puolison sairaus
Miten olette selvinneet arjessa pienten lasten kanssa puolison äkillisen ja vakavan sairauden jälkeen? Tarkoitan sairautta, joka vaikuttaa arjesssa käytännön asioissa etenkin fyysisesti ta selviytymään. En nyt tarkoita masennusta tai muuta vastaavaa.
Puolisoni sairaustui kolme vuotta sitten. Se oli hirveä shokki. Sitä tuskaa ja ahdistusta olen itkenyt ja apua suorastaan sisälläni huutanut. Elämä on arvaamatonta. Usein täällä saa lukea miten oma puoliso ei miellytä, mutta itse olen oppinut ettei pienistä asioista kannata eikä jaksa huomauttaa. Te, joilla on terveet puolisot, niin olkaa onnellisia siitä. Rahakaan ei ratkaise kaikkea ja menetettyä terveyttä ei rahallakaan saa. Me pidämme yhtä ja puolisoni on edelleen kaikkeni.
Pienet flunnssat ja kaikenlaiset valitukset ihmisten suusta vain huvittavat. Me mennään päivä kerrallaan. Lasten takia on pakko jaksaa.
Kommentit (2)
tai menettänyt ne. Sellaista viisautta tai ymmärrystä ei voi kaataa toiselle, asiat pitää oivaltaa oman kokemuksen kautta. Toisaalta sillä ei voita mitään, että nauraa muiden vähäisemmille kokemuksille tai kärsimyksille. Jokainen elää sen oman mittakaavansa kanssa.
Suljit jo pois pasennuksen, mutta olen kokenut miehen sairauden teho-osastin kautta masennuksesta toipumiseen ja se tarkoitti hyvin pitkää aikaa vastuunkannosta yksi. Alkuun pesinkin hänet kotihoidossa, mutta muu liittyi henkisiin asioihin. Eli ei siitä enempää.
Paljon, paljon voimia teille. Pyydä apua kodinhoitoon ja jaksamiseen, se kannattaa.
koko perheelle