Pelottaako kuolema, minua pelottaa.

Miksi pelätä? Se on luonnollinen osa elämää ja elämän kiertokulkua. Enkä edes usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään. En usko mihinkään yliluonnolliseen tai ihmeisiin. Kun kuolen, minut polttohaudataan ja tuhkat hävitetään kuten ne hävitetään.

ennemmin ajattelen, että voi surku jos olisi tämä rikas elämä jäänyt elämättä, ja aikanaan kuolen kokemusrikkaana ja onnellisena.

mikä siinä sua pelottaa, kipu vai mikä?

Mua pelottaa kuolemassa eniten se että sattuuko se kun kuolee ja että mihin kuolee :0 toivoisin että joskus vanhuksena meen illalla nukkumaan ja enkä enään herää.

Kuolen melko todennäköisesti "ennenaikaisesti" mutta olen sinut itse kuolemantapahtuman kanssa. Eniten askarruttaa jälkeeni jäävien tilanne, mutta itse olen valmis lähtemään kun aika tulee.

myös minua pelottaa, välillä enemmänkin

vaan jatkuu, haluan haudan rauhaan

kolmoselta sen eutanasia -dokumentin? Oli todella kiinnostava. Se miten ihminen, joka kuitenkin pystyy elää ja liikkumaan, tahtoi avustetun kuoleman.. Siinä pirteänä jutusteli ja sitten joi kuolettavan lääkkeen. Ei näytetty ollenkaan että mitä ajatteli esim. kuoleman jälkeisestä elämästä. Siitä jäi jotenkin ahdistava olo.



Itse uskon Jumalaan. Silti joskus pelottaa monet asiat. Mutta pohjimmillaan oloni on turvallinen. Jumala on luvannut ikuisen elämän taivaissa niille jotka sen tahtovat vastaanottaa, joten siinä mielessä voi olla hyvillä mielin :) En vain millään tahdo jättää jälkikasvua ja tätä elämää vielä pitkiin aikoihin siltikään!



Joskus illalla sängyssä ollessa on tullut kuin iskuna tajuntaan se, että kuolen joskus. Se on kolahtanut jotenkin kamalan kovaa ja tuntunut fyysisestikin. Ja kauheana pakokauhuna. Kai se on luonnollista että se joskus pelottaa.

Mutta se miten kuolemani vaikuttaa lapsiini ja mieheeni, se pelottaa..Miten selviävät surusta ja arjesta.

Se pelottaa sairaasti..

Lasten saamisen jälkeen on alkanut ahdistaa ajatus kuolemisesta. Aiemmin ajattelin, että elämä vain loppuu ja että se tuntuu lohdulliselta. Mutta nyt en kestä ajatusta, että pitäisi jättää lapset tänne enkä koskaan näkisi heitä enää. Elämä on ihanaa, en halua pois.

tällä hetkellä enemmän pelottaa, että sattuuko kuoleminen, mikäli kukaan ymmärtää mitä tarkoitan..

vaikka ei pitäsi,kun olen uskovainen.

ennen kuin pääsen pois.

harva kun saa kuolla terveenä ja hyvinvoivana.

harva kun saa kuolla terveenä ja hyvinvoivana.

Minua ei pelota, miten lapset ja mies selviäisivät. TOttakai se olisi heille suru ja tuska, mutta olen valinnut miehen ja kasvattanut lapset parhaani mukaan, eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta, että he ovat kunnon ihmisiä myös minun vahtimattani.

vielä enemmän mua pelottaa läheisen kuolema

Odotan sitä, lasken päiviä ja vuosia.

jonkun läheisen kuolemaa kuin omaani. Pikkuveljeni on mennyt edeltä, siis miksi pelkäisin? Murehtimalla tulevaa hukkaa vain sen ajan, jonka olisi voinut elää tässä ja nyt. Kukaan kun ei kuitenkaan tiedä päiviensä määrää.

Ei kuolema, ei kipu eikä sairaus. Tiedän, että minua hoidetaan hyvin, kun olen vanha. Kipua myös osataan ja ymmärretään lääkitä aina vain paremmin. On myös mahdollista nukuttaa ennen epämiellyttävää kuolemaa. Hoitotestamentilla taataan, ettei "turhaan" pidetä hengissä tarpeettomin hoidoin, jos kunto on huono ja toivoa paranemisesta ei ole. Kuolema on elämän luonnollinen loppu. Vaikka nyt en missään tapauksessa haluaisi luopua elämästä, tiedän, että jos elän tarpeeksi vanhaksi, sekin päivä tulee. Että väsyn elämään, haluan jo pois. Silloin kuolemasta tulee ystäväni.



T: sh, ateisti

Tietenkin hävettää vähän etukäteen ulosteett ja muut eritteen jota lasken alleni tai eritän, mikä on kuitenkin ihan luonnollista.

Pelkään enemmän sairastamista ja sitä tuskaa, jonka kuolemani aiheuttaisi perheelleni. Lisäksi mulla on ihmeellinen suru, että jos nyt kuolisin, kuopukseni ei ehkä muistaisi mua ollenkaan kasvettuaan. Aika itsekästä ehkä, mutta mulle iso asia. Ajattelen minkälaista olisi lapsen elämä, jos ei äitiään edes muistaisi, ei muistaisi kuinka häntä rakastin jne. Isomamt lapset muistaisivat jo mut ja luotan siihen, että pärjäisivät hyvin isänsä kanssa. Varmasti myös kuopus pärjäisi, mutta sitä suren eniten.



Kuolemaa en varsinaisesti pelkää yhtään.