Mies mököttää kun en suostu hänelle soittamaan pitsaa

mutta olevan liian ujo/asperger sitä tilatakseen, olisin varmaan minäkin yhtä raaka ja laittaisin kinkkukastiketta. Ensin voisin kyllä tokaista, että jos nyt sitten kukaan ei tilaa sitä pitsaa, alan tehdä ruokaa vartin päästä. Siinä jäisi miehelle hetki aikaa soittaa.

Jos vieläpä TIETÄISIT miehen olevan asperger tai TIETÄISIT miehesi olevan ujo, oikein kiusaisit häntä tahallasi?

Mitähän tekisit jos puolisosi sairastuisi vakavasti? Käskisit kasvattaa hiukset takaisin päähän kemoterapiasta huolimatta?

Mielestäni sinun velvolisuutesi naisena on ruokkia miehesi minäkin aina ex-miehelleni ilolla ruokaa laittelin!!!!

mutta olevan liian ujo/asperger sitä tilatakseen, olisin varmaan minäkin yhtä raaka ja laittaisin kinkkukastiketta. Ensin voisin kyllä tokaista, että jos nyt sitten kukaan ei tilaa sitä pitsaa, alan tehdä ruokaa vartin päästä. Siinä jäisi miehelle hetki aikaa soittaa.

Jos vieläpä TIETÄISIT miehen olevan asperger tai TIETÄISIT miehesi olevan ujo, oikein kiusaisit häntä tahallasi?

Mitähän tekisit jos puolisosi sairastuisi vakavasti? Käskisit kasvattaa hiukset takaisin päähän kemoterapiasta huolimatta?

En ole koskaan vielä tavannut ihmistä, joka olisi uskaltanut alkaa minun kanssa vakavampaan suhteeseen, muttei uskaltaisi soittaa pitsaa nälkäänsä.

Ja arvelen oman miehenikin olevan jossain määrin asperger, koska työnsä on pelkkää tilastotiedettä ja numeropohjaista mallintamista, mutta kyllä se nyt sentään pitsan soittaa halutessaan.

Ulkomailla asuessamme minäkin olisin mieluummin halunnut mieheni soittelevan omat asiani puhelimella, koska en tosiaankaan aina tajunnut mitä linjan toisessa päässä sanottiin. En silti olisi koskaan kehdannut pyytää miestäni soittelemaan pitsaa jos olisin pitsan halunnut.

mutta olevan liian ujo/asperger sitä tilatakseen, olisin varmaan minäkin yhtä raaka ja laittaisin kinkkukastiketta. Ensin voisin kyllä tokaista, että jos nyt sitten kukaan ei tilaa sitä pitsaa, alan tehdä ruokaa vartin päästä. Siinä jäisi miehelle hetki aikaa soittaa.

Jos vieläpä TIETÄISIT miehen olevan asperger tai TIETÄISIT miehesi olevan ujo, oikein kiusaisit häntä tahallasi?

Mitähän tekisit jos puolisosi sairastuisi vakavasti? Käskisit kasvattaa hiukset takaisin päähän kemoterapiasta huolimatta?

En ole koskaan vielä tavannut ihmistä, joka olisi uskaltanut alkaa minun kanssa vakavampaan suhteeseen, muttei uskaltaisi soittaa pitsaa nälkäänsä.

Ja arvelen oman miehenikin olevan jossain määrin asperger, koska työnsä on pelkkää tilastotiedettä ja numeropohjaista mallintamista, mutta kyllä se nyt sentään pitsan soittaa halutessaan.

Ulkomailla asuessamme minäkin olisin mieluummin halunnut mieheni soittelevan omat asiani puhelimella, koska en tosiaankaan aina tajunnut mitä linjan toisessa päässä sanottiin. En silti olisi koskaan kehdannut pyytää miestäni soittelemaan pitsaa jos olisin pitsan halunnut.

jos ei kehtaa toista pyytää edes pitsaa soittamaan. Minä olen käynyt poikaystävälle jopa kaupassa hänen masennuskautenaan. Tekisi saman minulle.

Mulla tuo sama syndrooma, kun ap:n miehellä. Ymmärrän siis häntä täysin. Itseä kammottaa juuri se suomen tavaaminen, kun asumme hankalassa osoitteessa joka pitää aina kirjain kerrallaan luetella. Mies tuntee pitsantekijän, joten on luontevaa, että hän änkyttää osoitetiedot.

Ja minun vamma ei kyllä töissä estä hankalien puheluiden soittoa. Tässä vaan nyt on joku trauma taustalla.

kaikenlaisia ongelmia ihmisillä onkaan.. tämä av on kyllä sosiologinen helmi, ei avaudu elämän kirjo missään niin hyvin kuin täällä

pitsat puhelimella. Se puhelimeen puhuminen ahdistaa TODELLA paljon. Pelkään ettei minua ymmärretä tai ymmärretään väärin tai jotain sellaista, sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Myös kaikkiin virastoihin ja lääkäreihin ym soittaminen on todella tuskallista eikä siihen auta edes harjoittelu. Yksinhuoltajana sitä on todellakin tullut harjoiteltua. Pitsatkin haen pitseriasta 2km päästä kävellen mieluummin kuin soitan sinne.

ja aina ne mamut vievät pizzan ensin väärään paikkaan, vaikka sanon, että älkää menkö sinne ja sinne, vaan tulkaa tänne ja tänne. Olenkin lopettanut tilaukset paitsi äärimmäisessä hädässä ja nälässä. En halua kylmää pizzaa. :/

Sillä kyllähän sitä oman rakkaansa vuoksi tekee melkein mitä vaan, eikö?

Mies ei koskaan ole mitenkään sanonut, että puhelut ahdistaa tai mitään muutakaan kommenttia. Suuttuu vain jos edes häntä ehdotetaan soittajaksi. Hänellä taitaa todella olla asperger. Ja kyllä, aion muuttaa omaa käyttäytymistäni tämän ketjun jälkeen. Ymmärrän nyt paljon enemmän.



Olen miehen käyttäytymisen ajatellut ujoudeksi, josta pääsisi kokeilemalla ja yrittämällä, en osannut ajatella sitä noin ahdistavaksi, mitä täällä on jotkut kertoneet. kiitos!



ap

ei minulla ainakaan mitään siihen viittaavaakaan ole, mutta silti vältän soittamista. Jonkinlainen fobia varmaan.

En mielelläni soita mihinkään. Viime kuussa jouduin soittamaan kelaan, ja mietin monta kertaa etukäteen, mitä sanon ja miten esitän asiani. Hirveät paineet yhdestä hemmetin puhelinsoitosta. Mieluummin laitan sähköpostia tai vaikka tekstarin.



Onneksi mun mies soittaa aina mun puolesta :D

kaikenlaisia ongelmia ihmisillä onkaan.. tämä av on kyllä sosiologinen helmi, ei avaudu elämän kirjo missään niin hyvin kuin täällä

miten joku täysin älytön ongelma osoittautuu aivan tavalliseksi täällä. Eikä kukaan sano koko keskustelussa, että onkohan puhelinkammossa loppuviimein mitään järkeä ja olisiko ap:n miehen aika pakottautua pitsansoittokammosta eroon? Kyseessä kuitenkin lienee aikuinen mies.

Ja onko pitsansoittokammo mahdollisesti yleisempi kuin esim. lentopelko tai käärmeiden pelko?

paitsi että ei tykkää vaan soitella mihinkään. Minä soitan pizzat ja parturiajat. Eikä haittaa yhtään, se on vaan sellainen. Kyllä se sitten soittaa jos on pakko, mutta ei tykkää siitä.



jotenkin se liittyy siihen että ei ole muutenkaan kauhean sosiaalinen ja ehkä pelkää että joku menee pieleen.



Niinkuin sanotaan, valitse taistelusi. Tilaa sinä pizza. Taistele jostain muusta tärkeämmästä.

eikä välttämättä ole mitään aspergeria vaikka se nyt tässä ketjussa on otettu puheeksi.



Mä pelkään puhelimessa puhumista yli kaiken, ahdistun ja kangistun ja alan änkyttää. Edes miehelleni en ikinä soita, vaan laitan tekstarin. Joskus jos on pakko soitella lääkäriin, kelaan jne. mietin monta päivää etukäteen mitä sanon, panikoin, ja pahennan asiaa vielä entisestään. Pizzapaikkaan soittaminen olisi ehkä kamalinta ikinä.



Mun mies onneksi ymmärtää, eikä ole koskaan pakottanut. Yksin eläessä oli pakko hoitaa paljon asioita puhelimessa, eikä se harjoittelemalla parane, päin vastoin, jännitän niin paljon että änkytän ja panikoin ja koko puheli menee perseelleen, ja seuraavalla kerralla muistan kuinka perseellleen edellinen kerta meni ja panikoin ja änkytän vielä enemmän jne. Mä suuttuisin miehelleni todella jos ihan vain piruuttaan rupeaisi vaatimaan jotain tuollaista. "Piruuttaan" tarkoitan sitä, että sinä ap voisit ihan hyvin soittaa, ei ole mitään estettä, mutta haluat miehesi soittaman koska se on hänestä kamalaa? tätä en ymmärrä.

että mies rohkaistuu ja nälkäisenä soittaa, mutta eipä ole niin kovaa nälkää tullut. =( Eli ei ihan pikku pelko ilmeisesti. Samajam tuo on kaikkien muiden asioiden (puhelimessa tehtävien) kanssa, eipä ole niin vakavaa asiaa tullut että soittaisi mihinkään. Itse olen niin tempperamenttinen, että puhelin on heti kädessä, enkä ole ajatellut sitä, että mies on jättänyt tärkeätkin puhelut tekemättä (ei vakuutuksia, tai sähköliittymiä koskaan hoitanut).



Todella kun ajattelee nyt asiaa, niin jätänpä seuraavan kerran kitisemättä puheluista ja soitan suosiolla itse.



ap