mikäli "perintönä köyhyys"-perheen tukia nostettaisiin vaikka 1000e/kk
niin kuka oikeasti uskoo minkään muuttuvan?
saisiko isä lisärahoista kipinän hankkiutua töihin ja vähentää tupakoimista?
alkaisiko äiti lenkkeillä ja käydä salilla ja vähentäisi epäterveellisten ruokien syömistä?
tulisiko heistä puuhakas ja iloinen perhe?
rahalla?
Kommentit (19)
Mielenterveysongelmat eivät rahalla parane. Suvussa vaivat siirtyvät, varsinkin kun lapsuusaika menee huonoissa kotioloissa. Mieshän oli jo luokiteltu lapsena sulkeutuneeksi käytöshäiriökeissiksi ja nyt oli jo puoliksi työkyvytön ja kykenevä vain kuntouttavaan työhön. Mutta jospa toi lapsi pääsisi jo elämässä eteenpäin, kun näyttäisi kuitenkin olevan jo isä ja äiti tarjoamassa jonkinlaista turvaa ja rakkautta.
Ei edes kiitosta sanonut puhelimessa!
Työnantaja otti töihin jopa ilman sitä lausuntoa, jolloin palkkaaminen tuli heille paljon kalliimmaksi, mutta ei, ei osattu arvostaa.
pakkotyötä - muuten menee tuet
Minusta oli ihana hetki kun isä sanoi että elämä on oikeastaan hyvää, huonomminkin voisi olla. Kun oli saaanut töitä oli selvästi helpottunut ja hyvillään.
jonka palkkakulut valtio käytännössä maksaa? Ja todennäköisesti saa sen b-lausunnon myöhemmin ja työnantaja täyden palkkatuen.
Juu, kiittämätön oli kun ei kiitä suojatyöpaikasta.
tekee puuduttavaa paskatyötä meluisassa ympäristössä. Jee, pääsin paskaduuniin lajittelemaan jätteitä, masennukseni katosi.
ihmiset jotka yleistää. kaikki mielenterveysongelmaisten lapset ongelmia jne. Mä olen tavallisesta yrittäjäperheestä ja mulla diagnoosi. repikää siitä! Myös sen opettajan lapsi voi sairastua ilman mitään ongelmia ja vaikka olisi kotihoidettu kaikki kesät ja saanut rakkautta. Kaikissa suomen suvuissa lisäksi yksi ongelmainen ainakin. Voi siirtyä eri perheeseen ongelmat vaan.
Kuka idiootti töitä tekee jos ei ole pakko?
varsinkin tuollainen suojatyö paskaduuni jätteiden lajittelu.
Kuka tuollaiseen viitsii vapaa-aikansa uhrata jos ei siitä edes taloudellisesti hyödy?
Että ihan kiitollinen olla pitäis.
mutta tuollaisia pariskuntia on Suomessa todella paljon. Jo tuon kämpän näkeminen aiheuttaa kauhun väristyksiä. Äiti vaikuttaa tasapainoisemmalta kuin isä, mutta on selvää, että heidän lapsensa on myös tuleva työtön.
Sitä kun voitais jakaa avustuspaketteina, ei oliskaan välttämättä perintönä köyhyys enää.
jonka palkkakulut valtio käytännössä maksaa? Ja todennäköisesti saa sen b-lausunnon myöhemmin ja työnantaja täyden palkkatuen.
Juu, kiittämätön oli kun ei kiitä suojatyöpaikasta.
Mielenterveydelle on parasta päästä kiinni jonkinlaisiin rutiineihin. On tärkeää, että on aamulla syy nousta ja lähteä kodin seinien ulkopuolelle.
Kotona makaaminen ei todellakaan auta mielenterveyden ongelmista kärsivää.
Itsestään selvää on, ettei ko. henkilölle voida antaa tässä tilanteessa muuta kuin "suojatyöpaikka" - hei millä näytöllä hänet voisi palkata minnekään muualle? - ja jos hän työssään pärjää, aukeavat ovet mahdollisesti seuraavaan, piirun verran parempaan paikkaan.
Tämä on aivan normaalia etenemistä työelämässä. Huipulta ei voi alkaa.
Mielestäni suojatyöpaikasta voi iloita, sillä se antaa paljon enemmän toivoa tulevasta, kuin kotona tyytymättömänä "hyvän työn" odottelu - jota ei koskaan tule.
Terv. psykiatrinen sairaanhoitaja
tekee puuduttavaa paskatyötä meluisassa ympäristössä. Jee, pääsin paskaduuniin lajittelemaan jätteitä, masennukseni katosi.
kuin jäädä kuvailemallasi asenteella kotiin valittamaan.
Tuohon "paskaduuninhan" ei ko. henkilön ollut tarkoitus jäädä loppuiäkseen. Parhaassa tapauksessa se toimisi ponnahduslautana.
Kaikkea ei voi saada valmiina, vaan pitää itsekin ponnistella.
Tervehtyminen ei etene, jos vaan passiivisena odottaa ja valittaa rahanpuutetta, ilmaiseksi jaetun ruokakassin sisältöä, työn kurjuutta...
Onnellisuus syntyy oivalluksista, tekemisestä ja siitä, että osaa olla kiitollinen.
Terv. psykiatrinen sh
Ei edes kiitosta sanonut puhelimessa!
Työnantaja otti töihin jopa ilman sitä lausuntoa, jolloin palkkaaminen tuli heille paljon kalliimmaksi, mutta ei, ei osattu arvostaa.
Ei edes kiitosta sanonut puhelimessa!
Työnantaja otti töihin jopa ilman sitä lausuntoa, jolloin palkkaaminen tuli heille paljon kalliimmaksi, mutta ei, ei osattu arvostaa.
oikeasta työpaikasta kuin suojatyöpaikasta. Kyllä sen kuitenkin itse tietää, että on vähempiarvoinen ja työtä ei arvosteta, eikä työnantajiakaan kiinnosta jokin harjoittelu, jossa hullu on vähän aikaa pyörinyt.
Kannatan kyllä noita suojatyöpaikkoja itsessään, mutta eivät ne ole mikään niin ihmeellinen asia, että niistä pitäisi olla _kiitollinen_. Osa sitä arkea, joissa ihmisten on pakko elää.
oikeasta työpaikasta kuin suojatyöpaikasta. Kyllä sen kuitenkin itse tietää, että on vähempiarvoinen ja työtä ei arvosteta, eikä työnantajiakaan kiinnosta jokin harjoittelu, jossa hullu on vähän aikaa pyörinyt.
Kannatan kyllä noita suojatyöpaikkoja itsessään, mutta eivät ne ole mikään niin ihmeellinen asia, että niistä pitäisi olla _kiitollinen_. Osa sitä arkea, joissa ihmisten on pakko elää.
armopalapätkäduuneja - juu niitä tuettuja töitä - ja nyt olen ollut viimeiset viisi vuotta mukavassa työssä vakituisena : )
Mogailin nuorempana pahasti, joten koulutus jäi heppoiseksi, joten olen enemmän kuin onnellinen nykyisestä tilanteesta : )
En jaksa ymmärtää tuota tapaa valittaa aina kaikesta.
En tiedä, mutta isä ainakin oli dokkarin lopussa töissä.
pakkotyötä - muuten menee tuet