Onko teillä koiraportteja kotona?

Portti on vain estämässä koirien (lähinnä nuorimman, joka ei vielä ole ihan perillä talon säännöistä innostuessaan) pääsyn yläkertaan. Vanhemmat tietävätkin jo, että alakerta on heidän paikkansa. Meillä alakerrassa oleskelutilat + keittiö, ylhäällä makarit ja pesutilat



Meillä koirat ja lapset ovat keskenään, ei ole ollut koskaan mitään syytä eristää heitä toisistaan. Lapset osaavat käsitellä koiria nätisti ja koirat eivät ole koskaan kyseenalaistaneet paikkaansa lasten alapuolella laumassa. Lisäksi koirillamme ei ole vahtimis- ja puolustusviettiä, joka täytyisi huomioida. Paimennusvietti näkyy joskus ulkona, kun yrittävät pitää kiertäen laumaa kasassa :D Silloinkaan eivät koske lapsiin..

toinen koira (uros) on vahtiviettinen ja herkkä murisemaan. En usko, että tulisi toimeen lapsen kanssa enkä halua ottaa riskejä..



-ap

eikä siis raporttejakaan niistä. :)



Mutta vakavasti puhuen, jos toinen koiristanne ei suhtautuisi vauvaan hyvin, miksi pidätte sen koiran? En tarkoita tätä millään pahalla, vaan neuvon tarkkaan harkitsemaan koiran antamista pois, mahdollisesti sukulaiselle tai tuttavalle (jotta taspaisitte rekkua aina välillä), koska ette voi vahtia koiraa koko ajan. Jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa koira pääsee olemaan samassa tilassa lapsen kanssa, ja jos koira on noin vihamielinen, ei ole mitään takeita ettei se tekisi pahaa tulokkaalle, jonka katsoo tunkeutuneen laumaansa.



Koirat vahingoittavat paljon ihmisiä vuosittain, ja vauva ei osaa puolustautua.

Ja on jonkun verran käytössäkin. Esim. silloin kun meillä on vieraita, jotka eivät pidä koirista. Silloin kun lapsilla on hoitaja, joka ei ole tottunut koiriin jne. Ja välillä kun lapsilla on oikein riehumisvaihe päällä, koira haluaa päästä lepuuttamaan hermojaan omalle sohvalleen portin taakse ;)

jos leikkauttaisit koirasi? Pallit pois niin voisi vähän rauhoittua. En kannata koiran eristämistä johonkin yhteen huoneeseen, sielläkö se sitten olisi kaikki päivät? Vaikka se pääsisi lenkille ym. säännöllisesti niin ei se hyvää tee koiran psyykkeelle, että sisällä ollaan sitten aina siinä yhdessä huoneessa eristettynä katselemassa portin takaa, mitä muut puuhaavat. Ainakin meidän koirat haluavat koko ajan olla jaloissa tarkkailemassa, mitä isäntä tai emäntä puuhailee.



Jos koirasi on jo kastroitu, niin sitten en oikein osaa sanoa mitä tehdä. Toisaalta olisi hyvä totuttaa koira lapseen, mutta jos koira on oikeasti aggressiivinen lasta kohtaan, niin sillä on lepakoita kellotapulissa ja silloin kannatan kastrointia -> jos ei auta niin sijoitus uuteen kotiin. Meillä aikanaan lopetettiin koira, joka alkoi irvistelemään ja murisemaan veljelleni, joka oli silloin vauva.

koirastani. Toivon koiran tottuvan lapseen pikkuhiljaa, mutta aluksi on oltava mahdollisuus eristää ne toisistaan.

koirastani. Toivon koiran tottuvan lapseen pikkuhiljaa, mutta aluksi on oltava mahdollisuus eristää ne toisistaan.

mutta harkinnassa on. Jotkut vaan puhuneet, että voi pahentaakin aggressiivista käytöstä jos leikkauttaa..? Koirilla on ulkona iso aitaus, jossa voivat olla myös.

enpä ole kuullut että leikkauttaminen pahentaisi aggressioita :o Se on kyllä tosi että joillain koirilla leikkauttaminenkaan ei poista ongelmia, mutta eipä sen ainakaan pitäisi niitä pahentaa.

joten ap, jos sua huolettaa, niin koiraportit asuntoon niin, että koira koira ja lapsi on helppo eristää toisistaan. Parempi katsoa kuin katua...



Meillä koiralla oli ennen lapsen syntymää kausi, jolloin se oli arvaamaton ja aggressiivinen. Se kärsi ilmeisesti kiputiloista, syytä ei koskaan löydetty, vaikka koira tutkittiin. Minua siis jännitti todella paljon lapsen syntymä. Käytösongelmiin erikoistunut eläinlääkäri lohdutti, että yleensä koirat tottuvat oman perheen lapsiin, kun niille antaa aikaa.



Pidin koiraa portin takana niin että se näki meidät, ja kun nostin vauvan syliin, avasin portin ja koira pääsi oleilemaan vapaasti huoneessa. Meillä kävi samana vuonna, kun oma lapseni syntyi, seinänaapurin perheessä ikävä tapaus, jossa oma koira hyökkäsi ilman ennakkovaroitusta lattialla makaavan vauvan kimppuun. Lapsella säilyi henki ja näkö, mut molempien menetys oli ihan millien päässä. Ja toi koira oli ollut ihan ok-koira, sillä oli vaan ollut jonkin verran varautuneisuutta vieraita ihmisiä kohtaan.



Tuon tapauksen vuoksi olin, ja olen vieläkin, tarkka siitä että tiedän aina, missä lapset ovat ja missä koirani on. Meilläkin kerran kävi niin, että kuulin kuinka koira hiiipi lapsen luo ja alkoi murista. Meillä oli nuo eläinlääkärin antamat ohjeet noita tilanteita varten, ja noudatin niitä tuon tilanteen laukaisemiseksi. Sen jälkeen vastaavia tilanteita ei ole ollut, ja meillä on vanhin lapsi nyt neljävuotias. Meillä koiran luonne on siis sellainen, että se murisee epävarmuuttaan, ei aggressiivisuuttaan, joten kaikki tilanteet, joissa lapsi ja koira ensimmäisiä kertoja kohtasivat, pedatiin etukäteen hyvin, ja koiran perusluottamusta sekä vauvaa että meitä omistajia kohtaan vahvistettiin järjestelmällisesti. Se toimi, mut oli siinä paljon työtä, varsinkin kun silloin ei vielä tiedetty, miksi koiramme oli muutamaa kuukautta aiemmin ollut niin vaikea, ja tulevatko kohtaukset uusiutumaan, joten meillä oli muutenkin koiran kanssa tietyt jutut joka päivä.



Minä suosittelen, ap, että käyt ihan eläinlääkärin kanssa läpi koiran käytöstä, jos teillä on sinne muutenkin asiaa. Jos teillä koira on dominoiva, on hyvä että teillä on vedenpitävät suunnitelma sitä hetkeä varten, kun koira alkaa osoittaa vihamielisyyttä lasta kohtaan. Jos minulla ei olisi ollut noita neuvoja valmiina, olisin reagoinut tuohon koiran murinaan aivan väärin, ja aiheuttanut omalla käytökselläni paljon ongelmia.



Meillä on siis mennyt lasten ja koiran kanssa ihan hyvin. Kriittiset hetket ovat meillä olleet ne, jolloin lapsi lähtee liikkeelle. Juuri konttaamaan oppineella lapsella ei ole mitään itsesuojeluvaistoa eikä mitään kykyä tulkita koiran viestejä. Mä olen pitänyt lapset aina mahdollisimman paljon erossa koirasta, kunnes heillä on jokin tolkku päässä. Varsinkin ilta-aika voi olla kriittistä, kun koira on väsynyt mut lapsella on iltavilli parhaimmillaan.



Onnea kovasti vauvasta, toivottavasti kaikki menee hyvin.:)

Meilläkin todennäköisesti kyse epävarmuudesta. Mitä neuvoja eläinlääkäri antoi noihin murina-tilanteisiin?

-ap

Neuvot tulevat tarpeeseen!

-ap

muistakaan, kun tästä nyt kuitenkin on monta vuotta aikaa. Mut pääpiirteissään toimittiin niin, että



- vahvistettiin sitä koiran luottamusta siihen, että sen ei tarvitse päättää asioista, vaan se voi olla täysin rentona, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Me emme koskaan antaneet vauvan mennä lähelle koiraa, vaan haimme lapsen rauhallisesti pois, kiinnittämättä tilanteeseen näennäisesti sen enempää huomiota (tätä saa siis tehdä kymmeniä kertoja peräkkäin..). Tämä siis joka ikinen kerta kun vauva lähestyi koiraa.



- meillä koiralla on tietty sana ja ele rentoutumiskäskynä, ja pyysin koiraa rentoutumaan kun vauva tuli lähelle, ja palkitsin sitten siitä. Vähitellen päästettiin lapsi koskemaan koiraan jne. ja palkittiin siitä, että koira oli rento. Yhä edelleenkin kehun koiraa, kun se sietää lasten joskus kovakouraisiakin rakkaudenosoituksia. Koira on nykyään tosi luottavainen lasten kanssa, nukkuu keskellä lattiaa eikä hätkähdä siitä jos sen yli ajellaan pikkuautolla tms. Se on suoraan sanottuna ollut yllätys.



- tuossa murinatilanteessa menin vaan siihen vierelle, pidin oman kehonkielen rentona (oikeasti olin ihan pois tolaltani) ja juttelin koiralle rauhallisesti ja pyysin sitä rentoutumaan. Kun se teki niin ja heilutti häntää, käänsin sen huomion muualle. Tuo tilanne ei toistunut enää ikinä.



- kartoitin kaikki tilanteet, joissa koiralla voi olla vahtiviettiä/huomionhakua. Poistin kaikki lelut ja puruluut, ja koiran viltti laitettiin niin, ettei lapsi pääsisi vahingossa sille. Lapsen viltin ja lelut merkkasin "ei koske" - käskyllä. Käytännössä lattialla ei siis ollut enää mitään, mikä olisi ollut koiran "omaa" tai mihin se olisi saanut koskea. Eikä ole siis sen jälkeen koskaan ollutkaan.



- olen kuitenkin myös tarkka siitä, että koira on se joka väistää. Siihen ei ole tarvinnut hirveästi puuttua, koira yrittää väistää jos voi.



- aina, jos näin koirasta, että se on kiihtynyt/väsynyt tai muuten sillä tavalla omituisen oloinen, mitä sillä silloin oli vieläkin tapana olla, pistin koiran joko portin taakse tai ihan eri huoneeseen ja oven kiinni kunnes lapsi oli nukkumassa.



-11-

Täytyy ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja ainakin ensin tehdä se kastraatio. Toivottavasti olisi jotain hyötyä vielä 4v koirallekin.

-ap

mutta se on siksi, että selkävikainen koiravanhus ei ravaisi portaissa.



Muuten en kannata lasten ja koirien eristämistä toisistaan.

Ei olla käytetty porttia, mutta olen ollu tiukka koirien kanssa, elikkä tietää ettei makkarissa saa olla ja ei keittiössä jos syödään. Mut on ne ollu samaan aikaan ku lapset ulkona ja muissa huoneissa, eikä ole läyny mitään. Välillä ulkona niin koirat juoksee niin lapset kaatuilee, mut ne nauraa eikä sattunut mitään. Mut en jättäis niitä yksin ulkona. Jos koira olis vähänkin agressiivinen niin miettisin kyllä monta kertaa jos pitäisn sitä vauvan tulon jälkeen...