Miehen lepyttäminen

Mieheni käytös viimeisen vuoden aikana on muuttunut hieman oudoksi, toisinaan jopa uhkaavaksi. Kaikki alkoi hänen jäätyä työttömäksi yli kahdenkymmenen nuhteettoman palvelusvuoden jälkeen.. Tästä masentuneena hänellä menikin sitten seuraavat kuukaudet juopotellessa.



Näiden kuukausien aikana hän tutustui paikallisen ravitsemusliikkeen kanta-asiakkaisiin ja työntekijöihin, näistä erityisesti paikan portsareihin. Pian ei kotona muusta puhuttukaan kun näistä hienoista, oikeutta puolustavista henkilöistä..



Aikaa myöten ihailu kasvoi niin suureksi, että hän rupesi samaistumaan heihin. Edeltävän illan tapahtumia kerrattiin me-henkeen, eikä elämässä tuntunut enää olevan muuta sisältöä. Tällöin myös kotiolot kokivat aikamoisen muutoksen..



Hän kertoi että perheessämme vallitsee aivan liian lepsu meno. Kuria tarvittaisiin. Asiaan oli kuulemma tulossa muutos.



Ensitöikseen hän eristi keittiön kahteen osaan. Perheemme kolmella alaikäisellä lapsella ei kuulemma ollut enää mitään asiaa jääkaapin puoleiselle anniskelualueelle. Perusteli asiaa sillä, että teinit kuulemma kuitenkin yrittäisivät piiloitella kaljojaan jääkaappiin.



Myös lasten meillä vierailevat kaverit ovat joutuneet erityiseen syyniin. Kaikilta vähänkin pidempitukkaisilta pojilta pengotaan reput läpikotaisin läpi heti ovella. Ovat kuulemma kaikki kelvottomia liimanhaistelijoita. Yhdelle korvakorun omaavalle hän meni antamaan vuoden porttikiellon!



Viimeaikoina myös meno makuuhuoneen puolella on muuttunut. Arkiöisin 01:30 aikoihin räpsytellään valoja ja huudetaan valomerkkiä. Myös yöpöydälle usein jättämäni vesipullo viedään tällöin pois. Viikonloppuisin sama tapahtuu muutamaa tuntia myöhemmin. Lopuksi hän usein rupeaa ehdottelemaan raudoitusta ja pamputusta.. Jos en ole heti mukana niin hän tulee puoliksi saman peiton alle, vetää peiton kokonaan pääni yli ja pitää lujaa kiinni. Tätä seuraa ennalta harjoiteltu piereskely ja IME KAASUA!! -huudot..



Kaiken tämän olin valmis kestämään. Lasten takia. Mittani kuitenkin täyttyi viime lauantaina äitini ollessa meillä päivällisellä. Kaikki sujui ihan mukavasti siihen saakka kunnes äitini meni juomaan ruoan kanssa puoli lasillista viiniä. Tämän huomattuaan mieheni hyökkäsi paikalle nappaamaan äidistä jonkinmoisen niskalenkin ja lähti retuuttamaan tätä pihalle. Teki todella pahaa katsoa vierestä :(



Takaisin sisälle tultuaan hän naureskeli kuinka oli hänen elämänsä parhaiten sijoitettu kaksikymppinen. Paikallisen kuppilan portsarit olivat kuulemma pientä tippiä vastaan opettaneet tällaisen "turvallisen" kuljetusotteen jolla saadaan vaikka lonkkavikainen anoppikin näköjään pihalle!



Suutuin asiasta tietenkin silmittömästi! Nyt kaduttaa.. Mieheni auttoi minua ymmärtämään kuinka hän on tehnyt tämän kaiken perheemme parasta ajatellen..Lapset tarvitsevat kuria eivätkä mitään juopottelevia sukulaisia roolimalleiksi..Onneksi äitikin ymmärsi virheensä ja kävi jo pyytämässä anteeksi. Itse en ole vielä keksinyt millä saisin rakkaani leppymään :(



Onko kenelläkään hyviä ideoita?