Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanoisit äidillesi, joka arvostelisi elämääsi näin:
05.04.2012 |
Ollaan miehen kanssa erottu, sovussa. Olen muuttamassa paikakunnalta, lasten asumiskuviot on vielä epäselviä, sovussa saadaan ne miehen kanssa sovittua kyllä aikanaan, mutta äiti katsoo oikeudekseen kommentoida näin:
"kyllä mä pidän huolen että lapset ei täältä lähde"
"et sä niitä lapsia tommoseen sairaaseen taloon voi viedä" (talo siis vanha)
*Ei niitä voi kodistaan viedä"
Miten suhtautuisit?
Kommentit (12)
lapsenlastensa elämässä tähänkään asti. Senpä takia ihmettelenkin. Ei ole automaattista, että lapset lähtevät mun kanssa, voivat jäädä myös isälleen, heillä on siellä oikein hyvä olla myös. Mutta toi asenne. En mä voi sen kanssa enää kommunikoida, se halus satuttaa mua tahallaan, se äänensävy oli JULMA!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pidä sinä suusi kiinni koska minä olen aikuinen ihminen, teen omat päätökseni ja kannan niistä vastuu. Joten sinun ei todellakaan tarvitse MINUN asioista huolehtia. Piste ja loppu...
elämä jatkuu tästä eteenpäin. Erot on aina kauheita lapsille, niiden maailma luhistuu siihen. Ehkä äitiäsi järkyttää sun tunteeton suhtautuminen eroon, sä et edes tiedä mihin lapset päätyy? Tai sitten olet itsekäs, ja haluut vaan omaa elämää. Äitiäsi tässä säälin yhtä paljon kun lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisin mutista jotain että ihan hyvä asuntohan tämä on ja puhella sen hyvistä puolista, mutta en erikseen pyrkisi vakuuttamaan äitiä, vaatimaan häneltä mitään enkä sen kummemmin edes selittämään mitään. Kunhan kertoilisin ja puhelisin siitä, mitä minä ajattelen - uskoo hän sitten siihen tai ei.
HÄnen oikeutensa on uskoa tai olla uskomatta, mutta sinun oikeutesi - ja velvollisuutesi - o ntehdä siitä huolimatta niin kui parhaaksi näet. EI äitisi sinun lapsistasi mitään päätä, eikä enää sinustakaan. Sinä päätät. Siksi äitisi voi ajatella ja puhua ihan mitä tahansa, eikä sen ole suuremminkaan väliä.
Äiti nimittäin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi varmastikin suree omalla tavallaan eroasi. Kokee sen ehkä häpeänä. Jos hän ajattelee eron olevan häpeän, niin silloinhan hänenkin päälle lankeaa tuo samainen häpeä, koska on Sinut kasvattanut. Sitten kiukuttelee, koska häpeä on se kaikkein kamalin tunne.
Annat mennä toisesta korvasta sisään ja ulos. Varmistaisin kuitenkin, että jos teille ex-ukon kanssa tulee jotain kränää (mnessa tapuksessa tulee, vaikka ei uskoisikaan) lasten asumisista, niin äidilläsi ei ole mitään faktoja Sinua vastaan, jotta ei voi sitten oikeudessa todistaa exäsi puolesta.
Anna lastesi tavata äitiäsi, mutta vaivihkaa itse en tapaisi hetkeen tuollaista äitiä.
Erosi tosin vasta kun olin n. 17, joten ei semmoisia traumoja oo jäänyt.
En voi kyllä sitä tavata, en. Poistin sen fb-kavereista, en halua sen arvostelua enää. Tää on ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin mulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että sehän ei ole sinun päätettävissäsi. Luonnolliselta tuntuisi jos lapset lähtisivät äidin mukaan. Ihmettelen aina niitä syitä (ketään syyllistämättä), miksi lapset jäävät isälleen. Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Teette exänne kanssa päätöksen, en ottaisi äitini "mielipidettä" huomioon. Tekisin niin kuin lapselle on parasta.
Ihmettelen aina niitä syitä (ketään syyllistämättä), miksi lapset jäävät isälleen. Minkä ikäisiä lapsia sinulla on?
Ketään syyllistämättä :D Joo, kyllä mä tajuan, että ei oo tavallista jättää lapsia isälle, mutta meidän tapauksessa isä on vähintäänkin yhtä hyvä huoltaja kuin minäkin
pelkää siis menettävänsä lapsenlapsensa kun muutatte ja kiukuttelee sitten tuollalailla. Älä ainakaan suutu, mutta kerrot äidillesi, että lapset lähtevät sinun mukanasi olethan heidän äitinsä sentään ja että mummo saa tavata heitä kyllä... Kyllä hän sopeutuu ajan kanssa.