Miten te olette päättäneet ettei tule enää lapsia?

Mä olen 34v ja nuorin lapsi 7v. Aikatarkkaan 7v olen ollut varma ettei lapsia enää tule/halua mutta en mä nyt putkia kuitenkaan katkase, voihan se mieli muuttua (mutta tuskin)

Tuo mitä ap ajattelet, kuuluu ns. kehitykseen, kaikilla (tai lähes) tulee tuo ajatus mieleen kun ikä alkaa tulla vastaan. Jotkut sitten vielä tekee sen "viimeisen" vauvan, toiset ei, kukin varmaan oman perhetilanteensa mukaan.

ja nuorin on 10kk, vanhin 6v. Keskimmäinen 4v. Lisää ei todellakaan tule. Olen liian vanha iltatähteen 10 vuoden kuluttua enkä jaksaisi enää yhtään pientä lasta tässä samaan aikaan.

kun en koskaan ole lapsia halunnut. Tietysti jossain vaiheessa mietin pitäiskö niitä kuitenkin tehdä, mietin plussat ja miinukset ihan paperille, ja sen jälkeen menin sterilisaatioon 31-vuotiaana.

ja lapset kuusi ja 2,5-vuotiaat. Kolmatta olen miettinyt, josko vaikka kahden vuoden päästä vielä sen hankkisin. Toisaalta en usko, että jaksan enää vauvaa kun puolentoista vuoden päästä kuopuskin on jo neljä... en tiedä, miten asian voi "lopullisesti" päättää.

ja mies kävi sterilisaatiossa. Nyt kun lapset ovat kolme vuotiaita, joskus käy mielessä, että enää ei voi tulla vauvoja. Ajatus on haikea, ja toisaalta todella helpottunut. Minulla on lähes aikuinen vanhin lapsi, ja jäämme odottelemaan lapsenlapsia. Ja toivomme että saisimme nuo nuorimmaiset kunnialla aikuisiksi.

Kyllä sen on tuntenut kun sai 34 vuotiaana kaksi vauvaa, että ei sitä ole enää kaksikymppinen.

Minä olen aina ajatellut että en tee vanhana, yli 35v, enää lapsia. Ja kun kuulimme että vauva on tulossa, päätimme jo silloin että enempää ei, päätös vain voimistui kun kuulimme että tuleekin kaksi kerralla.

Mä olen nyt 36 v. ja tajusin yht'äkkiä, että mulla alkaa olemaan viimeiset hetket tehdä lapsia. 3 lasta ja viimeisin syntyi, kun olin 25 v. Tähän saakka elellyt onnellisena, kun lapset kasvavat ja ovat isoja, mulla on paljon omaa aikaa ja lasten kanssa voi pitää hauskaa. Nyt kuitenkin jysähti ja pahasti tuo, että ehkä en saakaan enää pitää omaa vauvaa sylissä. Toisaalta viihdyn hyvin tämänkin lapsiluvun kanssa. Mistä ihmeestä tietää mikä on oikea lapsimäärä ettei sitten tarvitse jälkeenpäin katua?

Mä olin päättänyt jo vuosia sitten että lapsia ei enää tule, oli kaksi lasta, poika ja tyttö. Vuosia elin onnellisena ja tyytyväisenä.

36-vuotiaana rupesin miettimään että mitäs jos sittenkin? Otin asian puheeksi miehen kanssa ja se oli miettinyt samaa!

Vaati se silti rohkeutta. Mä mietin paljonkin sitä omaa jaksamista ja haluanko todella aloittaa kaiken alusta, kun olemassa olevat lapsetkin oli jo suht isoja?

Halusin ja päivääkään en ole katunut.

No, nyt mä olen kyllä varma siitä että nämä kolme lasta riittää :)

toista aikanaan exän kanssa yritettiin tuloksetta. Nykyisellä miehellä 2 lasta ja alusta asti on ollut selvää, ettei lisää lapsia enää tule. Ei kai tuo nyt maailmanloppu olisi, jos vahinko sattuisi. Oma lapsi on jo 12, joten äärimmäisen mukavuudenhaluisena ihmisenä olen tyytyväinen nykytilanteeseen, kun pääsen "helpolla". Niin ja 35 ei mulla ole vielä tullut täyteen, joten periaatteessahan mulla olis vielä mahdollisuus pyöräyttää useampikin.

Minä sain esikoisen 28-vuotiaana ja toisen lapseni täytettyäni juuri edellisenä päivänä 32 vuotta. Olen ajatellut, että ei enää yli 35-vuotiaana kun riskit kasvavat jne. Toisaalta pari ystävääni saivat juuri esikoisensa 34-vuotiaina...

Kolme lasta oli mun ja miehen yhteinen päätös, ja se on ollut hyvä. Meillä alkoi jo ikäkin tulla vastaan.



Nyt kun kuopus alkaa olla jo iso tyttö, mä olen vähän haikea, mutta mikään ei kaduta.

yli 35-vuotias on jo ihan liian vanha synnyttämään.

Oikeasti ihmiset ovat erilaisia. Nelikymppinen synnyttäjä on jo riskisynnyttäjä, mutta ei se silti tarkoita, etteikö vielä joku innostuisi.

Mä olen 47, ja mä olen sitä mieltä, että olisin jo liian vanha saamaan lapsia. Joku toinen voi ajatella toisin.

Milloin ihminen on "liian vanha" saamaan lapsia? Minä sain esikoisen 28-vuotiaana ja toisen lapseni täytettyäni juuri edellisenä päivänä 32 vuotta. Olen ajatellut, että ei enää yli 35-vuotiaana kun riskit kasvavat jne. Toisaalta pari ystävääni saivat juuri esikoisensa 34-vuotiaina...

Oli jo kolme lasta, eikä neljäs ollut ajatuksissa. Kun ikä alkoi lähestyä 38v, niin tajusin että on viimeiset hetket tehdä enää lapsia. Pohdin asiaa monta kuukautta ja mietin plussia ja miinuksia, sekä podin luopumisen tuskaa.



Lopulta päädyin siihen että ei enää lapsia, koska halu lapseen ei ollut niin suuri kuin aikaisemmin. Ilman tuota pakottavaa ikää (ikäkriisiä) en olisi miettinyt lasta varmaan ollenkaan.



Nyt mittariin on tulossa kohta 40v ja olen tyytyväinen päätökseen. Elämä näiden kolmen lapsen kanssa on ihan riittävän täyttä, yhtään enempää ja vielä pikkuvauvaa/taaperoa ei kaipaisi tähän. Jos olisin muutama vuosi sitten tiennyt minkälaista elämä nyt on, niin en olisi niin paljon pistänyt energiaa miettimiseen että vieläkö sitä viimeistä mahdollista vauvaa pitäisi yrittää.



Tosin meillä tuohon mietintäaikaan päädyin siihen että otamme koiran:) Se olikin hyvä lisä ja sopiva siirtymäobjekti tuosta vauvamietteistä.

Mä olen nyt 36 v. ja tajusin yht'äkkiä, että mulla alkaa olemaan viimeiset hetket tehdä lapsia. 3 lasta ja viimeisin syntyi, kun olin 25 v. Tähän saakka elellyt onnellisena, kun lapset kasvavat ja ovat isoja, mulla on paljon omaa aikaa ja lasten kanssa voi pitää hauskaa. Nyt kuitenkin jysähti ja pahasti tuo, että ehkä en saakaan enää pitää omaa vauvaa sylissä. Toisaalta viihdyn hyvin tämänkin lapsiluvun kanssa. Mistä ihmeestä tietää mikä on oikea lapsimäärä ettei sitten tarvitse jälkeenpäin katua?

Eipä kannata murehtia, itselläni kivessyöpä vei kivekset, joten en kerinnyt hankkimaan lapsia. Tosin nyt vaimon kanssa käydään keinohedelmöityksessä.

Mukavaa kevättä sinne kaikesta huolimetta.

Ei henkisiä eikä taloudellisia. Eikä parisuhdekaan ole kovin hyvällä tolalla... Iän puolesta olen mielestäni ylärajoilla, 35.

että tänne(synnytyssairaalaan) en enää ikinä tule ellei ole pakko!

Ja päätös on pitänyt enkä ole katunut vaan ihana kun lapset ovat jo koululaisia.

Nyt olen "jo liian vanha" 43v. siis omasta mielestäni jo muutenkin ettei ole edes iltatähti käynyt mielessä.

4 vuotta myöhemmin halusinkin vielä yhden. 43v vuotiaana ajattelin että nelonen on ollut niin vaivaton ja mukava, etä jos vielä koittaisin, ja hetihän tärppäs, en viitsi sanoa mitä tein 46 vuotiaana. Kolme nuorinta on olleet todella vaivattomia, ja olen nauttinut vanhemmuudesta mielettömästi. Mieskin yli 40 vuotiaana on paljon parempi isä, jaksaa olla ja mennä lasten kanssa ihan erilailla kun parikyt vuotta sitten. Eikä rahahuoliakaan ole. Emme ole lapsia ihmeemmin kasvattaneet, ja tosi mukavaa on kattella miten ne kehittyy. Kyllä nää pienet purot oman uomansa hakee, ilman että pitää kokoajan lapioida niille reittejä.