Kahden kulttuurin perheet

Isoimmilta paikkakunnilta voisi löytää kohtalotovereita.

http://www.finlandforum.org/index.php



Vai haluaako tutustua ehdottomasti suomalaisiin?

Jonkin verran tunnemme ihmisiä miehen kotimaasta, mutta emme heidänkään kanssa ole oikein kunnolla ystävystyneet - lähinnä tavataan lasten kielitaidon vuoksi.



Läheisiä ystäviä on miehen kotimaassa, mutta käymme siellä noin kerran vuodessa vain.

Mies on saanut ystäviä työn, harrastusten ja yhsistystoiminnan kautta. Suuri osa on kyllä ulkomaalaisia, osa miehen kotimaasta, mutta paljon myös muualta. On myös suomalaisia kavereita, lähinnä harrastuksen (kalastus ja musiikki) kautta tulleita. Oikeastaan miehellä on tiiviimmät ystävyssuhteet kun mulla. Toki tapaamme minunkin ystäviä. Toki kun on ollut yli 20v yhdessä, niin ei meinaa enää muista kuka tutustui ekaksi kehen:-)

Mulla on omia ystäviä, mutta mielelläni tapaisin myös perheiden kesken. Se jää kuitenkin vähäiseksi, kun mieheni ei oikein ole samalla aaltopituudella ystävieni miesten kanssa.



Itse puolestani en oikeastaan kaipaa uusia ystäviä, vaan haluaisin syventää ystävyyttä nykyisten kavereiden kanssa ja laajentaa sitä niin, että tavattaisiin muutenkin kuin ilman miehiä/perheitä.

Puhuuko hän kuitenkin suomea?

asutaan mun, eli vaimon kotimaassa. Ja meillä on sekä mun kaveriperheitä ja miehen kaveriperheitä. Sosoiaalista elämää on toisinaan liiankin kanssa... Paljon on myös meidänlaisiamme coctailperheitä ystävinä:)

Osittain johtuu varmaan kulttuurieroista, osittain sitten luonne-eroista. Mieheni on tottunut astetta improvisoidumpaan, epämuodollisempaan ja rennompaan yhdessäoloon kuin Suomessa on tapana. Hänen kotimaassaan kokoonnutaan yleensä aika suurella porukalla, heitetään läppää, ei välttämättä kamalasti vakavia jutella tai henkilökohtaisia kuulumisiakaan.

sekaperheisiin sitten. Meillä on ystäviä eri maista,