Lue keskustelun säännöt.
Tunteet vauvaa kohtaan?
11.04.2012 |
Olen puolivuotiaan vauvan, ensimmäisen lapsemme, äiti. Tähän asti olen tuntenut vauvaa kohtaan vain positiivisia tunteita. No, joskus vauvan valvoessa yöllä on tullut myös negatiivisia tuntemuksia, mutta ne ovat olleet ihan hetkellisiä. Nyt kuitenkin parin päivän ajan on tullut myös muita tunteita... Vaikea selittää, mutta jotenkin vauva on... ärsyttänyt mua. Vauva on muuttunut lyhyessä ajassa jotenkin tosi rajuksi ja vilkkaaksi, olen miettinyt, liittyvätkö tunteet tähän. Toisaalta hän on myös valvottanut monena yönä putkeen ja olen aika väsynyt. Olen jonkin verran masentunut ja tuo väsymys lisää pahaa oloa.
Koska olen ensimmäisen lapsen äiti, en tiedä, ovatko nämä tuntemukset väistämättömiä vai onko kyse jostain oman tunne-elämäni vinoutumisesta.
Kertokaa omia kokemuksianne! Laitan tässä ruokaa, joten en välttämättä ehdi vastailla, mutta lukisin mielelläni muiden kokemuksia. Nyt en kuitenkaan jaksaisi lukea sellaisia kommentteja, joissa kerrotaan, että olen idiootti, joten kaikki, jotka ajattelevat niin, voivat tehdä sen hiljaa sisäänpäin.
Kommentit (7)
Mun teki joskus väsyneenä, öitä valvottua, mieleni heittää esikoiseni seinään kun se itki enkä saanut selvää, mistä itku johtui, mutta en tietenkään niin tehnyt enkä ollut edes vihainen vauvalle, ajattelinpa vaan synkeitä mielessäni ja kuuntelin Eppu Normaalin biisiä Kuolleet kakarat (ei huuda yöllä, tehdään niistä selvää nahkavyöllä). Se helpotti. kyllä se siitä, odotas vaan miten raivostuttavaa on olla teini-ikäisen äiti :-) Tsemppiä ja onnea vauvan johdosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja valvominen on mitä parhain tapa saada itsestään esiin kaikista pimeimmät puolet. ;)
Älä ap hätäile, kuulostat ihan normaalilta äidiltä!
Jotenkin tunteet vain yllättivät, kun ne tulivat niin yhtäkkiä. Siis tosiaan mulla on ollut noita negatiivisia tunteita, mutta toisaalta jotenkin tuntuu, niin kuin rakkauden tunteet olisivat vähän vähentyneet.
Mutta toivottavasti tämä helpottuu, kun vauva - toivottavasti! - alkaa taas nukkua paremmin.
Ap
Nuo tunteet, sekä positiiviset että negatiiviset kuuluvat äitiyteen! Tuo kirjoittamasi tuntuu hyvin tutulta, itse olin sen ensimmäisen puolivuotta vähän itkuinen ja väsynyt, mutta kaikki meni ihan hyvin. Mutta sitten tuli pieni alamäki, vauva alkoi vaatia enemmän huomiota vuorokauden ympäri, en saanut nukuttua, ja kaikki tuntui menevän pieleen. Nekin yöt, kun vauva nukkui, itse valvoin.
Kannattaa ihan reippaasti jutella asiasta neuvolassa, tai mennä ihan omaan terveyskeskukseen, jos tunteet jatkuvat. Itselleni auttoi se, että sain nukahtamislääkettä (en edes joka yö ottanut) ja kävin juttelemassa terveysasemalla työskentelevän "mielenterveyshoitajan" kanssa. Masennuslääkkeitäkin voi käyttää, vaikka vielä imettäisitkin, niitäkin pitää vaan uskaltaa pyytää.
Onko sulla muita "äitiystäviä", joiden kanssa voisit puhua tunteistasi? Mua ainakin helpotti se, että tiesin pari muutakin äitiä, joiden äitiys oli muutakin kuin vain ihanaa, ihanaa, ihanaa, ja joille pystyin ihan suoraan sanomaan, että ei helvetti toi vauva on nyt ärsyttävä :) Ne on ihan normaaleja tunteita, varsinkin esikoisen kanssa, kun tuntuu, että joka päivä tulee joku uusi juttu, josta ei taas tiedä yhtään mitään. Mullekin neuvolassa painotettiin, että lähes jokainen äiti kokee samoja asioita, niistä ei vain puhuta. Ja ei kannata pelästyä, jos ne tunteet vauvaa kohtaan ovat välillä hyvinkin pahoja, tärkeintä on tietää, että vaikka mitä ajattelisikin (itse muistan joskus yöllä ajatelleeni, että jos tää vauva ei kohta hiljene, niin heitän sen jonnekin.. :/ ), niin niitä ajatuksia ei toteuta!
Saatko kuitenkin nukuttua öisin tai päivällä? Oisko mahdollisuutta, että joku tulisi vaikka kerran viikossa päivällä vauvan kanssa, jotta voisit itse levätä, tai vaikka vain käydä itseksesi raittiissa ilmassa kävelyllä? Mulle ainakin antoi kovasti energiaa se, että pääsin _ihan yksin_ ulos lenkille tai edes kauppaan valoisaan aikaan (oli talviaika, eli mies oli kotona, kun oli jo pimeää). Täällä meillä päin (siis vantaalla) on ainakin lapsiperheiden kotipalvelu, joka korvausta vastaan tulee kotiin hoitamaan lasta. Eikä siinä tartte olla edes mitään erikoista syytä, miksi tulevat. Tiedän äidin, jonka luona palvelu käy kerran viikossa, ja yleensä sen ajan äiti nukkuu :)
Kovasti tsemppiä!!
Johtuu varmaankin väsymyksestäsi ja muusta mitä mainitsit. Mutta vaarallisiahan ne negatiivisetkaan tunteet ei ole jos ne ei saa sua tekemään lapsellesi mitään pahaa. Ja varmaan ne tunteetkin siitä taas muuttuu hyviksi, kun tilanne helpottaa. Koita pitää omasta jaksamisestasi huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko saat omaa aikaa? On myös tärkeää voida välillä olla vain itseä varten. Silloin jaksaa paremmin vastata vauvan tarpeisiin. Jos sinulla ei ole ollut riittävästi omaa aikaa, niin ei ole ihmekään, että varsinkin väsyneenä ei jaksa olla pelkästään onnellinen siitä, että pieni tarvitsee sinua 24/7.
Oma lapseni on kuusi viikkoa vanha, ja hänenkin kanssaan on välillä ollut negatiivisia tunteita, vaikka ns. helppo vauva onkin ollut. Pidä lapsesta vapaapäivä, jos vain mahdollista, niin uskon, että tuntemuksesikin muuttuvat taas positiivisemmiksi :)
Itse nimittäin ainakin olen huomannut, että tuo ärsytys johtuu vain siitä, jos olen ollut liian pitkään 24/7 vauvan kanssa, enkä ole hetkeksikään päässyt ilman lasta mihinkään. Tunti-pari muualla ja taas jaksaa!