Ero kaduttaa
Erosin miehestäni viime vuoden loppupuolella seitsemän avioliittovuoden ja 15 yhdessäolovuoden jälkeen.
Mieheni ei tahtonut eroa ja yritti kaikin keinoin taivutella minua pysymään avioliitossa. Muutin kanden lapsen kanssa pois kotoa ja mieheni jäi yhteiseen asuntoon yksin. Asunto saatiin myytyä, mutta myynnistä ei mitään voittoa tullut, kun lainat maksettiin päältä pois. Miheni asuu nyt yksin ja minä lasten kanssa. Välit on asialliset ja mieheni tahtoisi minut vieläkin takaisin.
En vain pysty nielemään ylpeyttäni. Kaikki oli avioliitossa niin paljon paremmin ja helpompaa kuin nyt. Nyt ei meinaa rahat riittä millään, ei sitä tosin ennenkään asuntolainan vuokis paljoa ollut, ei ole rahaa autoon, ei rahaa kahvilla käymiseen, ravintoloista puhumattakaan, ei ole rahaa edes lehteä tilata.
Sossusta saan toimeentulotukea, mutta sillä ei juhlita.
Ex-mieheni rakastaa lapsia hyvin paljon ja on heille todella loistava isä. Hän on myös kertonut rakastavansa minua ja tahtovansa yhdistää perheen.
Mutta kun se minun ylpeyteni ei anna periksi. En tiedä rakastanko miestäni, ainakin viime vuoden puolella tunteet olivat täysinjäässä ja lukossa, mutta nyt huomaan miettiväni miestäni joka päivä enemmän ja enemmän.
Lapset (alle kouluikäsiä) kun tulevat isältään he kertovat miten kivaa heillä oli isän luona ja exä lähettelee minulle pieniä lahjoja. Olen kai tullut vielä lapsista exälle jollain tapaa mustasukkaiseksi.
Tahtoisin palata yhteen ja kokeilla vielä yhdessäoloa ja sitä turvallisuutta mutten osaa niellä ylpeyttäni, mikä avuksi?
Kommentit (18)
mutta musta tuntuu, että haluat palata yhteen vain sen vuoksi, että se helpottaa sua taloudellisesti, eikä sun sitten tartteis enää olla mustasukkainen...
Et sinä sitä miestä rakasta.
Oikeasti vahva ihminen pystyy tunnustamaan olleensa väärässä ja nielemään ylpeytensä.
Ajattele onnellisuutta, josta ehkä luovut, vain ylpeytesi takia?
että yhteenpaluun ja ehkä muutaman kuukauden "uuden kuherruskuukauden" jälkeen alat uudestaan ajatella eroa?
pitkässä liitossa, että tunteet ovat välillä jäähyllä. Kun sen tietää, on sellaisessakin tilanteessa luottavainen olo: kohta taas lämpenee! Ei siinä auta heti ruveta eroa miettimään! Koska mies on hyvä isä lapsilleen ja välittää myös sinusta noin paljon,on hyvät mahdollisuudet perhe-elämään.
Ottakaa nyt rauhallinen kahdenkeskinen aika ja jutelkaa avoimesti tilanne selväksi. Tyhmällä ylpeydellä menettää monia mahdollisuuksia tässä elämässä!
En ajattele asiassa vain taloudellisia puolia vaan olen humannut että lapsistamme on se iloisuus vähentynyt, mitä heissä oli ennen eroa.
Ei meilläliitossakaan ollut rahaa liikaa.
Mutta oli se toinen joka välitti, jonka voi tarpeen tulle haukkua pataluhaksi, jonka olkapäätä vasten itkeä, jota pyytää vaihtamaan lamppu keittiöön, pumppaamaan polkupyörään ilmaa.
Joku jolta kysyä neuvoa ja mielipidettä.
Siinä on niin paljon PIENIÄ asioita, joista muodostuu se iso kokonaisuus. Eli en kaipaa mitään yksittäistä vaan kaipaan monia pieniä asioita.
Unelmoin ehkä vähän naivisti vapaudesta, ja sain vapauden joka on kuitenkin vankila.
palatkaa yhteen ja antakaa lapsillenne ilo takaisin!
palatkaa yhteen, mutta käykää jonkin aikaa pariterapiassa. tekis varmasti hyvää ja herättelis sua sieltä syväjäästä.
Asunto saatiin myytyä, mutta myynnistä ei mitään voittoa tullut, kun lainat maksettiin päältä pois.
Haluatko palata rakkaudesta vai vain taloudellisesta syystä?
Tuo on erikoista että asunnon myynnistä ei saa voittoa, sillä viime vuosina hinnat ovat nousseet todella paljon... Olitteko ostaneet asunnon vasta ihan just äsken ja siksi ei tullut voittoa? Teillä oli enemmän lainaa kuin mitä asunnosta saitte rahaa...?!?!??
Sen jälkeen voisi sit miettiä miltä tuntuu ja edetä sen mukaan.
Ja parisuhdekurssille siksi, että siellä saa vähän perspektiiviä asioihin, kun kuulee muidenkin juttuja ja huomaa ettei ne omat ongelmat olekaan niin uniikkeja ja siksi, että siellä tulee oikeesti mietittyä suhdetta ihan erilailla kuin yksin tai kaksin. Voihan olla, että palaatte kurssilta vastarakastuneina. Niin minulle ja miehelleni kävi, kun päädyimme kurssille vaikeassa tilanteessa.
Et itke miehesi perään, vaan rahoittajan ja lampunvaihtajan!
Itse olin 5 vuotta yksin ja löysin todellisen miehen. Olemme nyt olleet yhdessä 15 vuotta, enkä kadu. Joidenkin kanssa vaan on parempi olla kuin toisten.
muut syyt ja järkeilyt kannattaa unohtaa. Ja jos oikeasti rakastat miestäsi, niin ei se nyt voi noin vaikeaa olla niellä ylpeyttä ja myöntää miehelle että taisi tulla tehtyä virheellinen ratkaisu.
takaisin. Itsekkin tein niin enkä ole katunut hetkeäkään. Ylpeys! Haluatko elää ylpeytesi vai miehesi kanssa?
Oon todella masentunut tämän takia. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Olit tyhmä. Kadut loppuikäsi. Pilasit elämäsi ja miehesi elämän. En arvosta.
että nielisit sen ylpeytesi (?) ja palaisit takaisin. Kaikki tuossa kirjoituksessasi puhuu sen puolesta ja siitä välittyy se tunne! Miksi ihmisen pitää olla ylpeä, mitä nöyryyttävää on myöntää tehneensä virheen? Vielä kun puoli vuotta mietit, niin voi olla että mies onkin jo siirtynyt elämässään eteenpäin ja sitten sä jäät ikuisiksi ajoiksi (ehkä) pohtimaan, että olisi pitänyt jäädä, ja vaikka sitten lähdin, niin olisi pitänyt mennä takaisin, kun molemmat sitä tahdoimme.
Mitä sinulla on menetettävää, kerran halua vielä löytyisi? Entä mieti, mitä saavutettavaa - lapsille heidän suurin unelmansa täyteen, sulle tuttu ja ilmeisesti edelleen jollain tapaa rakas kumppani, jonka kanssa voisitte 20 vuoden päästä yhdessä katsoa tätä aikaa rinta rinnan, että päästiinpä siitäkin kriisistä yli ja nyt me ollaan vahvempia kuin ikinä.
Niele ylpeytesi. Mieluummin vaikka uudet sydänsurut jos toinenkaan kerta ei jostain syystä toimisi, kuin yksinäinen ja ylpeä. Eikö?