Miten pitää pokka tänään kyläpaikan emännän itsetekemistä leivonnaisista?

Ainahan jollain on tarjoilut enemmän suun mukaisia kuin toisella, mutta mistä nyt tiedät jo etukäteen, että ne ovat räpellyksiä?



Jospa vain yrittäisit etsiä itsestäsi sen normaalin kohteliaan ihmisen, joka osaa käyttäytyä kylässä. Ei leivonnaisia tarvitse mitenkään erityisesti kehua, kunhan kiität lopuksi tarjoiluista ja olet muuten mukavalla tuulella.

Häpeä vähän, iso ihminen! Toinen odottaa teitä kylään ja on sen kunniaksi leiponut parhaan taitonsa mukaan, ja sinä tuut tekemään tällaisen avauksen av:lle!



Oletko itse joku huippuleipuri kenties? Mitä luxusluokan kohtelua oikein odotat? Emäntä ei kyllä ansaitse tuollaista vierasta!!

Ainahan jollain on tarjoilut enemmän suun mukaisia kuin toisella, mutta mistä nyt tiedät jo etukäteen, että ne ovat räpellyksiä? Jospa vain yrittäisit etsiä itsestäsi sen normaalin kohteliaan ihmisen, joka osaa käyttäytyä kylässä. Ei leivonnaisia tarvitse mitenkään erityisesti kehua, kunhan kiität lopuksi tarjoiluista ja olet muuten mukavalla tuulella.

siitä, kun laittoi kuvia niistä facebookkiin : D

on kuviakin etukäteen katsottavaksi ja naurettavaksi, niin aika huono pokka on, jos se ei siltikään harjoittelusta huolimatta pidä. Terapiaa tarvitsisit!

Kateuttahan tuo nimittäin on. Tiedät, että et itse viitsi nähdä vaivaa, ja siksi sinua ärsyttää, että joku toinen jaksaa ja viitsii - ja siksi pyrit aktiivisesti mitätöimään toisen tekemiset.



Jos et olisi kade, vaan aidosti pitäisit toiset aikaansaannoksia huonoina, tuntisit pikemminkin myötätuntoa ja sääliä. Oikea taitaja ei pilkkaa huonommin osaavia, vaan muistaa, että on itsekin ollut aikanaan vasta-alkaja kyseisessä taidossa (mitä se sitten onkin).



Itse olen erinomainen ruuanlaittaja. En ammattikokki, mutta harrastajana hyvä. Ei tulisi mieleenkään pilkata huonompien keittotaitoja, vaan auttaa ja ystävällisesti neuvoa. Muiden ylpeys omista aikaansaannoksistaan on vain HYVÄ asia, koska se kannustaa heitä jatkamaan yritystä. Ylpeys ei ole minulta mitenkään pois.

kasva aikuiseksi niin ole tuollaisia ongelmia :D

mun leivonnaisia on varmaan monikin tuttu sisäisesti naureskellut. Mutta eipä se minua sinäänsä haittaa, kiva on opetella tekemään ja tehdä. Toki laitetaan sitten tarjolle muutakin kuin itsetehtyä, että ei ole pakko niitä väkerryksiä syödä :)

joka leipoo aina suurella innoilla vieraille tarjottavaa. Koti on siivottomuuden huippu. Ja sitten ne leipomukset on samaa kaavaa. Jotensakin aina epäonnistuneen näkösiä.



Pystyin just ja just juomaan kupin kahvia, mut mitään en voinu syödä. Onneks ei ole vuosiin enää tarvinnu kyläillä. Lapset oli pienenä kavereita, niin siks joskus kävin siellä. Ja aina emäntä tarjomassa innolla leipomuksiaan.

joku jaksaa yrittää ja on vielä innoissaan jostakin. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista :D

itse t varmaan viitsi edes tehdä mitään mutta sua ärsyttää kun joku toinen jaksaa, viitsii ja on vielä ylpeä siitä...

Kateuttahan tuo nimittäin on. Tiedät, että et itse viitsi nähdä vaivaa, ja siksi sinua ärsyttää, että joku toinen jaksaa ja viitsii - ja siksi pyrit aktiivisesti mitätöimään toisen tekemiset.

Jos et olisi kade, vaan aidosti pitäisit toiset aikaansaannoksia huonoina, tuntisit pikemminkin myötätuntoa ja sääliä. Oikea taitaja ei pilkkaa huonommin osaavia, vaan muistaa, että on itsekin ollut aikanaan vasta-alkaja kyseisessä taidossa (mitä se sitten onkin).

Itse olen erinomainen ruuanlaittaja. En ammattikokki, mutta harrastajana hyvä. Ei tulisi mieleenkään pilkata huonompien keittotaitoja, vaan auttaa ja ystävällisesti neuvoa. Muiden ylpeys omista aikaansaannoksistaan on vain HYVÄ asia, koska se kannustaa heitä jatkamaan yritystä. Ylpeys ei ole minulta mitenkään pois.

ap:n asenne tappaa kaiken yrittämisen halun. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia, joihin suhtautuu samalla "mitä säkin yrität olla olevinasi, et sä mitään osaa" asenteella.

eikä viitsi edes yrittää ja sekös harmittaa kun joku toinen viitsii ja vielä luottaa itseensä ja nauttii siitä mitä tekee.

Jos kyse on siis ystävästäsi ja teillä on kivat välit, kyllähän siinä saa olla oma itsensä puolin ja toisin. Jos sinä olet jäkittävä perfektionisti joka ei pysty tekemään mitään missä ei ole heti hyvä, ja kaverisi on suurpiirteinen ja yritteliäs räveltäjä, niin ehkä voitte ihan vain hyväksyä sen?



Sinä voit sanoa vaikka että "sä olet kyllä ihana kun jaksat olla niin innostunut leipomisesta että näitä sun torttusia löytyy jo facebookista asti" ja nauraa, ei ystävien kesken tarvitse aina pitää sitä pokkaa.