Puhuiko/puhuuko äitisi sinulle tunteistaan äitiyteensä liittyen?

Sen tiedän, että vauvaperheaika oli helvettiä, kiitos mummun, eli äidin anopin, joka asui meillä. Myös lapsuuteni ja nuoruuteni oli helvettiä samasta syystä.



Mahassa olessani häntä varmaan pelotti, että kuolisin mahaan kuten isosiskoni. Tosin virallisestihan minut on tuonut haikara.

Entä muita kokemuksia? Mulla on teoria, että jos äiti jakaa tyttärensä kanssa tunteitaan äitiydestä, tytär jaksaa paremmin lapsiperheen vaikeat vaiheet.





ap

tuollaisistakin asioista ja tunteistaan on puhunut mulle paljon.



Meillä on äidin kanssa tosi läheiset välit, ja hän on minulle rakas ja todella läheinen nykyään(kin), mutta hän on aina ollut enemmänkin kaveri kuin äiti. Enää se ei niin haittaa, mutta joskus lapsena oli aika rankkaa kuunnella esim. äidin ja isän parisuhdeongelmia, joista äiti mulle avautui, vaikka olin varmaan vasta hädin tuskin 10 v.



En mä sitä silloin tajunnut, mutta kyllä mua ahdisti ja pelotti toimia äidin "terapeuttina".



Itse aion puhua lasteni kanssa avoimesti myös, mutta aion ensisijaisesti olla äiti, en kaveri, ja parisuhdetilitystä en aio lapsilleni kertoa enkä sen kummemmin äitiyteen liittyvistä "rankoista" tunteista (ainakaan ennenkuin lapset ovat aikuisia tai ainakin lähes aikuisia).



(sori, vähän off topic höpinäksi taisi mennä..)

Mun äitini ei kykene puhumaan mistään oikeasta asiasta yhtään mitään. Edes kuukautisista yms. ei koskaan kertonut mulle sanaakaan :O



Mä kyllä yritän puhua kaikesta lasteni kanssa. Kerron murrosiät yms. ja sanon aina, että kysykää, jos tulee jotain mieleen.