Millä saa viisastelevan ja komentelevan lapsen kuriin??

On ns. erityislapsi, diagnoosi varmistuu lähikuukausina sairaalajaksolla. Ikää pian 5 vuotta. Me vanhemmat tulemme hulluiksi hänen kanssaan; olemme parhaamme mukaan toimineet ja kasvattaneet hyvin jalat maassa-asenteella, mutta sillä ei tunnu olevan kamalasti merkitystä. On juosta perheneuvolat, erityislääkärit, toimintaterapeutillakin...ja aina vaan ns. hakataan päätä seinään!! Juuri nyt lapsen ärsyttävin ominaisuus on ehdottomasti tapa, jolla hän pyrkii vaikuttamaan asioihin, joihin hän ei ole ennenkään saanut puuttua. Eli ns. aikuisten asioihin. Jos keskustelen mieheni kanssa jostain, hän voi marssia väliin ja nenäkkäästi ilmoittaa (usein vastustavan) mielipiteensä, jolloin muistutan häntä ettei häneltä kysytty mitään asiaan liittyen ja että hän voi päättää mm. leluistaan, vaatteistaan jne. mutta EI aikuisten asioista. Lapsi jää siihen vähän seisoskelemaan, nyökkää ja lähtee pois. Ja sama toistuu ensi kerralla.



Varmaan tavislapsillakin on tämmöistä, mutta onko jumiutuvan ja omaehtoisen muksun kanssa mitään keinoa päästä tuosta viisastelusta eroon??? Lapsi yrittää myös komennella muita, vaikka siihenkin puututaan heti.