vietkö kylään mennessäsi "emännälle" kukan tms?

Tai siis no, esim ekan kerran kun käyn jossain (kun vali muutti yhteen naisystävän kanssa, kun kävin mieheni vanhempien luona, kun ystävät on muuttanut joko yksin tai yhteen jonkun kanssa), mutta en sen jälkeen.

Tai jos menen ex tempore serkun luo ostan keksejä mukaan jos mun tekee mieli kahvin kanssa kun tietää että sillä ei ole ikinä mtn makeaa kotona =D

siis jos on sellaisen kyläpaikka missä käydään melko harvoin.



Minusta on ihanaa viedä kukkia ja vielä ihanampaa saada niitä. Joidenkin mielestä se voi olla vanhanaikasta mutta yleensä ihmiset tuntuvat aidosti ilahtuvan (varsinkin jos eivät yleensä saa kukkia).

Joskus kyllä, mutta tosi harvoin. Viimeksi ystävänäpäivänä vein kaverille ja mulle leivokset. Sitten jos menen iltaa istumaan niin, että tarkoitus on syödä/juoda (muuta kuin kaffet ja pullat) niin sitten vien, mutta siis normille kyläreissulle en yleensä vie. Sama käytäntö on myös toisinpäin.

yleensä vien kyllä. Kukkia ja kuohuviiniä esimerkiksi

Ollaan vasta parikymppisiä, joten ei oikein ole tuliaisten vienti (vielä) tapana.

aina jotain.

Mun mielestä tää ei ole kyllä ikäkysymts, vaan rapakysymys.



Mun mielestä usein tai läheisten ihmisten kesken ei ole tarpeen tuoda tuliaisia, koska tapaamiskynnys on matala. Jos taas on kutsuttu vaikka illalliselle, niin sitten voi viedä. Harvemmin tavattaville kavereille taas voi viedä tuliaiset vaikka tapaaminen olisikin arkinen. .

Koska minusta on raskasta miettiä mitä voisi viedä. Ja koska minusta on yleensä hieman vaivaannuttavaa saada kukkia ym.



Toki kiitän tuomisista ja laitan kukan pöytään mutta vieraiden lähdettyä ne menee yleensä anopille tai jollekkin kaverille vien.



Kahvia meillä ei juoda kuin vieraiden kanssa ja välillä joudun jakamaan muille vieraiden tuomia kahvipaketteja kun menisivät vanhaksi.



Allergioiden takia monet meille tuodut ruuat ja karkit joudun kanssa antamaan muille kun ei itse voida syödä.



Korsite-esineistä ym en itse piittaa joten en halua niitä enkä halua viedä niitä muillekkaan eteen.



Itse vien kyläpaikkaan meille sopivia keksejä tai karkkia ja mehua. Muuten en juurikaan vie mitään ja toivon ettei meillekkään tuotaisi muuta kuin sellaista mikä syödään heti kahviteltaessa.

Ihmiselle jota näen viikotttain tai vaikka vain joka kuukausi en vie ellei ole nimppari tai syntymäpäivä.

kahvipullat (jos "vain" joku äitikaveri jota näen usein), kukkia, viiniä suklaata, lapsille jotain... Perheessämme tämä on ollut tapana ja olen toiminut näin omilleni muutettuani, siis silloin parikymppisenäkin. Nyt olen 31.

niin vien aina jotain, yleensä joko viinipullon tai kukkia.

jotain. se onkohteliasta

Peruskohteliaisuutta.

Tai vien jotakin siis koko perheelle.

onko oikeasti olemassa niin moukkia ja omituisia jotka EI vie??

Sehän kuuluu hyviin tapoihin.

Entä se puoli asiasta, että vaikka on toki kohteliasta viedä jotain tuliaisia, niin ihmisillä on nykyisin nurkat täynnä roinaa, niin onko viisasta sitä roinan määrää kasvattaa koriste-esineillä tms? Kahvipullien viemisen ymmärrän, mutta silti itse harvoin vien. Minulla on tapana mennä tapaamaan ihmistä, kahvittelu ja syöminen on sivuseikka, josta en niinkään välitä. Toki jos niiden tarjoaminen näyttää olevan emännälle tärkeää, jotain otan, mutta silti ihmisen tapaaminen ja keskustelu on mielestäni tärkeintä ja riittävää. Ajatteleeko kukaan muu näin?

jotenkin minusta tuntuu ihminen, joka ei tuo tullessaan aina jotain, läheisemmältä ystävältä, kuin sellainen, joka ei voi tulla kylään tuomatta aina jotain. Ikään kuin se "pakko" tuliaisiin puolin ja toisin veisi ystäviä henkisesti kauemmaksi toisistaan, koska kylään ei voisi mennä ilman jotain materiaalia, oli se sitten syötävää tai kukkaa tai koristetta. Läheisyys on se, josta minä nautin ja se, ettei tarvitse joka hetki miettiä, mitä sanoo, vaan uskaltaa jutella ystävän kanssa asiasta kuin asiasta.

Kahvia, kukkia, kuohuviiniä, yms.



Mutta en koskaan tavaraa nurkkiin riesaksi. Itse tehdyistä käsitöistä puhumattakaan... Niitä me saamme suvulta, ja niillä ei tee yhtään mitään.