Ihmettelen ihmisiä joiden lapset kylässä päivällispöydässä

kyllä se on ihan peruskohteliaisuutta odottaa että kaikki a) ovat pöydässä, b) kaikki ovat saaneet ruokansa.

Eikä niin että sitä aletaan lappaa suuhun, ja yksi lopettelee silloin kun toinen vasta aloittaa. Ruokailun tarkoitus on nauttia niin ruoasta kuin seurasta, eikä vain saada mahan täytettä.

Minun oppimieni sääntöjen mukaan lämpimän ruuan voi aloittaa silloin, kun seuraava ruokailija on saanut ruokansa eteen. Eikä suinkaan heti.

Mutta nämä jutut taitavat olla liian 1900-lukua, että niillä olisi merkitystä. Ja omien lapsieni tapakulttuurista en ole yhtään vakuuttunut, huono kotikasvatus nimittäin.

Tosin pienemmässä seurueessa kyllä odotellaan, että kaikilla on.

Mun omien lasten tapakulttuuri ruokapöydässä on kanssa aikas huonossa jamassa :), tosin syytä tuosta miestäni ;), jonka mielestä on turha a) odottaa, että kaikilla on ruoka edessä b) istua pöydässä siihen asti että kaikki ovat syöneet. Mitä isä edellä, sitä lapset perässä. Yritä tässä sitten, heh...

nyt mitään massiivisia banketteja tarkoittikaan vaan ihan sitä, että oma perhe ja muutama vieras on paikalla.

Minä olen opinut niin, että jos paikalla on vain vähän ihmisiä, kaikkia odotetaan oli syöminen mitä tahansa. Jos ruokailijoita on reilummin, odotetaan lämpimän kohdalla, että vieruskaveri saa ruuan.

Meillä kotioloissa syödään sitä mukaa kun jokaisella ruoka edessä, mutta viikonloppuna ja juhlahetkinä odotetaan muita. Kun olimme naapurissa synttäreillä, joissa lämmin ruoka, tyttäremme 2 v osoitti etiketin hallinnan ja hallitsematoomuuden kiljaisemalla tuskaisesti thaako thyyyä thaako thyyä? Kun kukaan ei tajunnut sanoa, että olkaa hyvät saa aloittaa.

Hyvää ruokahalua tms voi toki toivotella, tai toivottaa tervetulleeksi. Tai jotain.

Tosin en ihan täysin ymmärrä sitäkään, että kauheasti päivitellään, kuinka kyläpaikassa "ei edes osata etikettiä". No, kaikki eivät osaa/välitä etiketistä. Joten kylässä kyläpaikan tavalla. Tässä esimerkissä sinäkin olisit voinut nyökätä lapselle, että aloitapa vaan.

millä keinoilla olette ne lapsenne opettaneet käyttäytymään ruokapöydässä?



Meillä on lapsille opetettu ruokailutapoja siitä asti kun lusikka on kädessä pysynyt. On kehuttu hyvästä käyttäytymisestä, rankaistu huonosta, tarjottu monenlaisia ruokia, komennettu, poistettu ruokapöydästä kun käytös on huonoa, oltu itse hyvänä esimerkkinä jne jne.



Kaikesta tästä huolimatta lapset (5,8 ja 10 v.) nojailevat kyynärpäihinsä pöydässä, unohtavat käyttää veistä, syövät joskus sormin, tunkevat liikaa ruokaa suuhun kerrallaan ja hölisevät ruokapöydässä. Pyytävät kauniisti mitä haluavat vasta sitten, kun siitä on joka kerta erikseen muistutettu. Kun pyydetään odottamaan että muut ovat syöneet, alkaa kauhea narina että pöydässä on tylsää odottaa, anna mun nousta, anna mun nousta.



Ja nyt on sitten turha tulla sanomaan että ruokapöytäkasvatus olisi pitänyt aloittaa ajoissa. Se nimittäin aloitettiin ajoissa. Esikoista on ruokapöytäkasvatettu nyt 8 vuotta. Kertokaa hyvät rouvat, miten lapset saa käyttäytymään ihmisiksi ruokapöydässä, ihan todella mua kiinnostaa tietää.

Meillä tällä hetkellä 12-vuotiaan kanssa elämä on yhtä muistuttelua: suu kiinni kun pureskelet, kyynärpäät pois pöydältä jne jne. (Ja kyllä: yritän parhaani, että ruokapöydässä olo ei ole pelkkää äidin nalkutusta)



Samoin tuo sama "saanks nousta" "ei, et saa" "saanks nousta, on tylsää" "ei, et saa" "onks pakko vielä istua" "kyllä on" on aikas tuttua =), tosin tällä hetkellä lähinnä 8-vuotiaan suusta.



Ajoissa meilläkin aloitettiin. Alusta lähtien on oletettu tiettyjä pöytätapoja. Mutta heh.



Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä se siitä. Isommat lapset (15-vuotiaasta ylöspäin) osaavat meillä kyllä käyttäytyä :). Tosin 15-vuotias osaa myös nalkuttaa (tänään klassinen, eli 12-vuotias "vettä", 15-vuotias tiukkana "saisinko vettä"...)

kyllä se on ihan peruskohteliaisuutta odottaa että kaikki a) ovat pöydässä, b) kaikki ovat saaneet ruokansa. Eikä niin että sitä aletaan lappaa suuhun, ja yksi lopettelee silloin kun toinen vasta aloittaa. Ruokailun tarkoitus on nauttia niin ruoasta kuin seurasta, eikä vain saada mahan täytettä.

tämä siis koskee kotiruokailua, ravintolaruokailu on sitten asia erikseen jos kaikilla on omat annokset.

aloittavat syömisen tuosta vain. Vaikka aikuiset vielä ojentelevat toisilleen vateja. Eikä kyse ole mistään 3-vuotiaista. Missä tapakasvatusta voisikaan saada, jos ei kotona?

Meidän jälkikasvu osaa normaalitapaan odottaa, kunnes kaikilla on valmista, kaikkea on saatu tarjoiluastioista lautasille ja päivällisen valmistaja eli emäntä aloittaa. Tuotakaan ei tarvitse kun kerran opettaa, niin pieni ihminen tajuaa ja muistaa loppuikänsä. En käsitä, mitä joissakin talouksissa tapahtuu, kun lapset käyttäytyvät ruokapöydässä tolkuttomalla tavalla.

Meidän pienet ihmiset ovat vaatineet kaikissa pöytätavoissa jatkuvaa toistoa. Mikään ei ole mennyt kertaopetuksella perille.

Ja vielä ihan pikkusivuhuomautus: "päivällisen valmistaja eli emäntä aloittaa" - pakko saivarrella, eli entäs jos emäntä ei valmistanut päivällistä? ;-)

Onpas jäykkää porukkaa! Minkälaisia kutsuja oikein pidätte? Meillä yleensä tahallaan aloitetaan niin, että lapset syö ensin, kun heitä pitää paljon auttaa yms. ja jos kaikki on yhtäaikaa paikalla, käytännössä aikuiset saisivat kylmän ruuan, kun ruoka jäähtyisi lautasella. Mutta meillä siis nuorempia lapsia ja samoin ystävillämme. Ymmärtäisin sen, jos ap valittaisi, että kahvipöytään tullaan ennen kuin kutsutaan herkkuja napsimaan tms. mutta taisi olla kyse ihan ruokailusta? Illalliskutsuille ei olla lasten kanssa mentykään ja siellä on ihan eri säännöt.

toisten joulutavat saa sinut itkemään?

Ihan mielenkiinnolla vain kysyn. Koska itse olen sen verran kiertänyt maailmaa jo tähän ikään mennessä, että ymmärrän toisten tapoja ja jopa syitä niihin. Eli annan toisten elää rauhassa omanlaista elämää.

Surullista kun elämä on sinulle noin vaikeaa.

näin joskus aikaa sitten valokuvia joidenkin (itselleni tuntemattomien) ihmisten joulupöydästä.

Verkkareissa istuttiin, kinkku kiilteli pöydässä, samoin tukeva tuubi Turun sinappia.

Siinä se sitten olikin.

Mua alkoi itkettää se kuva silloin.

yhteen, on meillä hyvin vapaamuotoinen tunnelma. Eli kokoonnumme ruokasalin pitkään pöytään ja ruokaa on tarjolla useissa astioissa. Moni syöttää pienokaisensa ensin ja syö itse sitten sen jälkeen. Muut eivät jää odottamaan ruoka lautaselle jäähtyen, että joku saa pienen lapsensa syötettyä vaan kyllä muut aloittavat ruokailun.

Mutta tosiaan, meillä ollaan aika vapaamielisiä muutenkin. Suku on iso ja juhlapäivällisemme ovat äänekkäitä ja nauru hersyy ja lapset ja aikuiset mahtuvat samaan pöytään.

Olen ollut kerran päivällisillä, mikä oli niin etikettisääntöjä täynnä ja jäykkää, että se nautinnollinen, pitkä ateria tosiaan tuntui pitkältä kun jokainen nielauskin kuului sen kammottavan hiljaisuuden läpi.

Onpas jäykkää porukkaa! Minkälaisia kutsuja oikein pidätte? Meillä yleensä tahallaan aloitetaan niin, että lapset syö ensin, kun heitä pitää paljon auttaa yms. ja jos kaikki on yhtäaikaa paikalla, käytännössä aikuiset saisivat kylmän ruuan, kun ruoka jäähtyisi lautasella. Mutta meillä siis nuorempia lapsia ja samoin ystävillämme. Ymmärtäisin sen, jos ap valittaisi, että kahvipöytään tullaan ennen kuin kutsutaan herkkuja napsimaan tms. mutta taisi olla kyse ihan ruokailusta? Illalliskutsuille ei olla lasten kanssa mentykään ja siellä on ihan eri säännöt.

yhteen, on meillä hyvin vapaamuotoinen tunnelma. Eli kokoonnumme ruokasalin pitkään pöytään ja ruokaa on tarjolla useissa astioissa. Moni syöttää pienokaisensa ensin ja syö itse sitten sen jälkeen. Muut eivät jää odottamaan ruoka lautaselle jäähtyen, että joku saa pienen lapsensa syötettyä vaan kyllä muut aloittavat ruokailun.

Mutta tosiaan, meillä ollaan aika vapaamielisiä muutenkin. Suku on iso ja juhlapäivällisemme ovat äänekkäitä ja nauru hersyy ja lapset ja aikuiset mahtuvat samaan pöytään.

Olen ollut kerran päivällisillä, mikä oli niin etikettisääntöjä täynnä ja jäykkää, että se nautinnollinen, pitkä ateria tosiaan tuntui pitkältä kun jokainen nielauskin kuului sen kammottavan hiljaisuuden läpi.

Onpas jäykkää porukkaa! Minkälaisia kutsuja oikein pidätte? Meillä yleensä tahallaan aloitetaan niin, että lapset syö ensin, kun heitä pitää paljon auttaa yms. ja jos kaikki on yhtäaikaa paikalla, käytännössä aikuiset saisivat kylmän ruuan, kun ruoka jäähtyisi lautasella. Mutta meillä siis nuorempia lapsia ja samoin ystävillämme. Ymmärtäisin sen, jos ap valittaisi, että kahvipöytään tullaan ennen kuin kutsutaan herkkuja napsimaan tms. mutta taisi olla kyse ihan ruokailusta? Illalliskutsuille ei olla lasten kanssa mentykään ja siellä on ihan eri säännöt.

kun viimeiset saa ruokansa. Jos olisin emäntänä teillä ja olisin hoitanut ruoan tarjoilun noin huonosti, antaisin todella ensimäisten aloittaa heti. Niillähän on ruoat jo jääkylmiä jos tarjoilette ruoat noin hitaasti.

kyllä se on ihan peruskohteliaisuutta odottaa että kaikki a) ovat pöydässä, b) kaikki ovat saaneet ruokansa. Eikä niin että sitä aletaan lappaa suuhun, ja yksi lopettelee silloin kun toinen vasta aloittaa. Ruokailun tarkoitus on nauttia niin ruoasta kuin seurasta, eikä vain saada mahan täytettä.

tämä siis koskee kotiruokailua, ravintolaruokailu on sitten asia erikseen jos kaikilla on omat annokset.

kertoa kaikille ääneen, että teillä on sellainen tapa, että syömään aloitetaan vasta kun kaikilla on ruokaa. Liian vaikeaa? Kivempi marttyyrinä täällä marista.

Hän on asunut siitä 18-vuotiaasta itsekseen (on nyt 30) eikä hänen perheessään ole ollut mitään ruokapöytäsääntöjä. Itselleni on ollut päivänselvää että

a) se joka tekee ruoan, kutsuu syömään (kun mies kokkaa hän vain istuu ruoanteon jälkeen pöytään itse syömään ja sitten ihmettelee kun kukaan muu ei ole tullut syömään)

b) Kun koko perhe ja vieraita on paikalla, ruokailu aloitetaan sitte kun kaikki ovat pöydässä. Tarkoitan tällä sitä että kaikki ovat valinneet paikan jolla istuvat ruokailun ajan. Sitä ei välttämättä tarvitse odottaa että kaikilla on ruokaa. (Itse odotan yleensä käytännön syistä, odotan siis lähinnä että oma ruokani jäähtyy)

c) Kaikkea tulisi maistaa. En nyt tarkoita että allergisten pitää maistaa sitä mille on allerginen (no itse en tee sellaisia ruokia mitä kaikki vieraat eivät voi syödä) tai jos tietää jo 100% varmuudella ettei esim. perunasalaatista pidä niin silloin ei tarvitse maistaa, mutta jos kieltäytyy vaikka tabbulesta siksi ettei ole koskaan syönyt sitä, niin se on epäkohteliasta. Aina voi maistaa vähän ja jättää syömättä jos ei ole mieluista. Minä en ainakaan tuollaisesta loukkaannu.

Kovin on hidas tarjoilu kotona jos ensimäiset ehtisi syödä kun viimeiset saa ruokansa.

Harvalla on kotona tarjoitlija tarjoilemassa, vaan ruoka otetaan vuorotellen itse.

Hän on asunut siitä 18-vuotiaasta itsekseen (on nyt 30) eikä hänen perheessään ole ollut mitään ruokapöytäsääntöjä. Itselleni on ollut päivänselvää että

a) se joka tekee ruoan, kutsuu syömään (kun mies kokkaa hän vain istuu ruoanteon jälkeen pöytään itse syömään ja sitten ihmettelee kun kukaan muu ei ole tullut syömään)

b) Kun koko perhe ja vieraita on paikalla, ruokailu aloitetaan sitte kun kaikki ovat pöydässä. Tarkoitan tällä sitä että kaikki ovat valinneet paikan jolla istuvat ruokailun ajan. Sitä ei välttämättä tarvitse odottaa että kaikilla on ruokaa. (Itse odotan yleensä käytännön syistä, odotan siis lähinnä että oma ruokani jäähtyy)

c) Kaikkea tulisi maistaa. En nyt tarkoita että allergisten pitää maistaa sitä mille on allerginen (no itse en tee sellaisia ruokia mitä kaikki vieraat eivät voi syödä) tai jos tietää jo 100% varmuudella ettei esim. perunasalaatista pidä niin silloin ei tarvitse maistaa, mutta jos kieltäytyy vaikka tabbulesta siksi ettei ole koskaan syönyt sitä, niin se on epäkohteliasta. Aina voi maistaa vähän ja jättää syömättä jos ei ole mieluista. Minä en ainakaan tuollaisesta loukkaannu.

Niin siis miehen käytös vaikuttaa lapsiin paljon.

Hassua tässä on se, että mies omaa muutoin todella hyvät käytöstavat, mutta tuossa ruokailussa hän ei niitä osaa. =D

Ei kai sitä etikettiä tarvitse noudattaa joka tilanteessa tiukimman mukaan. Mutta virallisissa tilanteissa (illallinen vieraampien aknssa, työhön liittyvät tilaisuudet jne) on hyvä tuntea perusasiat



Itse olen kuullut, että raja on 8 (tai 12 ;). Jos päydässä on vähemmän, odotetaan, että kaikki ovat saaneet lämpimän ruoan eteensä. Isommassa pöydässä odotetaan, että molemmat vieruskaverit ovat saaneet. Kylmien ruokien kanssa odotetaan koko pöytä (en tiedä sitten miten toimitaan todella isoissa pöydissä jossain Nobel-illallisilla...)



Mutta kyllä minä kotonakin sanon lapsille, jos on vieraita, että odotapas, että kaikki saavat ruokansa ennenkuin aloitat. Ja vieraiden kanssa vaadin, että pöydässä ollaaan niin kauan kuin viimeinen syö. Ihan hyvin lapset (4 ja 8 )ymmärtävät eron juhlavan ruokailun ja arkisen tankkauksen välillä.

että odottavat, kunnes kaikki ovat saaneet ruokansa. Lapset oppivat erittäin nopeasti ja erittäin nuorina tuon yksinkertaisen säännön.

siitä näkemästäni joulukuvasta. Ilmeisesti sinulle tulee aivan toisenlaisia yllykkeitä kyseisestä asiasta, itselleni vieraita.

Viilteletkö sitten itseäsi kun luet murhista ja lasten raiskauksista jos

toisten joulutavat saa sinut itkemään?

Silti ilmiö ei ole missään ristiriidassa sen kanssa, että lapsemme osaavat odottaa, kunnes kaikki ovat saaneet ruoan eteensä.

Hyvien tapojen puutetta ei voi perustella sillä että "meillä on äänekkäät juhlapäivälliset joilla nauretaan paljon".

Suku on iso ja juhlapäivällisemme ovat äänekkäitä ja nauru hersyy ja lapset ja aikuiset mahtuvat samaan pöytään.