka minun on ollut mielenterveysongelman puhkeamisen jälkeen usein vaikea olla, olen eristäytynyt hieman jne. niin tahdon kuitenkin olla mieheni kanssa ja nukkua hänen kanssaan samassa sängyssä. "Mutta silloin aikana x sä et tahtonut...", vastasi mies.



Voi helvetti. Miehellä on taipumusta tämäntyyppiseen marttyyrimaisuuteen ja syyttelyyn ja juuri nyt tuntuu että en jaksaisi yhtään vakuutella häntä kaikesta uudestaan ja uudestaan! Olen pyytänyt menneisyydessä ettei hän "päättäisi" puolestani olenko onnellinen vai en ("tuskin olet, näytit eilenkin niin nyrpeältä"), vaan eipä epävarmuus näytä mihinkään karisseen...



Koen miehet syytökset paitsi ahdistavina, myös epäoikeudenmukaisina ja lapsellisina. Okei, aina ei ole hyvä olla, mutta kyllä minä päällisin puolin olen elämääni tässä perheessä yhä tyytyväinen! Mitäköhän mies yrittää sanoa näillä puheillaan..?