Miksette korjauta sitä revennyttä persettä?!

oletkos koskaan kuullut sellaista, että sinne leikkaukseen ei tuosta vaan kävellä jos sattuu subjektiivisesti kokemaan olevansa sen tarpeessa??



Kyllä julkisella puolella näitä synnytyskomplikaatioita vähätellään niin rankasti että avun saaminen on kiven alla.

jälkeen. Liian myöhään, kiitos niiden hoitovirheen tehneiden kätilöiden ja osastonlääkärin. Pysyvä vamma jäi korjauksesta huolimatta kun ei edes asteikko riittänyt vammojen laajuuden arviointiin. Että mua ärsyttää tollaset mitään mistään tietämättömät ihmiset!!!!

hei, täällä yksi "perserevennyt". Persettä ei niin vaan korjata vaikka ehkä näin luulet.



Oma "perseeni" repesi synnytyksessä pahasti, sitä kursittiin pari tuntia ja koko ahteri kasattiin revenneistä lihasuikaleista kasaan. Koko alaosasto meni ihan riekaleiksi.



Korjaamista ei voi tehdä, jos on käynyt todella pahasti. Omassa tapauksessa kakkavaipat olivat jalassa n 1kk synnytyksestä, mutta pidätyskyky ei koskaan palannut normaaliksi ahkerasta fysioterpiasta huolimatta. Sulkijalihaksen hermot vahingoittuivat, ja kun hermosto vahingoittuu, niin sitä ei voi millään leikkauksella parantaa tai korjata. Lihaksia voi leikata, kudosta voi leikata, mutta hermoja ei voi korjata.



Usein käy niin että korjausleikkaus voi myös PAHENTAA asiaa. Aina siis pidätyskyky ei korjauksella parane vaan pahenee. Varsinkin peräsuolen autonomiset sulkijat (eli ne joihin ei voi vaikuttaa tahdon voimalla) ovat vaikeita korjattavia ja usein korjaus ei edes auta.



On synnyttäneitä, jotka joutuvat ottamaan avannepussin. Kaikki eivät voi elää normaalia elämää enää koskaan.



Toivon ettet aloittaisi noin ilkeällä tavalla ketjua. Eiköhän jokainen meistä pahasti vammautuneista ole jo kaikkensa tehnyt asian eteen. Tarvitseeko tulla vielä haukkumaan ja ilkkumaan ivallisesti ja ylenkatseisesti?



Joillain pahat repeämät estävät jopa uudelleen synnyttämisen tai raskautumisenkin.

Pahoillani olen puolestasi. Tällaisesta ei juurikaan kuule, että synnytyksessä voi vammautua noin pahasti.

hei, täällä yksi "perserevennyt". Persettä ei niin vaan korjata vaikka ehkä näin luulet.

Oma "perseeni" repesi synnytyksessä pahasti, sitä kursittiin pari tuntia ja koko ahteri kasattiin revenneistä lihasuikaleista kasaan. Koko alaosasto meni ihan riekaleiksi.

Korjaamista ei voi tehdä, jos on käynyt todella pahasti. Omassa tapauksessa kakkavaipat olivat jalassa n 1kk synnytyksestä, mutta pidätyskyky ei koskaan palannut normaaliksi ahkerasta fysioterpiasta huolimatta. Sulkijalihaksen hermot vahingoittuivat, ja kun hermosto vahingoittuu, niin sitä ei voi millään leikkauksella parantaa tai korjata. Lihaksia voi leikata, kudosta voi leikata, mutta hermoja ei voi korjata.

Usein käy niin että korjausleikkaus voi myös PAHENTAA asiaa. Aina siis pidätyskyky ei korjauksella parane vaan pahenee. Varsinkin peräsuolen autonomiset sulkijat (eli ne joihin ei voi vaikuttaa tahdon voimalla) ovat vaikeita korjattavia ja usein korjaus ei edes auta.

On synnyttäneitä, jotka joutuvat ottamaan avannepussin. Kaikki eivät voi elää normaalia elämää enää koskaan.

Toivon ettet aloittaisi noin ilkeällä tavalla ketjua. Eiköhän jokainen meistä pahasti vammautuneista ole jo kaikkensa tehnyt asian eteen. Tarvitseeko tulla vielä haukkumaan ja ilkkumaan ivallisesti ja ylenkatseisesti?

Joillain pahat repeämät estävät jopa uudelleen synnyttämisen tai raskautumisenkin.

noin vain mennä.

Itse en uskalla, syystä että vaiva voi myös pahentua.

Mutta alatiesynnytys on niiiin paljon riskittömämpi kuin sektio... vai mitä? Ottaa päähän tämä Suomalainen systeemi että vaikka millä hinnalla se lapsi pitää synnyttää alakautta ja sitten ei edes myönnetä että pieleen meni.



Itsellä myös vaikea toipuminen ensimmäisestä synnytyksestä. Odotan nyt toista, raskaus ihan alussa. Menen vaikka Viroon synnyttämään sektiolla, jos muu ei auta, mutta alakautta se lapsi ei tule. Hirveä sotahan tästä tulee ja kaikki pelkopolit ja psykiatrit ja lääkärit saa kiertää sataan kertaan.

Mutta alatiesynnytys on niiiin paljon riskittömämpi kuin sektio... vai mitä? Ottaa päähän tämä Suomalainen systeemi että vaikka millä hinnalla se lapsi pitää synnyttää alakautta ja sitten ei edes myönnetä että pieleen meni. Itsellä myös vaikea toipuminen ensimmäisestä synnytyksestä. Odotan nyt toista, raskaus ihan alussa. Menen vaikka Viroon synnyttämään sektiolla, jos muu ei auta, mutta alakautta se lapsi ei tule. Hirveä sotahan tästä tulee ja kaikki pelkopolit ja psykiatrit ja lääkärit saa kiertää sataan kertaan.

Sanot, että synnytät sektiolla. Toistat tämä joka välissä. ITse en läpikäynyt mitään pelkopoleja, kun lekurit ottivat minut (JOrvissa) tosissaan.

tässä taas se "perserevennyt". Omassa synnytyksessä ei ollut pahat repeämät kenenkään syy, koska lapsi oli kuristumassa napanuoraan ja tuli hirmu kiire vetää lapsi ulos. Joku toinen lääkäri olisi tehnyt sektiopäätöksen, koska lapsi ei ollut vielä ehkä tarpeeksi alhaalla (ponnistusvaihe ei ollut vielä kunnolla alkanut) mutta tämä lääkäri päätti imuvedon. Lasta repi siis väkivalloin ulos 2 ihmistä, ja kun väkisin vedetään 4kg möntti alapäästä ulos ilman asteittaista vähitellen etenevää ponnistusta, niin kyllä siinä jauhelihaksi repeää :)



Mutta siis asian pointti se, että kukaan ei tehnyt virhettä, kukaan ei tehnyt väärää, oli vain hätätilanne ja sen hetken parhaan tiedon mikaan toimittiin. Minulle vain kävi kurjasti, mutta lapsi selvisi elossa ja vammoitta! Viivyttely olisi johtanut hapenpuuttesta johtuvaan aivovammaan.

En tajua tuossa synnytyksen jälkeen -ketjussa, miten jollakin voi olla 22 vuotta (?!) synnytyksen jälkeen vaikea pidätellä ripulia tai pieruja?

Oletteko te koskaan kuulleet kirurgeista, jotka korjaavat paikkoja kuntoon.

En tajua en...

Toivottavasti oma perseesi repeäisi niin pahasti, että oppisit kantapään kautta tajuamaan.

T. eräs ei-pahasti revennyt, joka ei voi tajuta kaltaisiasi idiootteja

sairaanhoidossa. Lääketieteen keinoin ei vaan voi korjata kaikkea, eikä kirurgin veitsi pysty korjaamaan kaikkea. Niin surullista kuin se onkin..

...vai miten se nyt palstan mukaan menikään?



Pahasti pitkittynyt imukuppisynnytys mutta ei sektioon koska lapsella kaikki hyvin ja äiti nuori ja hyväkuntoinen. Tuloksena avanne ja kohdunpoisto. Kumpaakaan ei millään leikkauksella kyetä korjaamaan, koskaan. Onko tässäkin jotain mitä et Ap ymmärrä?

että synnytyksessä ylipäänsä voi revetä. Silloin yksi kaverini sai lapsen, ja mainitsi että oli revennyt (mutta ei noin pahasti kuin tässä viestissä). Asiasta ei vain puhuta.

Jopa oma äitini hoki aina, että kivut unohtuvat kun vauvan saa syliin. Minulla vei yli puoli vuotta toipua synnytyksestä, ja kävin fysioterapeutillakin. Voin hyvin uskoa ettei kaikille käy niin hyvin, että vammat paranevatkin jossain vaiheessa itsestään.

Ei ollut mikään kiva paikka alle kolmekymmpisen, korkeastikoulutetun ihmisen jolla on tuore avioliitto ja koko työura edessä, kuulla hoitohenkilökunnalta että ikävää kun näin käy mutta kun vauva menee aina äidin edelle...

hei, täällä yksi "perserevennyt". Persettä ei niin vaan korjata vaikka ehkä näin luulet.

Oma "perseeni" repesi synnytyksessä pahasti, sitä kursittiin pari tuntia ja koko ahteri kasattiin revenneistä lihasuikaleista kasaan. Koko alaosasto meni ihan riekaleiksi.

Korjaamista ei voi tehdä, jos on käynyt todella pahasti. Omassa tapauksessa kakkavaipat olivat jalassa n 1kk synnytyksestä, mutta pidätyskyky ei koskaan palannut normaaliksi ahkerasta fysioterpiasta huolimatta. Sulkijalihaksen hermot vahingoittuivat, ja kun hermosto vahingoittuu, niin sitä ei voi millään leikkauksella parantaa tai korjata. Lihaksia voi leikata, kudosta voi leikata, mutta hermoja ei voi korjata.

Usein käy niin että korjausleikkaus voi myös PAHENTAA asiaa. Aina siis pidätyskyky ei korjauksella parane vaan pahenee. Varsinkin peräsuolen autonomiset sulkijat (eli ne joihin ei voi vaikuttaa tahdon voimalla) ovat vaikeita korjattavia ja usein korjaus ei edes auta.

On synnyttäneitä, jotka joutuvat ottamaan avannepussin. Kaikki eivät voi elää normaalia elämää enää koskaan.

Toivon ettet aloittaisi noin ilkeällä tavalla ketjua. Eiköhän jokainen meistä pahasti vammautuneista ole jo kaikkensa tehnyt asian eteen. Tarvitseeko tulla vielä haukkumaan ja ilkkumaan ivallisesti ja ylenkatseisesti?

Joillain pahat repeämät estävät jopa uudelleen synnyttämisen tai raskautumisenkin.

terv. nro 4, perserevennyt, joka on tehnyt vielä 2 lasta lisää tuon episodin jälkeen - alateitse toki ei saa enää synnyttää

niin kaikkea ei voi leikkauksella parantaa ja aina ei leikkaukseen pääse. Välillä kyse on siitä kuinka nopeasti toimitaan, eli huomaako kukaan jne.



Itse sain III asteen repeämän synnytyksessä, mutta nuori kätilö huomasi sen (ei kuulemma ollut mikään selvä tapaus, eli iso kiitos tarkalle kätilölle!) ja onnekseni paikalla (Kätilöopistolla) oli lääkäri joka kokeili uutta, aiempaa paremmaksi arvioitua korjaustapaa näihin vaurioihin. Pääsin heti synnytyssalista leikkaussaliin paikattavaksi, ja toivuin nopeasti eikä mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Olin siis puhtaasti onnekas, yksi tuttuni on synnytyslääkäri ja on sanonut että helposti olisi voinut jäädä pysyvät vauriot jos en olisi päässyt heti hoitoon - ja tietty sekin auttoi etten mennyt ihan tohjoksi vaan vauriot olivat "kohtuullisia".

Mutta siis asian pointti se, että kukaan ei tehnyt virhettä, kukaan ei tehnyt väärää, oli vain hätätilanne ja sen hetken parhaan tiedon mikaan toimittiin. Minulle vain kävi kurjasti, mutta lapsi selvisi elossa ja vammoitta! Viivyttely olisi johtanut hapenpuuttesta johtuvaan aivovammaan.

nostan hattua asenteellesi!

synnytyksen jälkeen, kun eppari meinasi aueta eikä parantua ollenkaan, että pitää ottaa tosi rauhallisesti, koska sitä ei pysty sitten korjaamaan jos aukeaa. Toki mulla se olisi ollut vain pinnallinen, eli olisi jäänyt pieni halkeama alapäähän näkyviin, mutta luulenpa että sekin olisi kiristellyt joissain tilanteissa ikävästi. Onneksi parantui.

Osaisiko joku selittää miksi nämä äitien synnytysvauriot ovat nykyään niin paljon aiempaa yleisempiä?



Nyt on synnytystapa-arviot ja vauvan painoarviot etukäteen. Sektioita tehdään aiempaa enemmän, ja synnytykset on keskitetty suuriin sairaaloihin nimemomaan siksi, että ne ovat turvallisempia ja henkilökunta riittävän kokenutta ja ammattitaitoisempaa.



Ennen suuret ikäluokat syntyivät pienissä synnytykslaitoksissa, ehkä kotona naapurin muorin avustuksella.



Miten selitätte sen, että jokainen vanhainkodissa asuva mummo ei ole ollut pitkään pidätyskyvytön? He sentään saattoivat punnertaa kymmenenkin lasta, ja useimmat heistä ovat selvinneet vanhuksiksi ilman vaippoja ja korjausleikkauksia.



Selitys ei voi olla se, että "näistä ei vain ole puhuttu", sillä ainakin oman perheen synnyttäneiden naisten vaatteita ja hygieniaa hoitaessa olisi sellaiset vaivat varmaan huomannut jo hajusta. Tenat ruokakaupoissa ovat aika uusi ilmiö.

Ainoa tuntemani selkeästi pidätyskyvytön nainen oli muuten lapseton.

Osaisiko joku selittää miksi nämä äitien synnytysvauriot ovat nykyään niin paljon aiempaa yleisempiä?

Nyt on synnytystapa-arviot ja vauvan painoarviot etukäteen. Sektioita tehdään aiempaa enemmän, ja synnytykset on keskitetty suuriin sairaaloihin nimemomaan siksi, että ne ovat turvallisempia ja henkilökunta riittävän kokenutta ja ammattitaitoisempaa.

Ennen suuret ikäluokat syntyivät pienissä synnytykslaitoksissa, ehkä kotona naapurin muorin avustuksella.

Miten selitätte sen, että jokainen vanhainkodissa asuva mummo ei ole ollut pitkään pidätyskyvytön? He sentään saattoivat punnertaa kymmenenkin lasta, ja useimmat heistä ovat selvinneet vanhuksiksi ilman vaippoja ja korjausleikkauksia.

Selitys ei voi olla se, että "näistä ei vain ole puhuttu", sillä ainakin oman perheen synnyttäneiden naisten vaatteita ja hygieniaa hoitaessa olisi sellaiset vaivat varmaan huomannut jo hajusta. Tenat ruokakaupoissa ovat aika uusi ilmiö.

Ainoa tuntemani selkeästi pidätyskyvytön nainen oli muuten lapseton.

Myös puhutaan enemmän kuin aiemmin. Toki revetä voi, vaikkei olisi mitään otsikon tekijöistä. Nämä em. tekijät lisäävät synnytyskomplikaatioiden riskiä..

Meillä on kolme lasta ja mitään pahoja repeämiä ei ikinä tullut. Ekassa viillettiin väliliha ja se oli tosin pitkään kipeä. Tokan kohdalla vaan pari tikkiä ja kolmannen kohdalla ei yhtään?

Osaisiko joku selittää miksi nämä äitien synnytysvauriot ovat nykyään niin paljon aiempaa yleisempiä? Nyt on synnytystapa-arviot ja vauvan painoarviot etukäteen. Sektioita tehdään aiempaa enemmän, ja synnytykset on keskitetty suuriin sairaaloihin nimemomaan siksi, että ne ovat turvallisempia ja henkilökunta riittävän kokenutta ja ammattitaitoisempaa. Ennen suuret ikäluokat syntyivät pienissä synnytykslaitoksissa, ehkä kotona naapurin muorin avustuksella. Miten selitätte sen, että jokainen vanhainkodissa asuva mummo ei ole ollut pitkään pidätyskyvytön? He sentään saattoivat punnertaa kymmenenkin lasta, ja useimmat heistä ovat selvinneet vanhuksiksi ilman vaippoja ja korjausleikkauksia. Selitys ei voi olla se, että "näistä ei vain ole puhuttu", sillä ainakin oman perheen synnyttäneiden naisten vaatteita ja hygieniaa hoitaessa olisi sellaiset vaivat varmaan huomannut jo hajusta. Tenat ruokakaupoissa ovat aika uusi ilmiö. Ainoa tuntemani selkeästi pidätyskyvytön nainen oli muuten lapseton.

Myös puhutaan enemmän kuin aiemmin. Toki revetä voi, vaikkei olisi mitään otsikon tekijöistä. Nämä em. tekijät lisäävät synnytyskomplikaatioiden riskiä..

kuole synnytykseen yhtä usein kuin aikaisemmin.

Ei siitä nyt niin pitkä aika ole kun Suomessakin naisten yleisin kuolinsyy oli synnytykseen liittyvät komplikaatiot.