Lue keskustelun säännöt.
Blogistit tekevät karhunpalveluksen lapsilleen ostamalla kalleinta merkkivaatetta
14.04.2012 |
ja kaapit täyteen. Lapsille opetetaan jo pienestä, että onni ja ilo maksetaan rahalla. Tiedän kokemuksesta (ystäväni), että tuosta jää päälle tietty ajattelu ja aikuisena ihminen sitten helposti ajautuu velkakierteisiin, kun ei osaa elää pienin rahoin ja kaikki riemu elämään on rahalla maksettavaa :(
Monilla aikuisillakin on se käsitys, että mitä kalliimpaa, sitä kivempaa. Oikeasti ei mene näin, mutta markkinointi on luonut sellaisen mielikuvan ja näin se mielikuva siirtyy hienosti kuluttajiin.
Myös niihin pieniin lapsiin, jotka ovat niiiin onnellisia uudesta pomp de luxin mekostaan tms.
Kommentit (17)
Olen muuten ihan samaa mieltä, mutta mielestäni PompDeLuxin vaatteet ei kylläkään oo mitään kalliita.
Oikeasti kalliit merkit on erikseen.
Itse ostan lapselleni pääasiassa H&M:ää ja Lindexiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pelkästään blogistit ostavat merkkivaatteita, niinkö?
Erittäin mielenkiintoinen ajattelutapa.
on todellista, mutta ulkoista ja maksettua. Siksi vaarallista.
Mua kummastuttaa ylipäänsä tämä ilmiö että pidetään netissä näyteikkunaa perheelle ostetuista kamppeista ja vermeistä. Vaikea nähdä siinä muuta kuin kauheaa huomion- ja palautteenkipeyttä tai kerskailunhalua. Kuvastaa varmaan tätä materialismia ja ostovoimaista aikaa. Toivottavasti ne ostokset ei oikeasti ole näille blogisti-ihmisille ihan niin keskeisellä sijalla elämässä.
nyt allekirjoita tätä. Mä en usko, että niillä lapsilla on hajuakaan siitä, että onko niillä kalliita vai halpoja vaatteita. Ja en usko, että lapset liittävät vaatteisiinsa onnea, rahaa tms.
Itse olen vaatehullu, ja lapsellani on aivan liikaa vaatteita, mutta ne vaatteet eivät kyllä näyttele lapselleni kovinkaan suurta roolia. Se on enemmän mun juttuni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neitokainen on kasvamassa varsin vaativaksi vaatemakunsa suhteen, parin vuoden päästä Jarna on helisemässä kun Nöpölle ei enää markettikampe kelpaakaan.
Perheen rahankäyttö oli hillitöntä, lapsilla aina päällä merkkivaatteita, käytössä uusimmat lelut ym.
Tuli lama, perheen elintaso meni.Lapset ovat nyt aikuisia ja todella isoissa ongelmissa, kun kaikkea kivaa pitäisi edelleen saada (ja heti) mutta rahaa ei ole. No, eipä ole heillä enää luottotietojakaan.
Ja kyllä lapset aika nopeasti huomaa vanhempiensa touhotukset, mm. sen jos äiti vouhottaa merkkivaatteiden perään. Päiväkodissakin jo osaavat verrata kenellä on aidon crocsit ja kellä sittarin feikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapsi on jo kuusivuotias enkä todellakaan ole huomannut, että se ymmärtäisi mitään merkkien tai aitouden perään. Mua harmittaa, kun se kinuu sellaisi karseita rääsyjä, jotka ei maksa mitään, vaikka sillä kaappi täynnä kaiken maailman ihanuuksia ja merkkejä.
Edelleen siis kyseenalaistan tän keskustelun pointit. Ja vaikka mä olen vaatehullu, niin en ole tavarahylly yhtään. Voin viettää lapseni kanssa vaikka kuinka kauan leluosastolla eikä osteta mitään. Lapseni tietää sen ihan hyvin, mutta siitä on ihana katsella kaikkia tavaroita. On siis iloinen siitä, että saa katsella kaikkea eikä todellakaan nosta mitään meteliä siitä, että ei saa mitään.
Eli ei päde tämä pilalle hemmottelukaan meillä...
Lapsesta sun ihanuuden eivät ole ihania. Lapsi ei ole nukke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko väittänyt muuta. Minähän sanoin, että lapsi ei niistä ihanuuksista piittaa. Mikä tekstissäni viittaisi siihen, että pidän lastani nukkena?
nyt allekirjoita tätä. Mä en usko, että niillä lapsilla on hajuakaan siitä, että onko niillä kalliita vai halpoja vaatteita. Ja en usko, että lapset liittävät vaatteisiinsa onnea, rahaa tms.
Itse olen vaatehullu, ja lapsellani on aivan liikaa vaatteita, mutta ne vaatteet eivät kyllä näyttele lapselleni kovinkaan suurta roolia. Se on enemmän mun juttuni...
Mun lapsilla ei oo ainakaan hajuakaan että heillä on kalliit merkkiulkoiluvaatteet ja muitakin kalliita merkkivaatteita. Vanhin on ala-asteella eikä se ymmärrä merkkien päälle mitään. En oo ikinä heille puhunu vaatemerkeistä saati siitä minllaisia hintaeroja niillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen rahankäyttö oli hillitöntä, lapsilla aina päällä merkkivaatteita, käytössä uusimmat lelut ym. Tuli lama, perheen elintaso meni.Lapset ovat nyt aikuisia ja todella isoissa ongelmissa, kun kaikkea kivaa pitäisi edelleen saada (ja heti) mutta rahaa ei ole. No, eipä ole heillä enää luottotietojakaan. Ja kyllä lapset aika nopeasti huomaa vanhempiensa touhotukset, mm. sen jos äiti vouhottaa merkkivaatteiden perään. Päiväkodissakin jo osaavat verrata kenellä on aidon crocsit ja kellä sittarin feikit.
Meidän perheessä rahat olivat myös laman aikana tiukassa ja kävimme paljon kirpputoreilla. Opin pienestä pitäen arvostamaan kirpputoreja ja tekemään sieltä löytöjä. Se on edelleen yksi parhaista taidoista, jotka äitini on minulle opettanut. Aikanaan haluan opettaa lapsilleni saman taidon, oli meillä sitten millainen taloudellinen tilanne tahansa. Jos osaa tulla toimeen vähällä, elämä kyllä kantaa.
toisinpäin. Minä luulin lapsena että olimme köyhiä kun sain vain muutamia leluja ja äitini osti vaatteeni käytettyinä kirppiksiltä (20 v. sitten harvinaista). Kunnes teininä kaverini näytti minulle verokalenterista (sellaisiakin oli ennen ;)) paljon vanhempani tienaavat enemmän kuin hänen ja järkytyin. Kaverilla kun oli aina kaikkea uutta. "Köyhyys" olikin pihiyttä ja suomalaista vaatimattomuutta eli pelkoa ettei vaan muut luule että pröystäillään.
Omille lapsilleni ostan ihan liikaa leluja ja merkkivaatteita. Eli käyttäydyn kun nousukas. Ärsyttää vaan vieläkin omat risat lelut ja epämuodikkaat vaatteet. Kunnioitan nyt vanhempana vanhempieni elämänarvoja mutta pitikö liiotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä totuttaa lapset tiettyyn tulotasoon, jotta heillä olisi myöhemminkin tavoitteita elämässään.
Ihminen joka on kasvanut siten, että on nähnyt miten toimeentulotuilla ja sossun luukulla tulee toimeen, voi hyvinkin luulla, että se on elämää ja se riittää. Sillä hän ei teidä paremmasta.
Jos totuttaa lapset ulkomaanmatkoihin, ei-tarjoustalo-vaatteisiin, ja muuhun normaaliin, niin lapsista tulee ahkeria ja he haluavat aikuisena saavuttaa ja ylläpitää vähintään saman elintason johon ovat tottuneet... eli tekevät töitä sen eteen.
Mua kummastuttaa ylipäänsä tämä ilmiö että pidetään netissä näyteikkunaa perheelle ostetuista kamppeista ja vermeistä. Vaikea nähdä siinä muuta kuin kauheaa huomion- ja palautteenkipeyttä tai kerskailunhalua. Kuvastaa varmaan tätä materialismia ja ostovoimaista aikaa. Toivottavasti ne ostokset ei oikeasti ole näille blogisti-ihmisille ihan niin keskeisellä sijalla elämässä.
Etkö voi ostaa itsellesi kivaa ja jos pidät blogia etkö voi näyttää jostosra. Musta on tosi kiva nähdä muiden ostoksia
Vai pitääkö sun mieliksi kaikkien ostaa vain kirppikseltä.
Ei mun lapsi tiedä mitä vaatteet ovat maksaneet. Jos niillä voi riehua , se riittää.
Jos vanhemmat elävät yli varojen, sille ei voi mitään. Ehkä käyttäisi rahat johonkin muuhun ilman lapsia
Reikähousut päällä voi hyppiä lätäköissä huoletta