Lue keskustelun säännöt.
Mikä miestä vaivaa? Kokoajan
08.04.2012 |
vinoilee tai "näsäviisastelee".
Kaikki keskustelut - jos niitä voi edes keskusteluiksi kutsua - ovat pelkkää vääntämistä ja kettuilua.
Oon niin kyllästynyt tähän naljailuun ja negatiivisuuteen. Tuntuu, että parisuhdetta ei ole ollut pitkään aikaan ja läheisyyttä ei todellakaan tee enää mieli, mutta mies ei tietenkään ymmärrä, että miksi...? En vain halua fyysistä läheisyyttä, jos henkistä läheisyyttä ei ole.
Alan olla niin väsynyt tähän, että hermoja kiristää. Voiko tästä asiat muuttua paremmaksi, vai ollaanko jo pitkällä alamäessä?
Mä en ymmärrä mikä tota vaivaa...
Kommentit (6)
Ja asioiden sanominen suoraan ja neutraalisti liian yksinkertaista. Näitä on nähty - en ole jäänyt katselemaan.
Onko hän aina ollut tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällainen. Oli kuunteleva ja mukava, ei ilkeillyt ollenkaan.
Mies on koko ajan niin negatiivinen ja kyyninen, että tuntuu, että alan itsekin tukehtua siihen. Olen kysynyt, että olisiko masentunut, mutta kuulemma siitä ei ole kyse...
ap
tällainen. Oli kuunteleva ja mukava, ei ilkeillyt ollenkaan.
Mies on koko ajan niin negatiivinen ja kyyninen, että tuntuu, että alan itsekin tukehtua siihen. Olen kysynyt, että olisiko masentunut, mutta kuulemma siitä ei ole kyse...
ap
Onko elämänne muutoin merkittävästi muuttunut siitä, mitä se oli alkuun? Miten teillä elämä muutoin sujuu, nukutteko yhdessä jne jne?
Jonnekin paha olo on pakko purkaa, ja sinähän siinä vieressä olet helpoin kohde.
Jotain työhön liittyvää tms on vialla.
muuttunut toki, sillä nyt meillä on lapsi. Aikaa omille harrastuksille ei ole enää samalla tavalla, sillä vuorotyö tuo oman haasteensa koko kuvioon.
Mies on tyytymätön nykyiseen työhönsä ja pidempään jo katsellut muita hommia ja opiskelumahdollisuuksia. En kuitenkaan usko, että tuo tyytymättömyys olisi se selittävä tekijä.
Ehkä kyse on monen asian summasta?
Tai että on kyllästynyt muhun? Sanoo kyllä, että rakastaa ja ei haluaisi koskaan lapselleen sitä, että lapsesta tulisi avioerolapsi...en sitten tiedä...?
Itse heräsin tilanteen vakavuuteen nyt, kun olen saanut itseni pari kertaa kiinni haaveilemasta erolla. Tai leikkittelemällä ajatuksella...miten selviäisimme lapsen kanssa taloudellisesti ja missä asuisimme jne. Tuntuu, että ero olisi pakotie miehen nalkutuksesta ja naljailusta, mutta se ei välttämättä olisi se oikea ratkaisu.
Mulla ei ole ollenkaan ystäviä, joten siksi erityisesti tuollainen miehen negatiivisuus ja keskustelukyvyttömyys tuntuu niin raskaalta, koska kaipaan niin helvetisti aikuisen ihmisen keskusteluseuraa ja kumppanutta! :(
ap
Jos olet asiallisesti ja rakentavasti ilmaissut tuon että koet hänen käytöksensä tosi ikävänä, niin sitten en tiedä mikä auttaa...