Ei se ole helppoa nöyrtyä siihen, että joka päivä lenkkeilevänä

kamalaa. :D

Mulla tapahtui tänä talvena pari todella noloa tilannetta. Hiihtäessä mut ohitti ylämäessä sellanen noin viiden vanha pikkutyttö, joka ei varmaan montaa kertaa ollut käynytkään hiihtämässä. Harjoitteli siinä ja meni mun ohi. Hävetti niin paljon, että pysähdyin siihen ladulle muka soittamaan puhelimella, ihan niinkuin olis ollut tarkoituskin jämähtää siihen.



Toinen sattui lenkkipolulla, kun olin vasta aloitellut päivittäistä hölkkäämistä. Hölkkäsin niin hitaasti, että koiraa ulkoiluttava mummu alkoi saavuttaa mua. Oli pakko kääntyä toiseen suuntaan, koska en halunnut, että se pääsee mun ohi :D

löytyy onneksi jotai joille käyny samoten. :D



Mutta ole onnellinen siitä, että jaksat käydä siellä hiihtämässä ja hölkkäämässä. :)



Minulta jäänyt tänä talvena hiihdot ja luistelut väliin. viime kesänä jäi jo juoksulenkit ja rullaluistelut. nyt näköjään alkaa olla, että ei enää edes lenkille pysty lähteä.

jos kunto on noin huono ettet kahta kilometriä jaksa? Oletkos kuullut lepopäivien välttämättömyydestä? Kunto nousee nopeasti kun sen tekee oikein (=ei aloita liian rankasti, ja antaa kehonsa palautua kunnolla).

en enään selviä joka päivä lenkille, hyvä jos kerran viikossa.



minulla on syöpä.



ap

ap

Mulla hieman samanlaisia kokemuksia. Ennen olin himotreenaaja ja juoksin cooperissakin vielä puolitoista vuotta sitten 3300m. Tällä hetkellä en jaksa käydä ollenkaan lenkillä tai muuten urheilla.

Mulla on masennus.

Voi,voimia 9 toivottavasti saat masennukseen apua, ja jaksat vielä nähdä valoa tunnelin päässä.



Itse kulkenut 5 vuotta terapiassa vakavan masennuksen vuoksi.



Etä hali.

siinä on ohikulkijoille jutun juurta ku teini mamma sielä lykkää rattaita, hiissaa niin hiljaa että mummot ja papat ehtii ohi mennä.



Mikä lie juopon retku ku naama iha turvonnu ja välillä aina pysähtelee sen näkösenä, että kohta oksentaa. :D