Olen alkanut pelkäämään äkkikuolemaa
joka johtuu aivoverenvuodosta. Miten pääsisi eroon tällaisesta pelosta?
Kommentit (6)
Minua auttaa pelossa oikeastaan vain se ajatus, ettei tuollaiselle äkkikuolemalle voi mitään, eikä se anna ennakkomerkkejä. Toisin sanoen se tulee, jos tulee.
mutta en ymmärrä kuolemanpelkoa.
Ok, pojalleni tulisi ikävä, miehellenikin ja tiettu muille läheisille.
Nehän ovat loppujen lopuksi ianoat joihin kuolemani vaikuttaa.
Kun kuolen, olen poissa.
En edes tiedä että olen kuollut, koska ei ole olemassa enää minua, joka tietäisi mistään mitään.
Elämä loppuu.
Poikki.
Onhan ajatus surullinen, että poikani kasvaisi ilman äitiä jos kuolisin jne, mutta enemmän pelkään kyllä itse sitä että jotain tapahtuisi pojalleni ja miehelleni.
Onhan ajatus surullinen, että poikani kasvaisi ilman äitiä jos kuolisin jne, mutta enemmän pelkään kyllä itse sitä että jotain tapahtuisi pojalleni ja miehelleni.
Kiva arvojärjestys.
jäisi AVH:sta huolimatta henkiin komplikaatioineen. Miinuspuolena olisi jos kuolisin vaikka paskalla ollessa...
Isäni menehtyi sydänperäiseen äkkikuolemaan alle nelikymppisenä.
Nykytiedon mukaan taipumus siihen on perinnöllinen ...ja kyllä se välillä mielessä käy.
varsinkin kun lapset oli pieniä, olen totaaliyksinhuoltaja joten pelkoon liittyi huoli lasten kohtalosta jos tuuperrun jonnekin, erityisesti jos yksin kotiin eikä kukaan löydä lapsia jne.
Mulla se pelko on mennyt itsestään ohi vain pelkäämällä se läpi. Antamalla sen olla, tarkkailemalla sitä, kestämällä vaan. Lopulta sitä kai jotenkin kyllästyi pelkäämään kun ei sillä pelkäämisellä voi mitenkään asiaa auttaakaan. Tulee mulla vieläkin hetkittäin paniikkikohtaustyyppisiä äkillisiä sairauskohtauksen pelkoja mutta onneksi ei enää sitä lähes jatkuvaa tai monta kertaa päivässä toistuvaa äkkikuoleman pelkoa ole ollut vuosiin.