Työhaastattelukysymys

olisin varmaan sanonut, että ei, onko sinulla?

En nimittäin usko, että kukaan suurkuluttajakaan myöntäisi ongelmaa olevan. Itse käytän myös alkoholia vähän, ja pitäisin kysymystä loukkauksena. Pakko kysyä, ap, minkä alan ja tason töitä hait?

En nimittäin usko, että kukaan suurkuluttajakaan myöntäisi ongelmaa olevan. Itse käytän myös alkoholia vähän, ja pitäisin kysymystä loukkauksena. Pakko kysyä, ap, minkä alan ja tason töitä hait?

En nimittäin usko, että kukaan suurkuluttajakaan myöntäisi ongelmaa olevan. Itse käytän myös alkoholia vähän, ja pitäisin kysymystä loukkauksena. Pakko kysyä, ap, minkä alan ja tason töitä hait?

En voi muuten käsittää kysymystä! Minulta on kerran vastaavassa haastettelussa kysytty uskonnollista vakaumustani. Kerroin kyllä, mutta olin todella hämmästynyt. Asia selvisi kysymällä. Taustana oli se, että edeltäjä oli kieltäytynyt tietyistä työtehtävistä uskonnolliseen vakaumukseensa liittyen, ja kyse oli toimistotöistä. Laiton kysymys tietenkin, mutta ymmärsin hyvin, miksi kysyttiin.

Halusivat testata, miten käyttäydyt yllättävässä tilanteessa.



Joissain työhaastatteluissa kysytään kyllä kummia. Multa kysyttiin kerran, että mitä, jos ollaan messuilla ja siihen osastolle tulee joku känninen, aggressiivinen mies uhkailemaan, mitä teet.



Sanoin, että yritän ystävällisesti keskustellen rauhallisesti ohjata hänet muualle.



Kysyttiin, että jos se ei auta ja asiakkaat alkaa kaikota osastolta ja mies vaan riehuu.



Totesin, että hälyttäisin vartijat.



Silloin haastattelija kimpaantui ja kysyi kiukkuisena, että mitä, jos ne vartijat ei tulisikaan. Sanoin, että pyytäisin apua lähellä olevilta isomman kokoisilta miehiltä. Silloin haastatteilja lähes suuttui ja alkoi tiuskia, että en kai mä heidän asiakkaita riskeeraisi tuollaisessa tilanteessa se olisi VÄÄRIN. Miten sä puolustaisit sitä osastoa siinä tilanteessa itse, miten? Sanoin, että fyysisesti en pystyisi laittamaan hanttiin jollekin isokokoiselle känniselle miehelle. Ja kysyin, että mitäs itse tekisit.



En saanut paikkaa. Tuon perusteella en olisi sitä halunnutkaan. Mutta edelleen ihmettelen, miksi haastattelija veti tuosta pultit ja mitä oikein olisi pitänyt vastata?

Halusivat testata, miten käyttäydyt yllättävässä tilanteessa.

Joissain työhaastatteluissa kysytään kyllä kummia. Multa kysyttiin kerran, että mitä, jos ollaan messuilla ja siihen osastolle tulee joku känninen, aggressiivinen mies uhkailemaan, mitä teet.

Sanoin, että yritän ystävällisesti keskustellen rauhallisesti ohjata hänet muualle.

Kysyttiin, että jos se ei auta ja asiakkaat alkaa kaikota osastolta ja mies vaan riehuu.

Totesin, että hälyttäisin vartijat.

Silloin haastattelija kimpaantui ja kysyi kiukkuisena, että mitä, jos ne vartijat ei tulisikaan. Sanoin, että pyytäisin apua lähellä olevilta isomman kokoisilta miehiltä. Silloin haastatteilja lähes suuttui ja alkoi tiuskia, että en kai mä heidän asiakkaita riskeeraisi tuollaisessa tilanteessa se olisi VÄÄRIN. Miten sä puolustaisit sitä osastoa siinä tilanteessa itse, miten? Sanoin, että fyysisesti en pystyisi laittamaan hanttiin jollekin isokokoiselle känniselle miehelle. Ja kysyin, että mitäs itse tekisit.

En saanut paikkaa. Tuon perusteella en olisi sitä halunnutkaan. Mutta edelleen ihmettelen, miksi haastattelija veti tuosta pultit ja mitä oikein olisi pitänyt vastata?

Huomaatko? Se haastattelija muuntui aggressiiviseksi, tahallaan. Hän vain testasi tilannetajuasi. Olisit kävellyt ovesta ulos ja lähtenyt etsimään vartijaa tm. isoa miestä, tai sitten alkanut rauhoittelemaan häntä.

Minulta kysyttiin, että missä näen itseni 5v kuluttua. Vastasin, ettei minulla ole mitään visioita tai tavoitetta, johon tähtäisin. Tähän yksi haastattelijoista sanoi, että hän on 50v eikä vielä tiedä mitä hänestä tulee isona. Vastasin tähän, etten minäkään tiedä, missä olen 5v tai 10v kuluttua, mutta minulla ei ole sen kummempia tavoitteita. Ko. yrityksessä ei olisi ollut juuri etenemismahdollisuuksia.

Halusivat testata, miten käyttäydyt yllättävässä tilanteessa.

Joissain työhaastatteluissa kysytään kyllä kummia. Multa kysyttiin kerran, että mitä, jos ollaan messuilla ja siihen osastolle tulee joku känninen, aggressiivinen mies uhkailemaan, mitä teet.

Sanoin, että yritän ystävällisesti keskustellen rauhallisesti ohjata hänet muualle.

Kysyttiin, että jos se ei auta ja asiakkaat alkaa kaikota osastolta ja mies vaan riehuu.

Totesin, että hälyttäisin vartijat.

Silloin haastattelija kimpaantui ja kysyi kiukkuisena, että mitä, jos ne vartijat ei tulisikaan. Sanoin, että pyytäisin apua lähellä olevilta isomman kokoisilta miehiltä. Silloin haastatteilja lähes suuttui ja alkoi tiuskia, että en kai mä heidän asiakkaita riskeeraisi tuollaisessa tilanteessa se olisi VÄÄRIN. Miten sä puolustaisit sitä osastoa siinä tilanteessa itse, miten? Sanoin, että fyysisesti en pystyisi laittamaan hanttiin jollekin isokokoiselle känniselle miehelle. Ja kysyin, että mitäs itse tekisit.

En saanut paikkaa. Tuon perusteella en olisi sitä halunnutkaan. Mutta edelleen ihmettelen, miksi haastattelija veti tuosta pultit ja mitä oikein olisi pitänyt vastata?

Huomaatko? Se haastattelija muuntui aggressiiviseksi, tahallaan. Hän vain testasi tilannetajuasi. Olisit kävellyt ovesta ulos ja lähtenyt etsimään vartijaa tm. isoa miestä, tai sitten alkanut rauhoittelemaan häntä.

Ei kuitenkaan ollut uhkaavaa. Hän ei hyökännyt kimppuun tai riehunut. Tiuski vain.

Eikös olisi ollut vähän holhoavaa todeta, että noooo, rauhoitutaas nyt. Otappa siitä vielä kulaus kahvia, tulee parempi olo. :)

olen kysynyt toisinaan alkoholinkäytöstä. Olen alalla, jossa valitettavasti on jonkin verran niitä joilla menee alkon käyttö joskus pitkäksi ja osa töistä sellaisia, joissa ei todellakaan saa olla yhtään alkoholin vaikutuksen alaisena turvallisuussyistäkään.



Yllättävän rehellisesti ihmiset tuntuvat vastaavan. Mutta toisekseen kysymys on myös viesti siitä, että meillä ei katsella hyvällä krapulaisia maanantaiaamuna.