Vauva ja taapero - selviänkö yksin kotona?

Lapsia kolme 3,5 vuoden sisään syntyineitä (ei kaksosia) ja kyllä mä väittäisin että aluksi oli helppoa kun oli vaan kaksi jotka liikkui ja teki itse.



Nyt kun nuorimmainen on saanut jalat alleen niin tuntuu ettei perässä pysy millään. Yöt on edelleen enemmän levottomia kahden nuorimmaisen puolesta ja päivällä välttelevät päiväunia kuin ruttoa.



Itse en voi siis väittää että helpommaksi käy kun vähän kasvavat, ehkä sitten tosiaan kun kuopus on 5-vuotias? :)

Mutta kaikesta selviää. Apua kannattaa pyytää, aina ei tarvitse olla siistiä, aina ei ole pakko lähteä ulos ja joskus ruoaksi voi tarjota puuroa vaikka sitä oli myös aamupalaksi.



Omista harrastuksista ja levosta kannattaa muistaa huolehtia aina kun voi.



Loppujen lopuksi, oli kuinka rankkaa tahansa, et vaihtaisi sitä mihinkään :)

Aikoinaan pähkäilin itse saman kysymyksen parissa, nyt se jo vähän huvittaa. Esikoinen oli 1v3kk, kun toinen syntyi. Meillä oli rakennusprojekti silloin täydessä käynnissä, ja käytännössä hoidin yksin kodin ja lapset.



No minä selvisin, ja nyt kotona on 4 alle kouluikäistä lasta. Viideskin ehtii syntyä ennen kuin esikoinen menee eskariin.



Mulla on ollut helppoa, lapset ovat perusterveitä ja nukkuneetkin suhteellisen hyvin. Joskus toki väsyttää, mutta itse olen osani valinnut, enkä valita.



Eli en periaatteessa näe syytä mikset selviäisi, mutta ihmiset ovat erilaisia. Se mikä on toiselle helppoa, voi olla toiselle tavattoman raskasta.

Minun lapsillani on 2 vuotta ikäeroa. alkuun oli rankkaa kun isompi oli mustasukkainen, ei voinut hetkeksikään jättää lapsia kahdestaan että olisi päässyt vessaan tms. koin ensimmäiset 3kk rankimpana aikana, muuta en niitäkään aikoja pois vaihtaisi. kaikki helpottui meillä, kin mentiin kuukausikin ajassa eteenpäin. minun molemmat lapseni ovat olleet todella hyviä nukkumaan aina, joten siinä syy miksi jaksoin:) ja jos nyt valitsisin uudelleen, tekisin laspet samalla ikäerolla! ne on niinku paita ja peppu nyt kun ikää 3 ja 5v! ovat samaa sukupuoltakin.

Meillä ikäero 1v 10kk ja täytyy sanoa, että on hyvin vaihtelevaa, mutta nyt kun kuopus 11kk on aivan ihania päiviä ollut jo pidemmän aikaa. Molemmat esim.nukkuvat samaan aikaan n.1,5h-2h päiväunet ja minä pyhitän sen lähinnä itselleni. Voin torkkua, voin lueskella ja ehkä vähän siivotakkin. ;) Tänään ollaan aamupäivällä ulkoiltu ym. Kovasti tietysti heitä vahtia saa, mutta pystyn tekemään vähän kotijuttujakin, kun touhuavat lattialla. Välillä saa vähän komennella, mutta pääasiassa hyvin menee, kun tietyt ja samat rutiinit. Nukkumisella on kyllä minulle suuri vaikutus eli millainen yö, sellainen päivä. Meillä lisäksi mies auttaa käytännössä todella paljon, se myös luonnollisesti auttanut. Pidän kiinni myös omasta ajasta, esim. kävelylylenkeistä ystävän kanssa. Pärjäät varmasti hienosti. Se tietysti on, että jos vauva kovasti valvottaa voi välillä tuntua hyvin raskaalta huolehtia myös uhmaikäisestä hyvillä hermoilla varustettuna. :D Mutta, olen pitänytt kiinni siitä että ulkoillaan melkeinpä mikä tahansa olisi, se piristää aina. Jos sinulla apua saatavilla, käytä!!! Ei tästä tainnut mitään apua juuri olla, mutta tulipa kirjoitettua! Hyvää kevättä teille! Ja kerro mitkä aisat sinua eniten huolestuttavat?

Eli jos esikoinen on jo nyt huono nukkumaan, niin väsymystä tiedossa! Varsinkin, jos ei enää nuku päikkäreitä. Silloin voisi olla hyvä, jos saa jonkun leikkimään isomman kanssa pariksi tunniksi päivisin, että saisit itse nukuttua vauvan kanssa.



Vauva nyt varmasti valvottaa, mutta sen kyllä kestää, jos kohtuudessa pysyy. Miksei silloin tällöin voisi joku ottaa isomman vaikka ulkoilemaan, niin saisit niitä päikkäreitä edes joskus nukkua.



Kun on hyvin levännyt, niin jaksaa mitä vaan, isomman uhmaamiset ja kiukuttelut, vauvan tarpeisiin vastaamisen. Väsyneenä taas pienetkin haasteet ovat välillä ylivoimaisen raskaita!

Kun taapero on niin mustasukkainen ja koko ajan täytyy olla silmä tarkkana ettei pääse muksimaan vauvaa tai heittelemään sitä leluilla.



Taaperon vahtiminen on muutenkin hankalempaa kun jos vauva tarvitsee samaan aikaan syliä.



Mutta hankalimmalta on tuntunut uloslähdöt. Onneksi kesän tullen helpottaa kun ei tarvitse niin paljoa pukea, eikä hikisenä odotella että pääsee ulos.



Mä tein vaikka mitä hankintoja helpottaakseni tätä arkea. Rintareppu olisi todella kätevä, mutta kun minä en osaa sitä pukea päälleni, niin että vauvallakin olisi siinä hyvä olla.



Onneksi on terve vauva. Muuten en tässä pystyisi omin avuin selviämään. No on mua autettu. esim käyty kaupassa mun puolesta.



Kannattaa varautua "pahimpaan" niin selviää paremmin kaikesta.Haasteita on vaikka kuinka paljon, tai sitten ne jäävät hyvin vähäisiksi.



Välillä tulee tilanteita kun molemmat rääkyvät yhtäaikaa ja siinä sitten täytyy nopeasti ratkaista kumpi tarvitsee hoivaa kiireisemmin.

tuntemani naiset pärjäävät ihan hyvin, miehillä tekee tiukkaa kaikki paria tuntia pidemmät kahden lapsen hoitovuorot. Alussa onnistuu, mutta kun vauva ei enää nuku niin paljon, he soittavat vanhempansa apuun... Näin meidän tuttavaperheissä!



Jos tuntuu että et jaksakaan, niin hanki apua. Pelkkä siivouksen ulkoistaminen auttaa jo paljon. Isommalle lapselle voi myös löytyä joku kerho tms. jos päivähoito ei ole teille tarpeellinen vaihtoehto.

ap. :) Ihan hyvä mennä sillä asenteella, että teet elämästä mahdollisimman mukavaa.



Minulla kavereillani on monilla tilanne, että kotona on 2-3 pientä lasta eikä isovanhempia tms. lähellä. Kaikki pärjätään hyvin, mut monet on tosi väsyneitä. Harmittaa, ettei pienemmän lapsen vauva-ajasta nauttinut ollenkaan, koska oli koko ajan niin väsynyt.

Meillä esikoinen oli tosi helppo tapaus, ja tehtiinkin toinen 1,5v ikäerolla. Toinen olikin varsinainen tapaus, oli kovin mahavaivainen, jonka takia olin itse tiukalla imetysdieetillä, söi jatkuvasti, ei huolinut pulloa, nukkuin max 2h vuorokauden ympäri ekat 4kk. Olin siis melkoisen väsynyt. Yritin kuitenkin touhuta mahdollisimman paljon esikoisen kanssa, käytiin 1-2kertaa viikossa kerhossa, jossa leikki muiden lasten kanssa. Viikonloppuisin esikoinen oli aikalailla isän vastuulla, niin sain itse "pesiä" vauvan kanssa ja yrittää nukkua. Välillä esikoinen oli päivän mummonsa kanssa, joka oli aika pelastus. Siis ihan pienetkin asiat helpottavat! Neuvolasta ehdotettiin myös sitä kotiapua, ja meillä kävikin hoitaja ehkä kerran kuussa esikoisen kanssa leikkimässä, jotta pääsin asioille tai vaikka sain vain kunnolla siivottua jne.



Rintareppu ja kantoliina helpottivat myös tosi paljon arkea, samoin se "ensisänky", jota ainakin täällä pääkaupunkiseudulla voi vuokrata ekan neljän kuukauden ajaksi. Siinä vauva nukkui ihan mukavasti niitä pieniä pätkiään samassa kerroksessa meidän kanssa, eikä esikoinen päässyt tökkimään.

Mutta hanki ihmeessä apua, jos mahdollista. Siivousapua, lastenhoitoapua tms. Kahden lapsen kanssa riittää puuhaa, vaikka kaikki menisi hyvinkin. Mutta onhan se nyt luksusta tulla puhtaaseen kotiin tai kerran viikossa juoda kahvikupillinen rauhassa ja lukea vaikka jotain lehteä. Toisaalta mä elänkin niin, että elämästä saa myös nauttia.



Itse olen palstan mittapuun mukaan huono äiti. Laitoin 1,5-vuotiaan lapsen pk:hon 3 x 5 h viikossa. Mietin monenlaista apua, mutta tämä sopi meille parhaitan. Esikoinen heräili 2,2-vuotiaaksi (1,5 veenä vielä 8 kertaa yössä), joten olin aika poikki jo, kun toinen syntyi. Toinen oli myös sekä refluksilapsi että yöheräilijä, joten iloisesti heräilimme miehen kanssa toistakymmentä kertaa yössä. Nyt lapset 3 ja 1,5 ihania, leikkivät yhdessä ja painivat, yöllä tosin pienempi vielä heräilee. Oon kokenut, että oli tosi rankkaa (nyt vähän helpottanut). toki olisin selvinnyt ilman apuja, mutta luultavasti olisin ollut huonotuulisempi, zombiempi äiti. Lisäksi olen hoitanut molempia yksinasuvia vanhempiani.



Mun mielestä sun kannattaa kokeilla ensin ja sitten miettiä, mihin haluat apua, siihen esikoisen ulkoiluun, taloustöihin vai mihin. Ja hankkia sitten.



Onnea loppuodotukseen!

ja miten saat nukuttua. Eli millainen vauva tulee.



Meillä ikäeroa alle 2v, rakennusprojekti eli olin päiväajan kyllä ihan yh. Ja aivan jaksamisen äärirajoilla oltiin, sillä kumpikin lapsi heräili paljon, vauvalla allergioita, esikoisella kunnon uhma jne.



Mutta teillä on sentään paremmat lähtökohdat, jos saat ilta-aikaan edes apua. Voithan katsoa, miten jaksat, ja palkata esikoiselle sitten hoitoapua, jos tuntuu siltä?

välttämättä ole hyvä ottaa sille isommalle hoitajaa paitsi jos se on tosi hyvä tyyppi ja sen saa markkinoitua esikoiselle oikein. Mustasukkaisuus on suurin ongelma tuolla ikäerolla ja siihen se esikoiselle otettu hoitaja auttaa tosi huonosti. Mulla on kaksi ensimmäistä muksua tolla ikäerolla ja ihan hyvin pärjättiin. Aluksi väsytti paljon, kun pienempi ei nukkunut yöllä ja isompi ei päivällä, mutta siitäkin jotenkin selvisi ja sitten pienemmänkin elämä helpotti ja siirtyi nukkumaan yölläkin. Mitä enemmän sä saat annetua aikaa sille isommalle niin sen helpompaa. Ja se koti on isänkin koti eikä mikään luksushotelli.

Kiitos kaikille vastauksista, tosi mielenkiinnolla luin. :) Pitää katsoa nyt tilanteen mukaan, tietysti esim. vauvan unenlahjat määrittää aika paljon.



Teille muutamille jotka kommentoi että on tosi mukavuudenhaluinen ym. jos harkitsee kotiapua. Sanoisin että jos teillä on kaikki luistanut hyvin niin olkaa onnellisia, mutta lapsien hankaluustasossa on erittäin suuria eroja. Oon minäkin välillä ollut huuli pyöreenä kun oon kuullu miten helppoja vauvoja muilla on ollut. Mulla meni eka puol vuotta lasta kantaessa. Ja nukkui kerrallaan korkeintaan puol tuntia, senkin sylissä. Siinä sitten kuuntelee kun toisten vauvat nukkuu 3h päikkäreitä. Eikä meillä vauva suostunu edes oleen vaunuissa kuin vasta 8kk iässä.



Mää oon vaan realisti ja mietin eri vaihtoehtoja jos vaikka tuleekin tosi hankala vauva tai hirveä uhma esikolle samaan aikaan. En haluu kiusata itteeni ja kärvistellä jos tuntuu et on liian rankkaa. Mut useimmat teistä tän ymmärsikin, oli kiva lukea asiallisia ja kannustavia viestejä.

Minä olin kolmen alle neljävuotiaan yksinhuoltaja ja selvisin. Miksi sinä et selviäisi?

mutta eihän kaikilla ole. Myöhemmin selvisi, että esikoisella neurologisia ongelmia. Pitäisi saada sitä kahden keskistä aikaa esikoisen kanssa. Meillä mustasukkaisuus alkoi vasta vauvan ollessa n. 3kk ja kesti ehkä noin yli puoli vuotta. Vauvaa ja taaperoa ei voinut jättää samaan tilaan kahden kesken. Mutta aika kuluu eteenpäin. Myöhemmin lapset leikkivät todella paljon keskenään, joskin myös välejä selviteltiin. Nykyisin koululaisina eivät enää niin paljoa puuhaile keskenään, kun on kavereita ja ovat myös eri sukupuolta. Sittemmin on tehty vielä kaksi lasta yli ja vähän ali 4 v. ikäerolla edelliseen. Oli kyllä keskenmenoja välissä, mutta kyllä vaan pidin raskaana tuota noin 2 vuoden ikäeroa. Mutta ei ole niin leikkikavereiksi näistä. Että saatat saada nauttia siitä, kuinka kivastikin lapset puuhaavat keskenään ja samat asiat kiinnostaa samaan aikaan.