Vauva ja taapero - selviänkö yksin kotona?

no siivoojan voit tilata :)



pidät esikoisen rytmistä kiinni niin hyvin menee.

Kyllähän muutkin pärjää ja jos lapsia tekee niin kannattaisi miettiä jo etukäteen noita asioita.

Toisaalta voihan se olla että vauva on tosi helppo tapaus joten ei ole yhtää rankkaa.

kokemuksia, ihan hyvin pärjäsin vaikka olen totaaliyksinhuoltaja. Jotenkin tuntuu hassulta etteikö terve nainen kahden lapsen kanssa pärjäisi, kun ennen niitä on ollut usein pirtti täynnä eikä mitään kotiapuja ole saanut.

Ei se välttämättä ole elämäsi leppoisinta aikaa, mutta onneksi lapset kasvavat ja vähitellen taas helpottuu.

Ajattelin vaan kysellä että KUINKA rankkaa tulee olemaan. En haluaisi elää täysin muumiona kahden lapseni kallisarvoisa varhaislapsuutta, joten olen harkinnut että osan päivästä esikolle tulisi hoitaja.



En tykkää siitä asenteesta että "pakko jaksaa kun on muutkin jaksaneet". Lapset siitä pääosin kärsii jos äiti on tosi väsynyt.

Ajattelin vaan kysellä että KUINKA rankkaa tulee olemaan. En haluaisi elää täysin muumiona kahden lapseni kallisarvoisa varhaislapsuutta, joten olen harkinnut että osan päivästä esikolle tulisi hoitaja. En tykkää siitä asenteesta että "pakko jaksaa kun on muutkin jaksaneet". Lapset siitä pääosin kärsii jos äiti on tosi väsynyt.

Tai tuleeko ylipäätään rankkaa?

Sä olet lapsia tehnyt, se on jaksettava. Jos jossain vaiheessa tuntuu että et selviä, niin haet sitten apua. Etukäteen on vähän vaikea sanoa mitä tulee eteen.

En mä tiedä sun sietokykyä. On niitä jotka tajuaa että lapset kasvaa ja kaikki on väliaikaista ja sitten on niitä jotka ei kestä edes sitä normaalia lapsiarkea ilman tunnetta että pää ei kestä.

mutta myöhemmin helppoa kun leikkivät keskenään :)

Mutta miksi ajaisit itsesi ja perheesi piippuun? Jos apua on mahdollista hankkia, niin hanki!

mutten voi sanoa kärsineeni, vaikka kahden muksun kanssa kotona olinkin ja välillä oli hoitolapsia. Okei, jonain iltoina olin väsyneempi ja sitten menin ajoissa nukkumaan ja vetelin pitkät unet seuraavaan aamun.

jaksanut. Siksi lasten ikäero onkin 4 vuotta. Toivottavasti sinä jaksat. Katso iholla ohjelmaa ja siellä Mariaa, saat vähän osviittaa tulevasta. Jos mahdollista hanki isommalle joku "ulkoiluttaja" pari kertaa viikossa. Saat itse levätä vauvan kanssa. Muista myös antaa aikaasi isommalle, suurimmat kiukut on huomion hakuisuutta! Ja kai se isäkin siellä pyörii?? Tsemppiä!

sanovat, että kyllä KAIKKI muutkin pärjää...



Ja senhän kyllä näkee, miten ihmiset tässä maassa pärjää ;)



Kyllä mä hankkisin pientä apua virkistykseksi, jos se kerran on mahdollista. Ei mitään suurellista, mutta just esim. opiskelijatyttö leikittämään isompaa, viemään puistoon tms. aina joskus, jolloin itse saa "levätä" vauvan kanssa ja tehdä rauhassa askareitaan. Kysyn : miksi ei? Mitä haittaa tällaisesta ylimääräisestä piristyksestä voisi olla?????

tulee varmasti olemaan mutta varmasti paljon ihmisestä kiinni kuinka rankkaa. Mun lapsilla alle vuosi ikäeroa,toinen ihan vauva ja toinen juuri oppinut kävelemään.

Mun tapauksessa ainoa mikä oikeasti auttanut jaksamaan että olen ns.unohtanut itseni ja parisuhteen ylläpidon ja oon keskittynyt vaan ja ainoastaan lapsiin tällähetkellä. Ei haittaa kun ei ole vaihtoehtoja :) Haen n.parinviikon välein väkisin oman aikani tapaamalla jtn.kaveria ja mieheen luotan että on mukana vielä parinkk:n päästäkin niin hoidetaan sitten sitä parisuhdetta enemmän.

Jos ei ole aikaa en siivoa päivällä, hoidan lapset,syötöt,vaipat,ulkoilut jne. siinä se ja siinäkin toisinaan tarpeeksi.

Tsemppiä ap:lle hyvin se lähtee rullaamaan ja jos ei löydy rytmiä elämään niin mietit sitten esim.hoitoapuja tms.

Kaksi huonosti nukkuvaa lasta, jotka molemmat heräilivät useita kertoja yössä ja vanhempi lopetti päiväunet jo alle kaksivuotiaana. Olisin todella kaivannut apua. Voihan olla, että pääset helpolla, mutta miksi olettaa niin? Tietysti kannattaa helpottaa arkeaan jos voi. Vaikka saisitkin helpot lapset, niin varmasti silti on ihanaa, jos pari kertaa viikossa joku muu ulkoiluttaa taaperoa aamupäivisin ja voit hetken hengähtää.

Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, mikä siinä muka voi olla vaikeaa? Meille tuli kolme lasta vuoden välein ja siitäkin selvittiin ihan hyvin. Uusavuttomuutta jos ei tavallisesta arjesta selviä vasta kahden lapsen kanssa.

Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, mikä siinä muka voi olla vaikeaa? Meille tuli kolme lasta vuoden välein ja siitäkin selvittiin ihan hyvin. Uusavuttomuutta jos ei tavallisesta arjesta selviä vasta kahden lapsen kanssa.

minusta oli hyvin leppoisaa aikaa, meillä 1 v 7 kk ikäero lapsilla. Kyllä töissäkäynti minulla ainakin on paljon väsyttävämpää ja raskaanpaa aina ollut kuin lasten kanssa kotona olo. Joten vähän vaikea ymmärtää tämmöisiä että ihan kauheasti väsyttäisi kun pitää kahden lapsen kanssa päivät kotona olla.

Kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, mikä siinä muka voi olla vaikeaa? Meille tuli kolme lasta vuoden välein ja siitäkin selvittiin ihan hyvin. Uusavuttomuutta jos ei tavallisesta arjesta selviä vasta kahden lapsen kanssa.

Joillekin elämän pitää vaan olla aina niin kauhean helppoa.

Mitenköhän sitten kun ap:een lapset on murkkuiässä? Onko taas toi sama edessä, miten pärjään kahden murkun kanssa?

kannattaa sopia etukäteen! Sovitte mitä mies tekee, ettei kaikki jää sulle tai epäselväksi. Selvä työnjako siis. Sunnuntaina esim. teette ruokaa niin ison satsin, että riittää teille alkuviikoksi lämmitellä. Mies käy kaupassa työmatkalla jne. Ennakointi auttaa monessa asiassa!

en voi tietenkään sanoa sinusta, mutta minulla oli tosi helppoa!



mieheni oli ensin lomalla kun vauva syntyi, joten sain oikeasti toipua synnytyksestä, kun mies hoiti kotityöt, kävi kaupassa jne.. sain myös oltua esikoisen kanssa kahdestaan, kun mies oli vauvan kanssa. Muuten elämämme jatkui melko samanlaisena.



Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin ulos, vauva nukkui vaunuissa.. tultiin sisälle, leikittiin, syötin vauvan, tein ruokaa.. vauva pyöri siinä mukana :D. Laitoin esikoisen päiväunille, syötin vauvan ja laitoin vauvan parvekkeelle nukkumaan, nukuin itse..



Kun esikoinen heräsi, vauva yleensä nukkui vielä ja sain leikittyä "rauhassa" esikoisen kanssa.. Kun mies tuli töistä, lähti hän usein ulos esikosen kanssa, minä tein ruokaa ja olin vauvan kanssa.. illalla sitten leikkittiin koko perhe, kun vauvakin oli hereillä.. sitten iltapuuhat esikoiselle, joka meni noin 2h ennen vauvaa nukkumaan iltaunille..



Ei ollut ollenkaan raskasta, sain nukuttua tarpeeksi, ruokaa saatiin pöytään, omaa aikaakin oli. Rasittavaksi vaiheen teki se, että jokainen päivä toistui lähes samanlaisena. Se siis väsytti henkisesti. Aina ne samat ulkoilut, ruuan laitot, leikit.. kyllä se välillä tympi.. siihen auttaa se, että ajattelee että tämä nyt vain on tälläistä tässä vaiheessa.



Eli kannattaa miettiä, että ajatteletko enemmän että rankkuus on fyysistä (ei saa tarpeeksi unta, pitää tehdä enemmän kuin jaksaisi) vai henkistä (rutiinit hyydyttää) ja lähteä sitten miettimään asioita.



Vaikka pääsin iltaisin ja vkonloppuisin harrastamaan, tapasimme ystäviä ja sukulaisia, niin kyllä se oli silti se arkielämä, joka välillä ryydytti. siis se, että aamulla jo tiesi miten koko päivä menee siihen asti kun mies tulee kotiin. Minulla molemmat lapset olivat helppoja ja säännöllisellä rytmillä eläviä joten sillä tavalla oli siis helppoa.. kai sitä ihminen aina keksi valitettavaa, kun minähän tässä nyt taidan valittaa siitä, että kaikki päivät ovat samanlaisia :D

siinä helpointa on. Nyt 1,5v ja 3v eivät todellakaan leiki yhdessä. Tonivät toisiaan, ovat koko ajan samassa lelussa kiinni, pienempi huutaa ja kiljuu kun ei osaa puhua ja turhautuu siksi.

Mutta muuten on ihan mukavaa.

Minä sanoisin omasta kokemuksesta, että ei se rankkaa ole..mutta mistäpä minä tiedän, miten sinä asian koet.



Meillä on kolme lasta reilun parin vuoden ikäeroilla, joten kun kuopus syntyi, oli keskimmäinen reilu 2v ja esikoinen reilu 4v. Keskimmäinen meillä on melkoinen tulisielu, jotenka olihan siinä välillä elämää tuolla porukalla, mutta en minä apua kokenut missään vaiheessa tarvitsevani.

Käytiin kerhoissa ja ulkoiltiin, pidettiin kuitenkin tiettyä omaa rytmiä jotenkuten yllä.